Voimalaituri
Jäsen
Tavallaan tämä sarja olisi ansainnut 7. pelin. Vaikka pelin laadullisesti tästä ei tullut mitään ikimuistoista, oli otteluiden kulku vähintäänkin mielenkiintoinen.
Pelillisesti Tappara oli 1. kohtaamisessa mielestäni selkeästi edellä ja odotin homman olevan lähes läpi kävely voitoin 4-1. Taktiikkoja veivattiin, ketjuja muuteltiin, kokoonpanoja kierrätettiin kun joukkueet etsivät toisistaan heikkoja kohtia. Kuudennen pelin lopussa aloin jo uskomaan 7. peliin ja siihen, että Pelicansin ryöstö Tampereella olisi erittäin realistinen vaihtoehto. Vaikka Tappara hetkittäin hallitsi pelien sisällä ylivertaisestikin, Pelicans joukkue osoitti henkistä kanttia, haistoi Tapparan vaikeat hetket ja käytti ne.
Oli se sitten Pelicansin hyvyyttä tai Tapparan huonoutta, mutta mielenkiintoista on, että sarjan voittaja pelasi sarjan kaksi heikointa 60 minuuttista. Pelicanssin tason vaihtelu oli pienempää läpi sarjan ja se tasaisuus meinasi viedä pitkälle.
Uskon, että Pelicansin kopissa ollaan sarjaan kuitenkin suht. tyytyväisiä, olosuhteet huomioonottaen. Joukkue repi itsestään irti maksimisuorituksen. Tapparalle jäi paljon mietittävää miten vahvat painostusjaksot saadaan muutettua täysiksi 60 minuuttisiksi ja ottelusta toiseen. Varianssia on aivan liikaa menestyäkseen välierissä, mitalipeleistä puhumattakaan.
P.S. Pakko vielä mainita jo moneen kertaan jäähdyttelijäksi tuomittu Hannu Aravirta, joka esitti vahvinta penkkikoutsausta mies muistiin. Kiveäkään ei jäänyt kääntämättä, sikäli kuin valmentaja voi kenttätapahtumiin vaikuttaa.
Edit: Otetaas vielä tuo tapaus Ville. Tällä kaudellahan on nähty koko uraa vasten peilaten aivan erilainen Nieminen. Koko kauden hän on pelannut nöyrää 3-4. kentän puolustavan hyökkääjän peliä. Noudattanut pelikirjaa pilkun tarkasti ja sulkenut omaa kaistaa. Poissa on ollut ympäri kenttää viilettävä "everywhere hockey", mutta samalla ovat kadonneet myös kiekollinen peli ja tunne. Luistin on ollut selvästi painavampi. Viime kaudella kuitenkin 50 pinnaa, vaikkakin Barkovin avustuksella. Avausmatsissa Nieminen taklasi vimmalla, mutta teot kiekon kanssa olivat edelleen olemattomia. Ensimmäiset 60 minuuttia tänään ei ollut mitään mistä kannattaisi lehtiin kirjoitella.
Sitten tuo jatkoajan ainoaksi jäänyt vaihto. 40 sekuntia nähtiin taas sitä parasta Niemistä. Ensin kiekon suojaus maalin takaa ja syötön kääntö maalin eteen, mutta virkaveli ei saanut lapaa kiekkoon. Iso maalipaikka -sarja oli lähellä katketa jo siihen. Tämän jälkeen hyvin luettu maskiin jääminen ja siitä A-luokan nosto rystyllä.
Pelin jälkeen kommentti, että päätti ottaa käsijarrun pois päältä.
Pelillisesti Tappara oli 1. kohtaamisessa mielestäni selkeästi edellä ja odotin homman olevan lähes läpi kävely voitoin 4-1. Taktiikkoja veivattiin, ketjuja muuteltiin, kokoonpanoja kierrätettiin kun joukkueet etsivät toisistaan heikkoja kohtia. Kuudennen pelin lopussa aloin jo uskomaan 7. peliin ja siihen, että Pelicansin ryöstö Tampereella olisi erittäin realistinen vaihtoehto. Vaikka Tappara hetkittäin hallitsi pelien sisällä ylivertaisestikin, Pelicans joukkue osoitti henkistä kanttia, haistoi Tapparan vaikeat hetket ja käytti ne.
Oli se sitten Pelicansin hyvyyttä tai Tapparan huonoutta, mutta mielenkiintoista on, että sarjan voittaja pelasi sarjan kaksi heikointa 60 minuuttista. Pelicanssin tason vaihtelu oli pienempää läpi sarjan ja se tasaisuus meinasi viedä pitkälle.
Uskon, että Pelicansin kopissa ollaan sarjaan kuitenkin suht. tyytyväisiä, olosuhteet huomioonottaen. Joukkue repi itsestään irti maksimisuorituksen. Tapparalle jäi paljon mietittävää miten vahvat painostusjaksot saadaan muutettua täysiksi 60 minuuttisiksi ja ottelusta toiseen. Varianssia on aivan liikaa menestyäkseen välierissä, mitalipeleistä puhumattakaan.
P.S. Pakko vielä mainita jo moneen kertaan jäähdyttelijäksi tuomittu Hannu Aravirta, joka esitti vahvinta penkkikoutsausta mies muistiin. Kiveäkään ei jäänyt kääntämättä, sikäli kuin valmentaja voi kenttätapahtumiin vaikuttaa.
Edit: Otetaas vielä tuo tapaus Ville. Tällä kaudellahan on nähty koko uraa vasten peilaten aivan erilainen Nieminen. Koko kauden hän on pelannut nöyrää 3-4. kentän puolustavan hyökkääjän peliä. Noudattanut pelikirjaa pilkun tarkasti ja sulkenut omaa kaistaa. Poissa on ollut ympäri kenttää viilettävä "everywhere hockey", mutta samalla ovat kadonneet myös kiekollinen peli ja tunne. Luistin on ollut selvästi painavampi. Viime kaudella kuitenkin 50 pinnaa, vaikkakin Barkovin avustuksella. Avausmatsissa Nieminen taklasi vimmalla, mutta teot kiekon kanssa olivat edelleen olemattomia. Ensimmäiset 60 minuuttia tänään ei ollut mitään mistä kannattaisi lehtiin kirjoitella.
Sitten tuo jatkoajan ainoaksi jäänyt vaihto. 40 sekuntia nähtiin taas sitä parasta Niemistä. Ensin kiekon suojaus maalin takaa ja syötön kääntö maalin eteen, mutta virkaveli ei saanut lapaa kiekkoon. Iso maalipaikka -sarja oli lähellä katketa jo siihen. Tämän jälkeen hyvin luettu maskiin jääminen ja siitä A-luokan nosto rystyllä.
Pelin jälkeen kommentti, että päätti ottaa käsijarrun pois päältä.
Viimeksi muokattu: