Odotetun kaavan mukaisesti...
Ensimmäinen puolivälieräottelu oli odotetun kaltainen. Pelicans aloitti pelin aktiivisesti, mutta 30 minuutin sijaan, Pelicansin etu kesti vain viitisen minuuttia. Ensimmäisen viiden minuutin jälkeen Pelicansin peli taantui kohti Tapparan avausmaalia, vaikka muutamia maalintekopaikkoja olikin. Mitä enemmän Pelicans pakotti peliä pystyyn, sitä suuremmassa pulassa turkoosit olivat. Pelicans pyrki ajoittain pelaamaan myös maltillisia viivelöhtöjä, mutta Tapparan todella syvälle tullut karvaus ja samanaikainen Pelicans-pelaajien syöttöjen kehno laatu vesittivät hyvät ajatukset. Erityismaininta kehnosta pelistä menee puolustajaparille "puukädet". Korpikari ja Laurila olivat koko pelin ajan ongelmissa. Kun ei ole jalkanopeutta, käsiä eikä syötöissä laatua, ei voi odottaa muuta kuin suuria ongelmia. Kokonaisuutena Pelicansin peli tuotti aivan liian vähän laadukkaita rintamahyökkäyksiä, kun taas Tappara pystyi rullaamaan hyökkäyksiään tasaisesti ja hallitsemaan peliä.
Toisen puolivälierän kuvan määrittävät mielestäni seuraavat kysymykset: Antaako Tappara paineen yhtä syvälle kontrollitilanteissa kuin ensimmäisessä pelissä vai nähdäänkö Iskulla Rautakorven 0-5 trap? Uskaltaako Pelicans rakentaa pelinsä kiekollisuuden ja lyhytsyöttöpelin varaan. Riittääkö Pelicansin kärsivällisyys, jos Iskulla nähdään Rautakorven trap.