Mainos

Playoffs 2014 Puolivälierät: Tappara – Pelicans

  • 54 905
  • 184

J.Grönvall

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Newcastle United, Philadelphia Eagles
Nyt loppuu usko. Ei ole enää mitään syytä uskoa Tapparan nostavan tasoaan enää yhtään mihinkään.

Heh, no ei kai ihan näin maailmanlopun tunnelmissa kannata vielä olla. Yksi tappio on yksi tappio, ei sen kummempaa. Kieltämättä peli on erittäin väkinäisen oloista, se on varovaista ja tuntuu, että kentällä mietitään ihan liikaa.

Tässä nyt tullaan taas siihen, että ei se kouhottaminen ja hilluminen auta mitään, jos niitä paikkoja ei ensin pystytä tuottamaan. Keskustan kautta peliä jne. Tapparahan on koko kauden pärjännyt sillä, että roikkuu peleissä mukana vaikka se oma peli olisi kuinka hirveää paskaa tahansa. Ja kuten nytkin niin aina se keksii keinot kaivaa itsensä takaisin peliin. Jostain vaan Olli Palola tuli ja tasoitti melkein heti Pelicansin johtomaalin perään.

Tuossa nyt on sivussa tullut katsottua Lukon ja Bluesin, sekä SaiPan ja JYPin sarjoja, ja molemmat näistä tämän sarjan joukkueista pärjäisivät hyvin niitä vastaan. Ei ole niidenkään pelissä järjen hiventä tällä hetkellä. HPK on ollut toistaiseksi kevään paras joukkue ja oletettavasti Kärpät on sitä jatkossa.

Mutta, kuten otteluketjuun jo kirjoitin niin pelirohkeus tulee ratkaisemaan viime kädessä tämän sarjan. Pitää haastaa, pitää syöttää tiukkoihin väleihin, pitää odottaa vielä sekunti ennen syöttöä jne, ei helvetti tuollaista alibilätkää voi pelata enää tässä vaiheessa. Nyt on kysymys siitä kuka tai ketkä joukkueista haluavat alkaa voittamaan näitä pelejä. Toistaiseksi Ilkka Pikkarainen näyttää olevan ainoa jolla sitä vimmaa on.

Jos ihan pelkästään Tapparaa miettii niin pelissä on hyvää puolustuspeli, kuten odotettiinkin. Hyökkäyspeli on käytännössä ollut olematonta, tuollaista harrastesarjalätkää jossa yksi vuorotellen menee ja muut katselevat, että mitä tapahtuu. Pelicans ehkä on kaadettavissa puolustamisellakin mutta vähän epäilen sitä, jos saavat tuohon toisen voiton vielä.

Taktista sarjaa tästä odoteltiin ja sellainen on saatu, eli tuskin pelit tulevat isossa kuvassa juurikaan tästä muuttumaan. Nyt pelataan jo melkein nyansseilla ja pomppu sinne pomppu tänne. Se on raakaa peliä pelaajille, mokaat sen yhden kerran jossain niin sinut muistetaan tasan siitä.

Pietilä ja Aalto lienevät tällä hetkellä maailman paskimmat puolustajat, Metsola täysi seula ja niin edespäin. Tappara päästänyt kahteen peliin neljä maalia, Pelicans päästänyt neljä maalia, eli huimat kaksi per peli. Nopeasti tippuu arvostus tässä sarjassa :D
 

Raúl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Voittohan se sieltä tuli, kuten arvelinkin. Vaikeimman kautta mentiin, vaikka paikat oli ratkaista jo varsinaisella peliajalla. Hyvä näin. Jatkoaikavoitot playoffeissa 3/3 ja se kertoo jotain tästä joukkueesta.

Peli oli toki äärimmäisen tarkkaa, mutta ei se minunkaan mielestäni huonoa ollut. Ei kovin viihdyttävää, mutta ei sellaista odotettukaan.

Seuraavaksi sitten voitto Tamperelta ja kotietu matkaan.
 

elmorautio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, Montreal vs Toronto, KHL-Jokerit
Mahtava voitto Pelicansille! Olin jo ihan varma, ettei pelsuilla ole mitään mahdollisuuksia tässä sarjassa, mutta jokin Tapparaa nyt vaivaa. Ja vaivatkoon. Tehkää lahtelaiset palvelus suomalaiselle jääkiekolle ja menkää jatkoon tästä sarjasta!
 

PES

Jäsen
Suosikkijoukkue
ACO, Kärpät, ManC, R.Nadal, Ronnie O'Sullivan
Mietin tuossa ennen jatkoerää, että minkälainen voittoprosentti Aralla on näissä jatkoerissä. Ei meinaa mikään kummoinen varmaan ole. No nyt hieman toki parani. Lisäksi mietin, että mikä on Aran voittoprosentti vs Rautakorpi. Sekään ei varmaan kummoinen ole. Tämäkin hieman parani. Ei sillä, että tällä jotain merkitystä mihinkään olisi. Mietiskelin vain.

Mutta kaikkinensa hieno voitto Lahteen. Toivottavasti sarjasta tulee tiukka. Vaikka veikkaisin nyt tapparan heräävän ja menevän seuraavissa peleissä heittämällä välieriin. Toivoisin olevani väärässä.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
En nähnyt matsia, mutta tarkastin lopputuloksen.

Ohhoh, Pelicans voitti.

Samantien tuli mieleen, että Suomen notkeimman kääpiön polla ei ole kestänyt tiukkaa peliä ja kävin tsekkaamassa maalit. Ja juuri kuten arvelin, siellä se Metsola heilui ihan pääroolissa lahtelaisten kummassakin maalissa.

Vakavammin: hienoa, että Pelicans voitti, maanantaina sitten tamimaisesti "The Big Steal" Hakametsässä...

.. ja siihen perään kotona "The Sensational Win" kotona. Tämäkin Tammisen keksintöjä.
 

Skeletor

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, urheilullisesti avoin sarja
Rautakorpi tyytyväinen Tapparan peliin varsinkin jatkoerässä. Voisi kysyä, että millaiseen peliin hän ei ole tyytyväinen?

Mutta, eiköhän tämän passiivipaskan aika ole ohi maanantaina. Runkosarjassakin on peliä viilattu usein vanhaa kohden, kun uudet älyttömyydet eivät ole toimineet. Maanantaina nähdään satavarmasti kiekollisempi Tappara...
 
Suosikkijoukkue
Pelicans, All Blacks
Mietin tuossa ennen jatkoerää, että minkälainen voittoprosentti Aralla on näissä jatkoerissä. Ei meinaa mikään kummoinen varmaan ole. No nyt hieman toki parani.

Aiemmat vuodet eivät nyt juuri kiinnosta, mutta tänä keväänä 3/3 ja 100%.
 

MustatKortit

Jäsen
Suosikkijoukkue
Joel Pohjanpalo ja Aleksi Mustonen
Olisi monellakin tapaa mielenkiintoista, jos Pelicans kairaisi voiton maanantaina.

Rautakorven gameface alkaisi varmasti jo rakoilemaan, jos vanhat ennusmerkit pitävät paikkansa. Pelin jälkeen tuskin tulisi optimistisia kommentteja omasta hyvästä pelistä etc.
 

Ikaros

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bayern Münich, Pelicans, NHL, 49's ja Lorna Shore
Mitä paskaa tämä yleinen pelin dissaaminen. Molemmat puolustaa erittäin hyvin ja varsinkin pienessä kaukalossa läpi tuleminen on tosi vaikeaa. Aina kehutaan vain hyökkäystä ja pelirohkeutta jne. Molemmat puolustavat tiiviisti ja hyvin. Pelicans on puolustanut tähän mennessä Tapparan pelin tosi tyylikkäästi. Hienoa puolustamista molemmilta.

Samaa mieltä. Olen ihmetellyt tätä vähättelyä ja puusilmäisyyttä, että pelit muuttuvat pleijareissa maalin peleiksi. Itse olen tykännyt peleistä ja ollut ilo katsella tunteikasta peliä, jota ei runkosarjassa paljoon näkynyt! Smolenakkia on kyllä ikävä, kun katselee tota paikkojen määrää ja tuhlailua. Huomenna kokeilen kirjoittaa kattavammin, mutta nytten ajattelin kehaista hyvästä komenntista, ettei unohdu.
 

Karva-Korva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Aiemmat vuodet eivät nyt juuri kiinnosta, mutta tänä keväänä 3/3 ja 100%.

This. Toistaiseksi ennakkoon puhuttu Tukka-Jukka vs. Ara on aika vahvasti Aralle ennakkoidun vastaisesti. Ekan matsin kolmannen erän kolme jatkoaikaa ja toisen matsin täydellisesti onnistunut peluuttaminen tasaviisikoin. Kohtuullisen hyvä lipasu vielä tuomareiden suuntaan Rautakorven vinkumisen päälle... Voisin jopa sanoa, että Ara on nostanut tasoaan lähes Pikkaraisen veroisesti.
 

Dvozak

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Myllyniemellä 16 torjuntaa toisessa ottelussa. Oliko Tapparan taktiikkaa, että Myllyniemi pidetään mahdollisimman vähillä torjunnoilla? Joka tapauksessa tästä tuli nyt erittäin mielenkiintoinen ottelusarja. Tappara sai suorastaan surkealla 2. pelillä itselleen kaikki mahdolliset paineet maanantain otteluun.

Pelicansilla on nyt tasan yksi kuuma ketju. Mitä tekee Rautakorven Tappara?

Ehkä tämän ottelun mielenkiintoisin kaksinkamppailu käytiin tylsän kliseisesti kuitenkin maalinsuulla. Metsola oli osallisena molemmissa Pelsun maalissa, kun taas Myllyniemi pelasi niin hyvin kuin ihminen voi jääkiekkomaalilla pelata. Paineet tässäkin kohtaa ovat siirtyneet täysin ennakkosuosikin harteille.

Tapparan Nick Bailen näyttää myös aika surkealta puolustajalta tähän aikaan keväästä. Pitäisikö Rautakorven penkittää mies? Mitä Tappara-fanit ovat mieltä?
 

sokeritauti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
60min jälkeen hieman yllättävämpi pari johon tuomarit joutuivat puuttumaan oli siis Ara vs Jukka. Valojen jo sammuttua, kameroiden lopetettua kuvaamisen linjat joutuivat lopulta mennä väliin. Vielä ei silti konkreettisia iskuja vaihdettu mutta selkeästi kaikki ovat tunteella mukana mikä on hyvä. Muutoin peliin pakko sanoa pieni huomio Pelicansin osalta että jälleen se oli the joukkue, joka jatkoilla halusi enemmän voittoa (kuten molemmissa HIFK peleissä).
 

Sekera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, prosessit ja yrittäminen
Puolustaminen raiskaa katsomiskokemuksen

Pleijarit ovat lähteneet Tapparan osalta siinä mielessä tutulla kaavalla liikkeelle, että tuollaistahan se Tapparan peli "katsojan silmiin tiukimmillaan" on runkosarjassakin ollut. Kulkee työnimellä vittumainen vieraspelaaminen niin vastustajalle kuin kannattajille. Edelleenkään lankojen yhdistely tästä hetkestä joihinkin viimeisiin runkosarjapeleihin ei ole järkevää, peli alkoi elää uutta jatkumoaan perjantaista lähtien ja sillä tiellä edetään. Pelaamiseen, niin omaan kuin Pelsun, on ennen sarjaa keskitytty ja annettu pelaajillekin omaa aikaa, tilanne on siltä osin nollattu.

Lauantain peli oli äärimmilleen vedettyä nihilististä ja räikeällä puolustusmentaliteetilla ryyditettyä peliä, jolla pisteitä on tällä kaudella napsittu. Tiedossa oli Lahden pieni kaukalo ja pelisuunnitelmassa hommaa lähestyttiin varmasti sitä kautta, niin kategorista puolustaminen hyökkäämisen kustannuksella oli. Se, miksi tulos kuitenkin kääntyi tuollaiseksi, oli mielestäni enemmänkin yksittäisen pelin sattuman ja huolimattomuuden syytä. Tunnettakin vaikutti olevan pelin sisällä huomattavasti perjantain peliä vähemmän, mikä ei Tapparaa ainakaan edesauttanut.

Tapparan hyökkäyksien kannalta nimenomaan tämän lauantaisen pelin kriittisin juttu: Laukaustemme laatu kriittisissä paikoissa hyökkäyksissä, missä oli? Tappara sai hyökkäysalueella ihan hyviäkin laukomispaikkoja, mutta hileitä tasoiteltiin tai veto jäi muuten aivan tuhnuksi. Tällaisellä puolustusmentaliteetilla kun peliä lähestytään, täytyy noissa "harvoissa" paikoissa käyttää radikaalisti enemmän sitä kikkeliä mitä jokaiselta löytyy, ja käskeä kiekkoa päättäväisemmin.

Vastahyökkäyksiäkin keskialueen käännöistä nähtiin joitakin, mutta niissäkin astui kuvaan yksilöiden turha huolimattomuus. Hyökkääjät menivät nopeasti nätiksi rintamaksi, mutta sitten se syöttö ratkaisevassa paikassa oli turhan korkea propellimainen sutaisu (esim. ykköserässä Järvinen) tai ihmeellisen tiukkaan väliin annettu (esim. toisessa erässä Green/joku muu ykkösestä). Noissa vastahyökkäyksissä täytyy vaan olla äärimmäisen tyly ratkaisuissa eikä tuollainen puolivillainen neppailusyöttely tule ikinä vastahyökkäyspelaamiseen pohjaavassa pelisuunnitelmassa tuottamaan tulosta.

Tappara oli räikeällä puolustuspainotuksella liikkeellä, siitä osoituksena oli jessuksen monta rännikiekkoa "ja perään jos ehtii". Ongelmana oli kuitenkin aistittavissa tunteen jääminen vaillinaiseksi. Torikokouksia nähtiin huomattavasti vähemmän kuin perjantaina, oliko tämä seurausta pelin kutsumasta ehkä liiallisestakin miettimisestä, kuka tietää. Tunnetta kuitenkin välittyi huomattavasti vähemmän jo itse pelin ja kamppailujen vähäisyyden kautta.

Hyökkäyspäässä Tapparalla ei ollut kovin monia vaarallisia tilanteita kuin ensimmäisen erän alussa ja kolmannessa erässä "pakon edessä", kun jotakin täytyi alkaa tekemään, jo ennen Pelsun maalia. Ykkönen Greenin johdolla heräsi hieman pelaamaan tuloksestakin viimeisessä erässä. Toinen erä jäähyineen sekoitti Tapparan pelin melko totaalisesti, mutta siihen taustaan verraten kolmanteen erään saatiin hyvin pelistä kiinni. Pelsun ensimmäinen maali oli harmittava sattumien summa, kun Metsola veti itsensä levyksi ilmeisesti luullen, että kiekko siellä kainalossa on, mutta Jormakan nopeammalla reagoinnilla tilanne olisi ollut vielä pelastettavissa. Palola kuitenkin kuittasi suht nopeasti tilanteen takaisin.

Tämä peli oli Tapparalle ikäänkuin Se Tappion Paikka, jos se oli tullakseen. Tämä oli aistittavissa etukäteen, että näin tässä voi käydä - vierasavaus, Pelicansin kokemus, pieni kaukalo, pelisuunnitelmien mätsäys ym. Taktista sarjaa ennakoitiin ja sellainen on todenteolla tulossa. Itse pelissä tunne pitää saada balanssiin pelikirjan kanssa niin, että molemmat tukevat toisiaan mitään toisiltaan riistämättä. Kokonaisuutta katsoen, tämä peli ei vaakakuppia mihinkään vielä keikauttanut. Tappara on Pelicansia vahvempi joukkue, jos se sitä todella haluaa. Sarjan avauspelissä se Tapparan paremmuuden tahto nähtiin, nyt Lahdessa se tahto oli hieman vajaa huolimattomuudesta johtuen. Edelleenkään peli ei päättynyt kuin 2-1, teroitetaan kirvekset maanantaiksi ja isketään Pelikaani turbiiniin. J.Grönvallin tavoin kuulutan pelirohkeutta paikan tullen, se kuuluu menestyvän joukkueen kevääseen.
 

susi

Jäsen
Tunne? Missä se oli? Täysin typerää passiivista vain virheiden kyttäyspeliä Tapparalta. Kunnes lopulta itse tehtiin ne virheet. Kiitos Aalto ja Metsola. Et sä voi päästää noin helppoa jatkoaikamaalia ilman maskia. Ekassa maalissa ens Metsola huitelemassa maalin takana ja sitten tekemässä jotain säälittäviä lumienkeleitä jäässä ilman mitään havaintoa kiekosta. Menee just kuten pelkäsinkin. Nyt se Chiodo maaliin!
 

Borre

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Nyt se Chiodo maaliin!

Metsola piti Tapparaa pystyssä lähes neljä erää ja antoi joukkueelleen mahdollisuuden voittoon. Jatkoaikamaalissa Järvinen taisi tehdä maskin juuri ennen vetoa, mutta kyllähän nuo yleensä Metsolalle tarttuvat silti. Joka tapauksessa Tapparan tappio ei johtunut Metsolasta eikä edes Aallon virheestä, vaan täysin olemattomasta hyökkäyspelistä, jonka ansiosta Pelicans oli kuskin paikalla koko pelin ajan.
 

peruspata

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, Pesäkarhut, UP-V, FT Ulvila, Karhut
Metsola piti Tapparaa pystyssä lähes neljä erää ja antoi joukkueelleen mahdollisuuden voittoon. Jatkoaikamaalissa Järvinen taisi tehdä maskin juuri ennen vetoa, mutta kyllähän nuo yleensä Metsolalle tarttuvat silti. Joka tapauksessa Tapparan tappio ei johtunut Metsolasta eikä edes Aallon virheestä, vaan täysin olemattomasta hyökkäyspelistä, jonka ansiosta Pelicans oli kuskin paikalla koko pelin ajan.

Viime keväänä kuitenkin nähtiin, mikä on ero verrattuna siihen, että maalivahti ei juuri päästä helppoja maaleja. Metsolan toiminta muun muassa Pelicansin avausmaalissa oli ihan katastrofaalista. Helppoja menee lähes joka pelissä, etukulmamaali muistutti kummasti paria Michael Ryanin osumaa.

Et voi paikata virhettäsi oikaisemalla selkääsi jään pinnassa. Metsolalla on edelleen vain ja ainoastaan todistettavaa, eikä alku ole ollut kovin lupaava.

Ja nyt hei, kysymys ei ole ivasta tai mistään sellaisesta, vaan kentän tapahtumista.
 

Raúl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Kokonaisuutta katsoen, tämä peli ei vaakakuppia mihinkään vielä keikauttanut. Tappara on Pelicansia vahvempi joukkue, jos se sitä todella haluaa. Sarjan avauspelissä se Tapparan paremmuuden tahto nähtiin, nyt Lahdessa se tahto oli hieman vajaa huolimattomuudesta johtuen.

Heh, jokseenkin huvittava lopetus pitkälle analyysille. Mitä haluaminen tässä todella tarkoittaa? Varmasti Tappara halusi eilenkin voittaa, mutta ei vain voittanut. Jos asiat olisivat näin yksinkertaisia, paperilla parempi joukkue voittaisi aina.

Eilen jo puhuin tuosta Tapparan prosenttipelistä. Tappara ottaa ison riskin siinä, jos aikoo pelata tällä tyylillä. Perjantaina prosentit kääntyivät vielä niukasti Tapparalle, mutta siinäkin pelissä olisi voinut käydä huonostikin. Eilen joukkue ei sitten onnistunutkaan kääntämään (tuloksellisesti) tasaista peliä hyväkseen. Ei se nyt yksinkertaisesti vain mene niin, että pelataan tuloksellisesti tasaisia pelejä ja lopulta aina Tappara voittaa.

Jatkossa nähdään varmasti aktiivisempi Tappara, jos Rautakorvella on homma yhtään näpeissään.
 

Borre

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Viime keväänä kuitenkin nähtiin, mikä on ero verrattuna siihen, että maalivahti ei juuri päästä helppoja maaleja. Metsolan toiminta muun muassa Pelicansin avausmaalissa oli ihan katastrofaalista. Helppoja menee lähes joka pelissä, etukulmamaali muistutti kummasti paria Michael Ryanin osumaa.

Metsola ei voinut sille mitään, että kiekko otti laidasta epänormaalin pompun eikä hän siksi saanut katkaistua rännikiekkoa. Paakkolanvaara ohjaa Pikkaraisen laukauksen noin metrin etäisyydeltä. Sen Metsola torjuu, mutta kumpikaan kaksikosta Jormakka&Järvinen ei puolusta ja Paakkolanvaara saa sutia reboundin tyhjiin. Jos tuon saa Metsolan piikkiin, varmaan Palolan maalikin oli heikko esitys Myllyniemeltä, kun Pelicans-vahti oli jälleen polvillaan perse jäässä jo laukaushetkellä.

Eikä Metsolalle niitä helppoja "mene lähes joka pelissä". Sen voi lukea vaikka nollapelitilastosta, jos ei pelejä muuten seuraa.
 

Jari66

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, Ukraina
Joskus tai ainakin joka toinen päivä tulee ihmetelleeksi suomalaisen jääkiekkojournalismin tasoa ja tasottomuutta. Onko se sitä että käydään katsomassa liigan sivuilta sarjataulukko jonka jälkeen raavitaan vähän palleja ja pökläistään juttu ulos. Jääkiekkomedia Jatkoajan toimitus mukaan lukien on lähinnä naureskellut Pelicansin mahdollisuuksille haastaa Tappara.

Pientäkin analyyttista otetta enempää ei tarvita kun käy vilkuilemassa miten joukkueet ovat pelanneet vuoden 2014 puolella. Siellä ollaan kohtuullisen tasaväkisissä asetelmissa. Sen ovat myös nämä kaksi pelattua peliä osoittaneet. Mutta kyllähän tämä altavastaajan ja naureskelun kohteena oleminen sinänsä meille sopii.
 
60min jälkeen hieman yllättävämpi pari johon tuomarit joutuivat puuttumaan oli siis Ara vs Jukka. Valojen jo sammuttua, kameroiden lopetettua kuvaamisen linjat joutuivat lopulta mennä väliin. Vielä ei silti konkreettisia iskuja vaihdettu mutta selkeästi kaikki ovat tunteella mukana mikä on hyvä.

Pelicans-pelaajat ovat aika näyttävästi korostaneet saamiaan iskuja tässä sarjassa. Juu, varmasti osuu ja sattuu ja kyllähän Kankaanperä rikkoo sääntökirjan jokaista pykälää vaihto toisensa perään, mutta niin tekee vastustajakin. Pelicans pelaajilta on kuitenkin nähty jo useampi teatraalinen kuoleminen kentälle. Eilen ainakin Pikkarainen ja Redenbach.

Rautakorvelle tuo on selkeä heikko kohta hermokontrollissa, varsinkin jos sitä vielä maustetaan kritisoimalla Tapparan häirintäpeliä. Ara voi hyvinkin olla niin kokenut ketku, että pyrkii vaikuttamaan sekä tuomareihin ja varsinkin Rautakorpeen tällä tavalla. Se olisi lähinnä toisintoa viime kevään finaaleista.
 

Sekera

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, prosessit ja yrittäminen
Heh, jokseenkin huvittava lopetus pitkälle analyysille. Mitä haluaminen tässä todella tarkoittaa? Varmasti Tappara halusi eilenkin voittaa, mutta ei vain voittanut. Jos asiat olisivat näin yksinkertaisia, paperilla parempi joukkue voittaisi aina.

Eilen jo puhuin tuosta Tapparan prosenttipelistä. Tappara ottaa ison riskin siinä, jos aikoo pelata tällä tyylillä. Perjantaina prosentit kääntyivät vielä niukasti Tapparalle, mutta siinäkin pelissä olisi voinut käydä huonostikin. Eilen joukkue ei sitten onnistunutkaan kääntämään (tuloksellisesti) tasaista peliä hyväkseen.

Retoriikka ilmeisesti upposi kun naureskelet tietämättömyyttäsi, hyvä. :)

Lopetuksessa ei ole mitään huvittavaa. Kirjoitin selväsanaisesti, että Tappara on Pelicansia vahvempi, jos se sitä todella haluaa. Eilen Tappara alkoi esittämään riittävää aloitteellisuutta vasta pelin loppua kohden, tämänmallinen pelinkulku isossa kuvassa on nähty tällä kaudella Tapparan osalta moneen kertaan. Perjantaina Tapparan peli oli monipuolisempaa, siltäkin osin peliä oli lauantaiksi muutettu. Eilen Tappara lähestyi peliä todella nihilistisellä puolustamispainotuksella ja sitten ne tilanteet, joissa tulosta olisi tuolla pelitavalla pitänyt tehdä, kaatuivat heikkoihin syöttöihin tai todella laaduttomiin laukauksiin, toisin sanoen yksilöiden huolimattomuuteen. Tämä oli Tapparan huonoutta, kehitettävää seuraavaan peliin. Uskon vahvasti, että Tapparan peliin vaikutti suuresti Lahden pieni kaukalo, joka taas ajoi Tapparan pelaamaan niin kuin se pelasi. Ne paikat, joita tuolla tavalla saadaan aikaan, pitää käyttää paljon tylymmin hyödyksi kuin nyt nähtiin - siinä tulee esiin se haluaminen ratkaista ja kyky "olla ajattelematta" liikaa, ratkaisun pitää tulla selkärangasta.

Se prosenttimaisuus on tämän pelitavan miinuspuoli niin kuin itsekin kirjoitat, mutta kokonaisuutta katsoen tämä yksi tappio ei vielä anna aihetta muuttaa ennakkokäsityksiä sarjan kulun suhteen. Se meni ensimmäisessä pelissä niin kuin pitikin, niin Tappara on tällä kaudella pärjännyt. Tappioita tulee, niistä tuloksen kautta pitää antaa kunnia vastustajalle, eikä alkaa jossitella "olisi voinut käydä toisin" - joskus käy, mutta useimmiten ei. Kehityskohteet pitää löytää ja etsiä ensisijaisesti NE OMAT VIRHEET. Pitää katsoa isompaa kuvaa ja sitä, miten Tappara on tällä kaudella menestynyt. Aihiot olivat lauantainkin pelissä olemassa, mutta nyt riskit realisoituivat, turha sitä on kiistää. Tätä on Tapparan kannattajienkin piirissä pohdittu laajasti, mutta toistaiseksi vähemmälläkin aloitteellisuudella on päästy pitkälle.

Tappara oli suhteessa Pelicansiin lauantain pelissä huonompi etenkin kriittisillä paikoilla, turha sitä on kiistää kun saatiin vain 11 laukausta maalia kohti varsinaisella peliajalla. Syitä tähän on varmasti useampia, mutta Rautakorven reagointimallit tältä osin tiedetään ja mieluummin otetaan se 0-1-voitto kuin iloisen hyökkäyspelin kautta tullut 4-5-voitto. Tappio on tappio ja voitto on voitto, turha sitä teidän tappiotakaan alkaa selittelemään "siinäkin pelissä olisi voinut käydä huonosti" - ei käynyt. Tappara on tällä kaudella pelannut monta peliä, joissa tuota on toisteltu, mutta niin vain pisteitä ja tulosta on tullut. Nyt ei tullut, nollataan tämä ja isketään kiinni maanantaina paremmalla huolellisuudella kriittisissä paikoissa.

Ei se nyt yksinkertaisesti vain mene niin, että pelataan tuloksellisesti tasaisia pelejä ja lopulta aina Tappara voittaa.

Älä?
 

Torsti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Varsinkin eilinen peli oli lähestulkoon pelkkää puolustamista ja virheiden välttelyä, toki ryyditettynä useilla hyvillä taklauksilla. Itse näen ettei kumpikaan noista joukkueista tule tuolla pelityylillä/-tavalla finaaleihin menemään, vaan peliä on nopeutettava ja avattava.

Ja mestaruudet voitetaan hyökkäämällä. Onko iloinen hyökkäyspeli sitten parempaa pelaamista kuin tylsä, tiivis puolustuspeli? Katsojan näkökulmasta se on viihdyttävää, mutta onko viihdyttävä automaattisesti parempaa/menestyksekästä peliä? Aika näyttää, harmillisen usein historia kuitenkin toistaa itseään.
 
Ihan puusilmäistä jankata jostain Metsolan sulamisesta. Ukko nyt kuitenkin oli kutakuinkin Tapparan paras pelaaja näissä molemmissa matseissa. Toki jos peleistä katselee vaan maalikoosteet, niin homma ei vältsisti ihan aukene.

Kenttäpelaajien ja valmennuksen tässä parantaa pitää. Nopeutta, rohkeutta ja tunnetta kehiin - näidenhän piti olla tänä keväänä esillä! Kiveksiä, isoja kiveksiä.

---

Tämä monilla keskustelupalstoilla näkyvä tapparalaisten - ajoittain myös oma -suhtautuminen omien tekemisiin on muuten ihan raikasta kaikenmoisen kritiikittömän halifanipomppimisen rinnalla. Runkosarjassa oltiin kakkosia, vaikka pelattiin ihan paskasti. Nyt hävittiin yksi peli lahtelaisille ja ollaan vielä paskempia.

Meillä ei jumalauta mitään kiitoslauluja turhaan lauleskella, kenkää kaikille.
 
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Rautakorpihan totesi, ettei pelikirjoilla tee näissä peleissä mitään. Toivottavasti viime yönä on poltettu kasoittain pelikirjoja ja tänään aletaan kirjoittaa ihan uutta satukirjaa. Onhan tämä nihilistisyys ihan hyvin tuonut runkosarjassa pisteitä, mutta ammuttiinko kuitenkin itseä jalkaan, kun ei pidetty Luceniusta eikä Umicevicia ja potkittiin Connolly pois? Siihen kun lisätään vielä Barkovin lähtö, niin eihän tuossa joukkueessa ole kuin murto-osa siitä luovuudesta mitä oli viime kaudella.

Maalintekovoimaa toki on enemmän, mutta kun ei niille paikoille päästä. Mielikuvitus puuttuu, syötöt ovat heikkoja, eikä ole rohkeutta ajaa väkisin. Syöttötaito on tarpeeksi hyvää vain neljällä hyökkääjällä, joista yhdellä ei ole lainkaan pelisilmää. Palolalta esim. pitäisi kieltää lättysyötöt kokonaan.

Ja jos Greeninkin piti olla hyvä playoff-pelaaja ja on kuitenkin raameja, niin miksi mies ei mene vaikka väkisin sinne maalille ja heittele juhaleimut susikädellä sivuun? Jos joku Haapalakin sinne pääsee rouhimalla, niin pääsee kuka tahansa muukin.

Jotain samaa kuitenkin tässä on, kuin viime keväässä. Silloinkin Ässät pommitti vetoa joka paikasta maalia kohti, kun Tapparan miehet löivät kulmakiekkoja, tai yrittivät neppailla takatolpalle.

Eikä tässä toki olla unohtamassa, että esim. Lukkoa vastaan kaksi ensimmäistä peliä viime keväänä olivat vaikeita, mutta ei niissä kuitenkaan ollut sellaista pelkoa ja munattomuutta, kuin näissä kahdessa esityksessä on ollut. Ehkä Tappara olisi nyt tarvinnut vastaansa jonkun rymistelyjengin, eikä kulmissa pyörivää Pelicansia.
 

Raúl

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans

No vähän tämän suuntaista puheltiin vielä edellisen pelin jälkeen: Tappara pelaa näennäisesti tasaisia pelejä, mutta jotenkin onnistuu kääntämään ne aina voitoksi. Kas, ei se enää mennytkään niin.

Hyvä, jos luotat Tapparan prosentteihin. Itse olen yllättynyt siitä, miten hyvin Pelicans pystyi haastamaan Tapparan perjantaina sekä lauantaina olikin sitten jo parempi. Olen vakuuttunut, ettei Pelicansin voitot jää yhteen, mikäli Tappara jatkaa samalla mentaliteetilla.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös