Eipä ole tänäänkään juurikaan näkynyt junttimaista neidiksi tai hamehuutelua oikein kenenkään puolelta. Sehän muutenkin vain halveeraisi tuoreita moraalisia maailmanmestareitakin.
Oikeasti pitkän kiekkokulttuurin seuroissa osattaisi sijoittaa kontekstiin myös se, että taitavia, joskin hieman pehmeitä, taitopelaajia on aina syytetty filmaamisesta. Joskus syyttä ja joskus hieman aiheesta. Kulttuuriseurojen kannattajat muistaisivat myös ne ajat kun pienen ja mitättömän pohjoisen kyläseuran omia poikia on koko muun Suomen toimesta nimitetty milloin milläkin lisänimillä kun nämä ovat urhoollisesti yrittäneet taistella oman seuransa puolesta joka on niin mitättömän lyhyen aikaa taistellut vuosi toisensa jälkeen tällä viimeisimmällä ja meneillään olevalla liigataipaleella.
Kuitenkin kun huhtikuun 23. päivänä vuonna 2019 hieman hitaat mutta sisuuntuneet pohjoisen pojat tuumasivatkin, että ei perkele, entisaikojen meno ei vetele, meidänhän pitää alkaa puolustamaan omiamme niin heidän otteitaan pidetäänkin jo lähes rikollisina. Näin siis ainakin etelän mailla vierahilla. Kamppailu oli siinä vaiheessa jo hävitty, muttei vielä koko sotaa. Onneksi vajaa kaksi vuorokautta aikaa vetäytyä takaisin kotipohjoiseen nauttimaan heimopäällikkö Mamban johdolla käärmeenkeittoa poronnahkaisiin kotakyliin ja rukoilemaan Jykä The Suuren hengeltä neuvoja torstain koitokseen.