Kärpät saa jalkeille lähes parhaan mahdollisen kokoonpanon M Koiviston kautta, joten odotukset ovat kovat.
Tämä on Kärppien kannalta erittäin hyvä uutinen. Koivisto pystyy Heiskasen tapaan urakoimaan 23-25min per/peli luotettavalla tasolla. Sillä on yllättävän iso merkitys, kun lähes joka toinen vaihto on heittää jäälle pakki joka tekee jatkuvasti pienet asiat oikein, ja myös tästä syystä Heiskasta peluutetaan paljon jopa niissä omanpään aloituksissa, joita kertyi menneessä sarjassa lähes yhtä paljon kuin mm. Kankaanperällä ja Erosella yhteensä. Käsittääkseni Koivisto on ollut Heiskasen tapaan todella luotettava peruspilari joukkueelleen, ja molemmilta löytyy arsenaalia vielä pisteiden tekoonkin. Heiskasella kovempi potentiaali tehdä maaleja kirjaimellisesti yksin, mutta näin pudotuspeleissä Heiskanenkin joutuu tekemään kompromisseja hyökkäyspelin suhteen. Enää ei tule vastustajia joiden viisikon läpi voi mennä liki pelkällä luistelulla, ja heittää verkot rullalle.
Hyökkäyksen osalta 1.ketju on ehkä isoin ratkaiseva ero Kärppien hyväksi. Kärppien 1.ketjussa on kolme isoa hyökkäyspään syömähammasta, kun taas IFK:lta ei Thorellin lisäksi sellaisia löydy. Carlsson toki nosti tasoaan playoffeihin ja näytti olevansa kevään pelaaja, mutta ei hänkään ominaisuuksiltaan ole mikään hyökkäyspään taikuri. Laajuutta löytyy molempien hyökkäyskalustosta, ja 2-4.ketjuja vertaillessa ei hirveitä eroja synny, näin lähtökohtaisesti. IFK:lla ei ehkä ole yhtä suurta potentiaalia hyökkäyssuuntaan alemmissa kentissä, varsinkin kun huomio joukkueiden pelityylin, mutta toisaalta IFK:lla on todella hyviä kiekottoman pelin osaajia, ja pelaajia jotka sopii playoffeihin kuin nakutettu. E: Jos joku kenttä IFK:lta pitää nostaa Kärppien ykkösen vastineeksi niin se on Carlssonin kenttä, jonka laidoilla siis Thorell ja Rask. Carlsson koko poffien pistepörssin kärjessä tuon superpelinsä ansiosta (4+1 game5).
HIFKllä on äärimmäisen kova maalivahtikaksikko, josta uskon tämän sarjan ratkaisun löytyvän. Riittääkö Vehviläinen tasavahvaan suoritukseen Lankista vastaan.
Tämä maalivahtipeli on jälleen yksi niistä klassisista avainasioista. Jos joukkueet pelaavat muuten suht. tasavahvoja otteluita, niin se maalivahtipeli herkästi kääntää sitä vaakakuppia toiseen suuntaan, jos siinä on siis merkittävää eroa toisen hyväksi. Varsinkin jossain tasaisissa 2-1 matseissa on joukkueen kannalta aika masentavaa, jos se veska antaa yhden puolihelpon, ja vastustajan veska taas pitää joukkuettaan pelissä mukana. Liian isoon osaan tätä maalivahtipeliä ei sovi nostaa, koska sekin on vain yksi palanen kokonaisuutta. Jos toinen joukkue on selvästi heikompi kriittisillä osa-alueilla, niin harvoin maalivahti sitä hommaa pitkässä juoksussa pelastaa. Esimerkiksi erikoistilanteet, puolustuspeli, kaksinkamppailut ja maalineduspeli pitää olla sillä tasolla, että sillä maalivahdilla on edes mahdollisuus kannatella joukkuetta.