Onhan tää jumalauta mahtavaa aikaa.
Reilu pari tuntia sitten vitutus oli luokkaa infernaalinen (niinkuin pitääkin), mutta tuossa kun sai hyvän tovin kotiin ajaessa sulatella tätä tappiota, niin ei tässä voi todeta kuin että kyllä pelaa kaksi mahtavaa joukkuetta jälleen mahtavia finaaleja. Aiemmin kauden aikana sanoin, että tuskin enää samanlaisia finaalisarjoja näkee kuin viime keväänä, mutta tässähän ne taas kaks samaa joukkuetta on pistämässä jopa paremmaksi. Edelleen, viime vuonna pelattiin seitsemän finaalia maalin erolla, ja tänä vuonna jo kuusi. Pelkästään sekin kertoo paljon näistä jengeistä. Ei mitään väliä vaikka toinen pääsee maalin, parin tai joskus kolmenkin maalin karkumatkalle, niin nää ei vaan anna periksi. Se voittamisen halu ja periksiantamattomuus on aivan mieletön molemmilla jengeillä. Kentällä taistellaan ihan viimeiseen asti ja pelataan sitä paitsi ihan hemmetin hyvätasoista mutta rehtiä pleijarikiekkoa, jota vielä kaksi helkkarin ammattimaista koutsia molemmilla puolilla johtaa. Näkee että joukkueet kunnioittaa toinen toistaan.
Kannattajana tässä tietysti elää ja kuolee Kärppien mukana, mutta mun täytyy myöntää että joku pieni osa sisällä on sitä mieltä että Tappara tämän mestaruuden ansaitsee. Mä nostan hatun aivan saatanan korkealle tolle joukkueelle. Olisi jotenkin paljon helpompi nauttia täysillä mahdollisesta mestaruudesta, jos vastustaja olisi täynnä karisihvosia ja ilkkapikkaraisia, mutta tämän kauden Tapparasta on vaikea löytää vastenmielistä pelaajaa. Esim. tämän illan ratkaissut Marjamäki on aivan huikea tyyppi tämäntyyliseen sarjaan pelaa roolissaan varmaan elämänsä kiekkoa, vaikka syksyllä taisi olla vielä kovin epäselvää pystyykö pelaamaan enää lainkaan. Ja joku Josh Green on niin saatanan viimesen päälle karismaattinen ammattimies kentällä ja haastattelujen perusteella sen ulkopuolellakin, että alkaa kieltämättä vähän vituttamaan kun miettii millasia nyhjääjiä suurin osa meidän ns. vahvistuksista on olleet.
Entäs tuo oma jengi sitten. Vaikka tänään takkiin tulikin, niin kyllä tuli ylpeä olo tuosta joukkueesta. Siinä kun kolmannen erän lopulla nuoret kokemattomat jätkät Aho, Manninen ja Nutivaara olivat just ne pelaajat, jotka kaikkein hanakimmin näyttivät haluavansa ratkaista suorituksillaan voiton ja Suomen mestaruuden meille, niin kyllä siinä aika luottavainen olo tuli tuleviakin kausia kohtaan, vaikkei meillä enää ensi vuonna Donskoita ja Kemppaista olekaan. Ja muutenkin, vaikka tavallaan mieli tekisi sanoa, että omaa perseilyään ovat päästäneet Tapparan mukaan tähän finaalisarjaan, niin kyllä tänään kun katseli joukkueen tekemistä jäällä, niin ei Siellä ollut löysäilyä jostain asenneongelmasta puhumattakaan näkyvissä. Kaksi joukkuetta pelasi molemmat huikean peli ja toinen hävisi. Huomenna toivottavasti ainakin SaiPa-kolmikko jatkaa siellä missä ansaitsevat olla, eli jossain ihan muualla kuin kentällä seitsemännessä finaalissa. Kyllä tämän illan joukkue oli se Kärpät jota tykkään katsella.
Olisi ollut mahtava ollut olla paikan päällä todistamassa oman joukkueen mestaruutta, mutta se jäi nyt tältä vuodelta väliin. Onnittelut teille jotka huomenna pääsette spektaakkelia Raksilaan katsomaan. Parempi voittakoon!