Kohta mennään! Kerho on ainakin allekirjoittaneelle mieluisa vastustaja, Pennasen ajanjaksona Kärpät ja HPK ovat pelanneet erittäin hienoja ja kovatasoisia kamppailuja. Lähtökohdiltaan on odotettavissa erittäin hienot finaalit. Kärpät kohtaa pudotuspeleissä kaikki pelillisesti vaikeimmat vastustajansa, joista Ilves ja HIFK ovat jo kukistettu ja vielä olisi Hämeen ylpeys kantona kaskessa. HPK taasen kohtaa runkosarjan kolme parhaiten sijoittunutta. Tosin peliesitysten perusteella Kerho olisi hyvinkin voinut mielestäni sijoittua paremminkin kuin viidenneksi, mutta tällaistahan tämä on kun runkosarja oli tiukka muutoin kuin ensimmäisen ja viimeisen osalta. Tapparan kaato oli kova suoritus, kun taas suoraan sanottuna TPS:n tippuminen puolivälierissä oli aika ennalta-arvattavaa Palloseuran surkean vireen ansiosta. Ohessa muutama pointti, johon on hyvä kiinnittää huomiota sarjan edetessä ja on hyvin odotettavaa, että Kanada-maljan kohtalo ratkeaa ainakin joihinkin näistä nostoista:
- Manner vs. Pennanen - saako maajoukkueen apuvalmentajista toinen pelillisen niskalenkin toisesta?
Molempien pelifilosofiat muistuttavat toisiaan erittäin paljon. Itselleni on molemmista jäänyt mielikuva, että tahtovat voimakkaasti kehittää Suomen jääkiekkoa löytäen uusia virtauksia muun muassa muista pallopeleistä. Pelinopeus, paikallisten ylivoimatilanteiden kehittäminen kolmiopeleillä ja pelipaikaton viisikkopelaaminen kuuluvat vahvasti molempien valmentajien jargoniin. Samoin yksilöiden kehittäminen, joukkuetovereihin luottaminen ja virheiden salliminen ovat kovassa huudossa molemmissa leireissä.
Mannerin Kärpät ovat toisena keväänä putkeen joutuneet hieman luomaan nahkaansa uusiksi pelillisesti verrattuna runkosarjan peliin. Molempina vuosina IFK on onnistunut asettamaan Kärpille haasteen, johon Kärpät ovat joutuneet vastaamaan hieman marjamäkeläisellä kiekkokontrollilla. Ainakin viime vuonna kova voitettu välieräsarja antoi Kärpille selvästikin boostia jolla lopulta Hakametsässä nosteltiin Poikaa.
Yleensä erikoistilannepelaamisesta puhuttaessa alleviivataan ylivoiman onnistumisprosenttia. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että se joukkue on vahvemmilla mestaruuteen, joka onnistuu alivoimapelissään vastustajaa paremmin sillä yksittäiset ottelut voitetaan hyökkäämällä mutta mestaruudet puolustamalla. Runkosarjaan nähden välierissä Kärppien alivoima ei ollut ihan ytimessä varsinkaan sarjan alussa, HIFK onnistui murtamaan aktiivisen nelikon niksit yksinkertaisella ja nopeasti maalille pyrkivällä kiekolla.
Kaksi nuorta huippumaalivahtia vastakkain. Kuitenkin kyseessä ovat kaksi aika erityylistä veskaria. Vehviläinen on varsinkin huippumoodiin päästessään hyvin rauhallinen ja vähäeleinen maalivahti, kun Larmilla tuntuu olevan enemmän tempperamenttia ja pientä show-miehen vikaa. Veinillä pudotuspelit lähtivät hieman hermostuneen oloisesti käyntiin, mutta viimeiset pelit on ollut täyttä rautaa varsinkin Pikkaraisen haukkujen jälkeen. Kumpikaan joukkue ei varmasti kaadu veskariinsa, mutta toki tiukoissa paikoissa yksittäisetkin gamesaverit voivat tehdä sen ratkaisevan eron.
- Hämeenlinnan flow vs. Oulun rutiini
Aika paljon on ollut keskustelua siitä, kuinka kovaan "hurmokseen" HPK on päässyt. Itse en pidä HPK:ta perinteisenä hurmosjoukkueena, koska Kerhon finaalipaikka on seurausta paljon pitempijänteisestä ja laadukkaammasta tekemisestä kuin parissa ottelusarjassa onnistumisesta. Menestys on aina seurausta päivittäisen tekemisen laadusta, mikä kuvastuu erittäin hyvin näistä molemmista joukkueista. Toki Hämeenlinnassa on nyt kova kiekkobuumi ja usko omiin, mikä varmasti Hämeenlinnan peleissä auttaa kotijoukkuetta. Kärpät taasen pystyy kovissa paikoissa nojaamaan omaan kovaan rutiiniinsa, jota myöskin voittamisen kulttuuriksi kutsutaan. Näissäkin pudotuspeleissä on monta kertaa jouduttu pelien alussa takaa-ajajan rooliin, mutta erittäin monta kertaa selkäranka ei ole paukkunut vaan viimeistään jatkoerässä joukkue on ottanut voiton.
- Reagoiminen otteluiden ja ottelusarjan sisällä
"Hockey is a momentum game", joten aivan takuuvarmasti nähdään tilanteita joissa toinen lyö vastustajansa ahdinkoon ja saa näyttämään sen melko aseettomalta. Näissä tilanteissa korostuu pienet teot: ketjumuutokset, oikea-aikaiset aikalisät, kuumien pelaajien peluuttamiset ym. Kärpät ovat toista kevättä putkeet laittaneet tosipeleissä runkosarjassa melko vakiintuneetkin ketjut uusiksi hakien pudotuspelimaailmaan parhaat yhdistelmät. Samoin kokoonpanoihin on nostettu 13 hyökkääjää 7 puolustajan sijaan. Erittäin mielenkiintoista nähdä, että tuleeko tämä pysymään koko sarjan ajan.
Hämmentävää miten vähän kiekkokeskusteluissa puhutaan aloituksien tärkeydestä. Uskoisin, että finaaleissa näiden joukkueiden välillä aloituksien merkitys korostuu entisestään kun vastakkain on kaksi kiekollisesta pelistä elävää joukkuetta. Tässä HPK:lla taitaa olla Kärppiä paremmin pullat uunissa ainakin tilastojen perusteella. Välierissä HPK taisi olla selvästi Tapparaa edellä aloituksissa, kun taas Kärpillä varsinkin Kristof ja Kupari ovat tuskailleet näiden kanssa. Kärppien onneksi Osala nostettiin nelosen keskelle, jotta aloitusympyrään saadaan lisää vääntövoimaa.
Tämän pidemmittä puheitta toivotaan että nähdään näiden joukkueiden arvoiset finaalit. Vastustajaa kunnioittaen, mutta vahvasti omiin luottaen. Kärpät vie kannun voitoin 4-2!
