Eihän sitä kukaan tiedä mitä siellä oikeasti tapahtuu. Pitäisi päästä joukkueen sisään, mutta siihen ei mahdollisuutta liene tarjolla. Sinänsä sillä ei ole väliä, että luotsaako Törmänen IFK:ta vai ei. Jostain syystä Kivi pelottaa henkilökohtaisesti enemmän. Kivi on kuitenkin kiusannut Tapparaa tuloksellisesti huomattavasti Törmästä enemmän.
Enemmän pointtini kuitenkin taisi olla se, että en usko Törmäsen IFK:n lähestyvän pelejä Kiven Ilveksen tavoin. Kivi lähti peluuttamaan täysin altavastaaja-kiekkoa pyrkien neutraloimaan Tapparan pelin täysin ja siinä ensimmäisten pelien ajan onnistuikin loistavasti. En mitenkään jaksa uskoa, että Törmänen luotsaa IFK:n huippuyksilöt pelaamaan yhtä inhorealistisella taktiikalla. Eiköhän siellä vähintään kotiotteluissa pyritä aktiivisesti tekemään omaa juttua. (Toki siellä Törmäsenkin on omaa juttuaan sovellettava Tapparan mukaan, mutta ei kokonaan pelitaktiikkaa sen varaan rakentaa voine.) Tuo sopinee Tapparalle paremmin kuin tuo Ilveksen esittämä tapa pelata. Kivi iski aika suoraan Tapparan vahvuuksiin ja vei niitä pois. Tapola löysi vastauksia tuohon peliin oikeastaan vasta seiskapeliin, jossa Ilveskin oli jo väsynyt...
Tietenkään Törmäsen ei tarvitse edes samaa taktiikkaa soveltaa. Viime keväänä Törmäsen taktiikka puri kolme ensimmäistä peliä, joista Tappara hiukan pelitapahtumien vastaisestikin ryösti yhden. Kolme viimeistä meni Tapolan Tapparan nimiin pelillisestikin. Nyt on uuden yrityksen paikka. Onko Törmänen keksinyt viisasten kiven vai lähdetäänkö kokonaan nollista? Tappara on tällä kaudella pelannut ajoittain hyvinkin erilaista jääkiekkoa kuin viime kaudella, osin johtuen pakiston kädellisyyden selkeästä lisääntymisestä. Lähteekö Tapola hakemaan edellisiltä kausilta tutumpaa puolustusvoittoisuutta vai mennäänkö kauden mittaan nähdyllä aktiivisemmalla pelillä? Toivottavasti ainakin nuo Ilves-sarjassa eniten ongelmia aiheuttaneet hitaimmat lähdöt jätettäisiin minimiin ja pyrittäisiin hieman nopeampiinkin lähtöihin, kun taitoa niidenkin organisoituun toteuttamiseen Tapparassa on riittämiin.
Muutenkin joukkueet ovat melko lailla erilaisia kausia pelaamassa. IFK:n tähtinippu löysi vasta keväällä pelinsä ja on nyt parhaimmillaan. Tapparan tämän kauden pelillisesti parhaat otteet on tähän mennessä nähty poikkeuksellisesti jo syksyllä. Edellisiltä kausilta tuttu kevään lento odottaa vielä löytämistään. Ilves laittoi Tapparan todella tiukoille, mutta jotain niin tuttua tuossa sarjan lopussa oli. Tappara oli kuilun partaalla, jotenkin siitä selvisi ja seiskapeli hoituikin sitten kylmällä rutiinilla. Ei ollut ihan ensimmäinen kerta viime vuosien aikana, kun Tappara kykeni parantamaan ollessaan selkä seinää vasten. Nyt täytyy vain toivoa, että tuo avasi lukkoja joukkueessa. Haapala pelattiin aika pimentoon ensimmäisessä sarjassa melko vahvallakin estopelillä ajoittain, seiskapelissä nähtiin jo parempaa. Ilves sarjan loppua kohti jopa Saravo ja Nurmi vertyivät hiljalleen ja luisteluvauhti alkoi löytyä. Savinainen näytti Ilves-sarjan alun hölmöilyjen jälkeen jo itseltään. Siellä oli Tapparalla paljon pieniä, hyviä signaaleita siitä, että se kauden paras peli on ehkä sittenkin vielä näkemättä. Avainpelaajien hiljalleen tapahtunut herääminen antaa viitteitä siitä, että Järvisen tai Revon ei ehkä tarvitse olla Tapparan paras hyökkääjä alkavassa sarjassa.
Ei riitä. Fyysisyydellä IFK voi ehkä horjuttaa paria Tapparan pakkia (Kemiläinen & Rantakari lähinnä), jos jaksavat riittävän kauan painaa. Bonsaksen, Saravo, Parlett, Elorinne jne. tuskin hirveästi välittävät siitä, vaikka peli vähän fyysistyisikin. Hyökkäyksenkin osalta Tappara lienee aika vaikea fyysisesti horjuttaa. Siellä on Nurmea, Savinaista, Lajusta, Peltolaa jne. joita ei ihan hirveän helposti fyysisyydellä pelotella. Savinainen todennäköisesti syttyy vain enemmän ja Lajunen härkänä muuten vaan nauttii. Jos väännöksi menee, niin Lajusella on aina käytössään se liki kukkos-tasoa oleva poikkarin jakelu puolellaan. Repo ainakin runkosarjassa vielä osoitti merkkejä siitä, että antaa tulla vaan. Aika usein kaveri näkyi naureskelevan, kun kaveri hieroi hanskaa naamaan ja taklaamaankin pyrkii usein. Haapalan pelihuumoria ei ole taidettu vielä kertaakaan saada sammutettua edes fyysisyydellä. Ilves tosin näytti, että reppuselässä jatkuvasti roikkumalla Haapalan saa tehopisteiden osalta pimennettyä.
Lyhyesti, jos IFK:n oljenkortena on fyysisyys, niin siellä pitää pelaajien ylittää itsensä tuolla saralla. Ei tuo Tapparakaan mikään ihan mikkihiiri porukka ole, vaikka tappeluita Tapparan peleissä ei juurikaan ole nähty. Vääntövoimaa riittää kyllä.
Mielenkiintoisia verrokkiparejakin tässä sarjassa nähtäneen. On tähtilaituria tyyliin Aaltonen vs Haapala/Savinainen, nuorehkoa veskaria Lankinen vs. Hrachovina jne. Yksi mielenkiintoisimmista lienee Elkins vs Lajunen. Heittämällä Liigan monipuolisimmat sentterit, käsittämättömän kovia ukkoja roolissaan ja molemmat aika tärkeitä miehiä joukkueelleen.