Vaikka jo luulin, ettei liigalätkä voi vähempää kiinnostaa katkeran game7-tappion jälkeen puolivälierissä, niin nyt on tullut alkupepelit kärkyttyä sivusilmällä. Ja loput pelit kaikilla silmillä. Hienoa kiekkoa ja draamaa on tarjonnut Kärpät-Tappara! Kaksi parasta tänä vuonna, ei siinä mitään.
Lähtökohtaisesti pelissä on enää kaksi inhokkiani (khl-jokerit poislukien tietty), joten on ollut vaikeaa valita puolta, mutta nyt menee jokin kiero sympatia pohjoisen suuntaan.
Syitä on kaksi:
- Rautakorpi - syitä ei tarvinne esittää
- Huml - tulee mieleen Pavel Rosa muutaman vuoden takaa (sukeltelee ja tekee maaleja, oli ilmiö JYPiä vastaan 7 pelin sarjassa 2010). Mutta Rosaan verrattuna Huml pelaa todella isolla sydämellä myös puolustussuuntaan. Kun näkee kultakypäräisen tsekkitukan heittäytymässä kiekon eteen, taklaamassa tai takakarvaamassa hurjasti, siinä on jotain hienoa. Kuten JYPin Hubacekissa.
Hienoja pelaajia on Tapparassakin, Metsolalle toivoo onnistumista, Jormakka on kova, Niäminen on tehnyt kaikkensa jne. Kärpistä erottuu Humlin lisäksi Pukka-Ohtamaa, Karhunen, Keränen.
Olihan se tuomarilinja aivan hanurista noissa ekoissa peleissä. Nyt se on enää hanurista.
Voittaa sen pelin kumpi vaan niin sarja tulee jäämään historiaan. Ehkä Kärpillä on pieni edge kotiedun ja hyvän nousun turvin, mutta jos Tappara onnistuu menemään johtoon niin homma menee vaikeaksi. Toivotaan että ratkaisu on pelaamalla tehty eikä aiheuta liikoja parranpärinöitä.