Summa summarum
Haavoja on nuoltu ja pikkuhiljaa alkaa toipua vitutuksesta. Ei voi mitään. Kärpät oli parempi. Saatiin kuitenkin ihan hyvä sarja aikaiseksi. SaiPakin löysi lääkkeet joilla Kärpät olisi voitu pienellä onnella ja vähemmillä virheillä kaataakin. Ja rehellisesti pitää sanoa, että Jussi Markkanen (vaikka ei olekaan voittanut urallaan mitään) antoi pudotuspeleissä meille mahdollisuudet voittaa. Omassa päässä oli useassa ottelussa Kärpillä avopaikkoja, jotka nimenomaan Jussi hoiti vaikka monet laittavat ne hyökkääjän huonon viimeistelyn piikkiin.
Joukkue kasvoi kauden mittaan vaikka jatkuvasti koeteltiin. Roikuttiin koko runkosarja sijoilla 3-5 vaikka jatkuvasti kaikki odottivat SaiPan notkahtavan. Välillä oli kahdeksan runkopelaajaa poissa, mutta pisteitä tuli tasaiseen tahtiin ja koko ajan taisteltiin kotiedusta ja se otettiin. Jyppi kaadettiin vaikka taas monet ennen seitsemättä peliä jo odottivat SaiPan tekevän sen perinteisen viime hetken "romahtamisen"... hoidettiin sekin tilanne. Vasta Kärpät näytti, että kurinalaisen joukkueen, hyvän valmennuksen, sitoutumisen ja oman pelikirjan noudattaminen tunnollisesti koko joukkueen toimesta ei aina riitä. Näiden lisäksi Kärpiltä löytyi SaiPan lisäksi yksilötaitoa, kotietu, levännyt joukkue ja ripaus onneakin... Nämä pienet asiat käänsivät sarjan ansaitusti Kärpille.
Vesa Rantanen otti Nelosen "jälkipeleissä" tai mikä lie ohjelma hyvin kantaa siihen, että vaikka SaiPa itse ns. sössi 3-0 johdon Jyppiä vastaan game seveniin niin kyllä olisi Liigan pitänyt otteluohjelma laatia niin, että edes yksi lepopäivä olisi tullut matkustuspäivän lisäksi puolivälieräjoukkueille. Olisi saatu vielä laadukkaammat ja jännemmät välieräsarjat. Tämä olisi ollut jääkiekon ja fanien etu. Nyt sekä SaiPa että Lukko olivat ensimmmäisissä otteluissa hieman unessa. Rantanen nimenomaan korosti sitä, että pelin ehdolla mentäisiin ja Liigan tehtävä on hoitaa, että tuote on "tuore ja kunnossa".
Täällä palstallakin oli näkemyseroja ja itsekin välillä sorruin typeriin provoihin ja tunnekuohussa välillä jää keltamustat lasit päähän. Kyllähän sitä yrittää suhtautua tilanteisiin ilman värilaseja vaikkei siihen aina pysty. Se kuuluu asiaan :-) ja arvostan edelleen kaikkia palstaveljiä (todellisia kiekkofaneja) vaikka välillä oli lähellä mennä henkilökohtaisuuksiin. Kenenkään bandwagoneihin en lähde vaan nautin finaaleista kiekkofanina. Oma kausi on nyt kuitenkin ohitse ja tottakai pronssi olisi ihan kiva muisto tästä kaudesta jälkikäteen ajatellen. Kyllähän ne
kahviliput aina piristää tylsää arkea...
