Täytyy toivoa että SaiPa lähtee sellasella sopivalla kiukun ja epätoivon cocktaililla seuraavaan peliin. Peli-ilme kun jatkuu samanlaisena kuin näissä kahdessa viimeisessä, ja Markkanen pysyy jumala-tasollaan niin Kärpät on ihan voitettavissa. Se on sitten eri asia voidaanko Kärpät voittaa kolme kertaa putkeen, mutta jos nyt ensin vaikka yhden pelin saisi väkisin väännettyä vielä SaiPalle.
Täytyy vielä voivotella että sarjan kaksi ekaa peliä meni Kärpille niin luvattoman helposti. Ekassa oli varmaan SaiPan osalta väsymystä, jonkinlaista mahan täyttymistä ja hermoilua ja Markkasen kuumeilun takia epävarmaa maalivahtipeliä, joka jatkui vielä toisen pelin alkuunkin sen verran että siinäkin Kärpät päästettiin liian helposti johtoon. Laurin pojat osaa turhan hyvin tuon johtoasemassa pelailun, sitä ovat saaneet harjoitella liiankin kanssa koko pitkän runkkarin.
No, toisaalta, kuka käski pelata seitsemän peliä Jypiä vastaan. Kun olisi se sarja saatu aikaisemmin katki, voisi nyt olla valoisampi tilanne.
Mutta eipä siinä, hienosti SaiPa on tässäkin sarjassa esiintynyt edukseen tuota alkua lukuunottamatta. Mestarisuosikki Kärpille on ihan tasapäisesti laitettu kampoihin, olkoonkin että se on näissä kahdessa viime pelissä vaatinut kyllä Markkaselta pari-kolme ihan järjetöntä torjuntaa per peli jotta lukemat ovat pysyneet nätteinä. Itse olen iloisesti yllättynyt, ja varsinkin Markkanen on kyllä huikeilla torjunnoillaan noussut ihan legendaksi jo.
Tää on tämmöstä, joskushan senkin on vaikutettava että joukkueet on paperilla aika eri sfääreissä. SaiPa on aika maksimitasolla vetänyt tähän asti, mutta Kärppien kohdalla inhottavasti yhdistyy hyvä materiaali ja hyvä valmennus ja sitä kautta oikeastaan joka osa-alue on turhan hyvässä kuosissa.
Nythän mä sen hogasin että Kärpäthän on vähän niinku Kanada, ja SaiPa niinku Suomi.
Voittamisen kylttyyrillä kyllästetyt oululaiset ja heidän ärsyttävän hyvästä syystä ylimieliset faninsa odottavat jo finaalipeliä, jossa vastaan tulisi joku oikeasti hyvä joukkue - joka toki sekin jäisi silti Kärppien jalkoihin ja sit voitais taas katella sitä kultamitalia. Siellä on laadukas valmennus, joka osaa käyttää kaikkia psykologisiakin keinoja jenginsä eduksi, jengissä on huipputaitavia ja tiukasti pelisuunnitelmaa noudattavia jamppoja, on teräksinen puolustus jonka takana kenen tahansa nevari-maalivahdin on helppo pelata, Crosbynkin virka kaatuilevana starbana on otettu käyttöön ja annettu Humlin kannettavaksi. Kaikki tietää, että Kärpät voittaa, ja että nää pelit ennen finaalia nyt pitää vaan pelata alta pois.
SaiPassa ei oo ketään nimimiehiä, vain joku vanha has-been ja jumalattoman kova maalivahti, jotka nyt sattuu SaiPan tapauksessa olemaan yksi ja sama henkilö. Kovasti työtä tekevä kädetön mutta yhtenäinen ja hyvähenkinen ryhmä, jolla on yhteinen pelitapa lujasti selkärangassa. Maalinteko on toisinaan helvetin vaikeaa, vaikka peleihin parempiakin joukkueita vastaan mahtuu aina hyviä pyöritysjaksoja. Isompia poikia vastaan pelatessa tuntuu että tuomaritkin on vastaan, vaikka menee siellä läpi omienkin rikkeitä. Kaikki tietää että SaiPa ei voita, ja vaikka peli etenisi miten, viimeistään lopussa alkaa maila tutista ja takaa tullaan ohi. Ja vielä tavalla että sen voi kääntää tuomarin ja koko maailman epäreiluuden syyksi.
Miten sitä tämmöset Kärppä-ihmiset osaa maajoukkuepeleihin asennoitua ilman että niiltä hajoo pää kun ei ollakaan aina ennakkosuosikkeja, vastapuolella on taitavampia pelaajia ja valmentajien itkulla ei ole mitään käytännön vaikutusta? Ei luulis olevan helppoa sekään.
Täytyy vielä voivotella että sarjan kaksi ekaa peliä meni Kärpille niin luvattoman helposti. Ekassa oli varmaan SaiPan osalta väsymystä, jonkinlaista mahan täyttymistä ja hermoilua ja Markkasen kuumeilun takia epävarmaa maalivahtipeliä, joka jatkui vielä toisen pelin alkuunkin sen verran että siinäkin Kärpät päästettiin liian helposti johtoon. Laurin pojat osaa turhan hyvin tuon johtoasemassa pelailun, sitä ovat saaneet harjoitella liiankin kanssa koko pitkän runkkarin.
No, toisaalta, kuka käski pelata seitsemän peliä Jypiä vastaan. Kun olisi se sarja saatu aikaisemmin katki, voisi nyt olla valoisampi tilanne.
Mutta eipä siinä, hienosti SaiPa on tässäkin sarjassa esiintynyt edukseen tuota alkua lukuunottamatta. Mestarisuosikki Kärpille on ihan tasapäisesti laitettu kampoihin, olkoonkin että se on näissä kahdessa viime pelissä vaatinut kyllä Markkaselta pari-kolme ihan järjetöntä torjuntaa per peli jotta lukemat ovat pysyneet nätteinä. Itse olen iloisesti yllättynyt, ja varsinkin Markkanen on kyllä huikeilla torjunnoillaan noussut ihan legendaksi jo.
Tää on tämmöstä, joskushan senkin on vaikutettava että joukkueet on paperilla aika eri sfääreissä. SaiPa on aika maksimitasolla vetänyt tähän asti, mutta Kärppien kohdalla inhottavasti yhdistyy hyvä materiaali ja hyvä valmennus ja sitä kautta oikeastaan joka osa-alue on turhan hyvässä kuosissa.
Nythän mä sen hogasin että Kärpäthän on vähän niinku Kanada, ja SaiPa niinku Suomi.
Voittamisen kylttyyrillä kyllästetyt oululaiset ja heidän ärsyttävän hyvästä syystä ylimieliset faninsa odottavat jo finaalipeliä, jossa vastaan tulisi joku oikeasti hyvä joukkue - joka toki sekin jäisi silti Kärppien jalkoihin ja sit voitais taas katella sitä kultamitalia. Siellä on laadukas valmennus, joka osaa käyttää kaikkia psykologisiakin keinoja jenginsä eduksi, jengissä on huipputaitavia ja tiukasti pelisuunnitelmaa noudattavia jamppoja, on teräksinen puolustus jonka takana kenen tahansa nevari-maalivahdin on helppo pelata, Crosbynkin virka kaatuilevana starbana on otettu käyttöön ja annettu Humlin kannettavaksi. Kaikki tietää, että Kärpät voittaa, ja että nää pelit ennen finaalia nyt pitää vaan pelata alta pois.
SaiPassa ei oo ketään nimimiehiä, vain joku vanha has-been ja jumalattoman kova maalivahti, jotka nyt sattuu SaiPan tapauksessa olemaan yksi ja sama henkilö. Kovasti työtä tekevä kädetön mutta yhtenäinen ja hyvähenkinen ryhmä, jolla on yhteinen pelitapa lujasti selkärangassa. Maalinteko on toisinaan helvetin vaikeaa, vaikka peleihin parempiakin joukkueita vastaan mahtuu aina hyviä pyöritysjaksoja. Isompia poikia vastaan pelatessa tuntuu että tuomaritkin on vastaan, vaikka menee siellä läpi omienkin rikkeitä. Kaikki tietää että SaiPa ei voita, ja vaikka peli etenisi miten, viimeistään lopussa alkaa maila tutista ja takaa tullaan ohi. Ja vielä tavalla että sen voi kääntää tuomarin ja koko maailman epäreiluuden syyksi.
Miten sitä tämmöset Kärppä-ihmiset osaa maajoukkuepeleihin asennoitua ilman että niiltä hajoo pää kun ei ollakaan aina ennakkosuosikkeja, vastapuolella on taitavampia pelaajia ja valmentajien itkulla ei ole mitään käytännön vaikutusta? Ei luulis olevan helppoa sekään.