Ymmärrän meikäläisten turhautumisen, mutta katsokaa pintaa syvemmälle. Muutama jäähy oli peräisin omasta turhasta mailalla huitelusta, jotka olisivat aivan täysin olleet vältettävissä. Jos nuokin olisi jo omalla fiksuudella vältetty, peli olisi voinut olla erinäköinen. Toisaalta Kärppä-leirissäkin on ilmassa leijumista, mikä on tietysti ihan oikeutettua. Hallinnasta kuitenkin muutama juttu; tasakentällislaukaukset tasan 33-33 ja sektorikudit 12-9. Toki Kärpät teki tasakentällismaalit.
Kärpät pelasi pelillisesti paremmin kuin kahdessa aiemmassa ja Tappara ei ihan päässyt Kärppien uuteen rytmiin kiinni. Marjamäen läksyt oli luettu, kun oli selvästi ohjeistettu, että omiin ei jäädä kiekottelemaan yhtään ylimääräistä. Mielenkiintoinen detalji tästä oli ensimmäisessä erässä, kun Kärpät palautteli noin puolet enemmän kuin normaalisti, mutta ei kuitenkaan jääty maalin taakse palauttelujen jälkeen kuin maks. sekunniksi. Pyrittiinkö tällä Tapparan hämäämiseen, "iskekää kiinni ja pelatkaa itsenne ulos"? Tappara ei kuitenkaan samalla lailla pyrkinyt karvaamaan kuin lauantaina, joten siinä mielessä Kärppien mahdollinen hämäys epäonnistui.
Hämäys-mahdollisuuden nostan esiin siksi, koska taas seuraavissa erissä myös tuo palauttelu oli vedetty minimiin. Kun vielä ensimmäisessä erässä Kärppien pelin rytmitys oli 65 % nopearytmisiä lähtöjä, nousi niiden osuus toiseen erään 80 %:iin ja viimeiseen 85 %:iin. Koko ottelun rytmitys Kärpillä oli nopearytmisiä lähtöjä 74 %, joka on siis 15 %-yksikköä korkeampi kuin vielä lauantaina ja hieman tyypillistä modernin kiekkokontrollijoukkueen lähtörytmitystä nopeampi. Esimerkiksi Tapparalla nopeiden lähtöjen osuus on pyörinyt siellä 68-70 %:n tienoilla.
Kaikesta tuomarihälinästä huolimatta, en itse jaksa siihen lähteä. Syy on se, että Kärpät sai vain ½-yvmaalin eli Tapparalla oli kaikesta huolimatta mahdollisuudet toisennäköiseen pelinkulkuun ja kuten alussa totesin, oma tekeminenkin oli tietyissä tilanteissa tolkutonta. Toki tämä tasakentällispelin rikkonaisuus varmasti vaikutti Tapparan peliin, peluutusrytmiin ja yleiseen peliotteeseen, mutta esimerkiksi vielä ensimmäisessä erässä Tappara sai heti oman alivoimansa jälkeen pelin painettua Kärppien päätyyn. Mäntylän jäähyn jälkeen Savinainen taisteli omassa kulmassa, piehtaroi itsensä kiekon kanssa irti paineesta, lähti nousuun ja heti oli pitkän hyökkäyksen aihio Kärppien päädyssä valmis ja Rajaniemi joutui ottamaan pelikatkon. Tämä oli sitä sinnikkyyttä ja taisteluasennetta, jota olisi Tapparalta toivonut jälkimmäisissäkin erissä, mutta ei näkynyt tarpeeksi. Toivotaan, että näkyy kotiyleisön edessä.