Toivottavasti torstaina nähdään Tapparalta selvänumeroinen ja pelillisesti ansaittu kotivoitto. Lähinnä yritän tässä siis hakea voimaannuttavia yhtäläisyyksiä viime kauden finaalisarjasta.
Periaatteessa oltiin lähellä voittaa. Aina ollaan lähellä voittoa, kun peli on tasan pari minuuttia ennen loppua. Kuitenkin tänään pätivät taas tietyt jääkiekon lainalaisuudet. Jos et tee omista paikoista, niin kyllä se vastustaja sitten rokottaa. Ja toisaalta, voittamisen ja häviämisen ero on loppujen lopuksi niin hemmetin iso. Huolestuttavaa on se, että tänään tuli se tunne, että hienosti Tappara pystyy haastamaan. Siis, haastamaan. Se on huolestuttavaa, että jokainen Tapparan laukaus tuntui hyvältä maalipaikalta, ja jokainen Kärppien veto kostutti housunpunttia. Eli vähän sama fiilis kuin esim. Suomen ja Kanadan olympiamatsissa(tai olisi ollut, jos olisi ollut enemmän panosta). Eli kuitenkin ollaan alakynnessä.
Positiivisen kautta lähtisin kuitenkin purkamaan. Tappara uskalsi tänään pelata. Tänään oli rohkeutta epäonnistua, jolloin periaatteessa onnistumisen todennäköisyys kasvaa. Se kuuluisa rentous. Tänään ei kuitenkaan vieläkään saatu niitä palkintoja, ja jossain vaiheessa se rentous alkoi hieman katoamaan.
Toisaalta Karhunen oli hyvä, mutta toisaalta taas nähtiin Tapparan tietynlainen ongelma. Rentous puuttuu maalintekemisestä. Puuttuu maltti katsoa loppuun asti, minne se kiekko sijoitetaan. Puuttuu viimeinen terävyys ja suoraviivaisuus. Liian monta kertaa maalipaikassa tarjottiin ihan liian hätäistä ratkaisua. Osin se on myös huonoa tuuria, sillä yhtä hyvin se hätäinen suupaisu voi osua myös juuri oikeaan kohtaan. Ja myönnän, että se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä tilaa on niin vähän.
Kärppien ratkaisumaali nyt syntyi tilanteesta, jollaisia on periaatteessa nähty aiemmissakin sarjoissa, mutta vastustaja ei ole rokottanut niin kylmästi. Aaltoa olen aiheesta dissannut playoffien edetessä, mutta tänään hän pelasi hyvin. Sen sijaan ikisuosikkini Saravo oli ihan oikeasti huono tänään. Ei pelannut vahvuuksillaan. Ensin aiheutti 3-1 -hyökkäyksen omiin, kun lähti rushaamaan ja hukkasi kiekon luistimiinsa. Tuossa kohtaa kiekko meni toki maaliin, mutta Metsolan kanssa. Sitten tuo lopun käsittämätön "et sää voi"- ratkaisu. Lisäksi oli jatkuvasti myöhässä ja nuha tuli Kärppä-hyökkääjien kanssa. En kuitenkaan sen enempää lähde yksittäisiä pelaajia lynkkaamaan. Metsolalta kevään tähän asti paras peli.
Hakametsän illassa kaipaan vielä enemmän tosiaan sitä suoraviivaisuutta, maalille ajamista ja sitten se kiekko sisään vaikka väkisin. Ja paljon vetoja alas/kilpikädelle, hanskan puolella on joku kumimagneetti. Periaatteessa pelilliset asiat ovat riittävän hyvällä mallilla, nyt sarja on pelaajien ratkaistava. Heitän lopuksi listan, joilta odotan onnistumista maalin muodossa, sillä viimeksi kun tällaisen tein, niin kaikki viisi miestä osuivat: Palola, Aalto, Larsson(ei kautta ilman maalia), Peltola, Malinen.
