Turhaa höpinää Ladan taklauksesta ja Leinon lentelystä. Molemmilta hyvää peliä muuten vaisussa matsissa. Kun sopivasti osuu, niin silloin lentää Leinoa isompikin mies. Ja saattaa ottaa vieläpä huiliakin päälle. Keskustelupalstoilla tietysti kommentoivat ne parhaimman pelikokemuksen omaavat, joten ei ehkä kannata edes lähteä inttämään näiden tietäjien kanssa.
Shedden löi naulan Jokerien arkkuun eilisessä matsissa laittamalla epäluotettavimman pelaajan ratkaisuhetkillä jäälle. Vaikka yleensä kenttämätsäys on sentään niitä asioita, mitä Shedden nikkarityyliin hallitsee. Eiköhän Hirson ja Sheddenin luottosuhde loppunut vihdoinkin eilen.
Viileä Matikainen kyllä vetää sitä bluesorkesteriaan varman oloisesti, mutta en oikein tiedä riittääkö niillä kärki ratkaisemaan suuria pelejä. Toivottavasti ei riitä, ainakaan niin kauan kuin Jokerit on vastassa. Osala on kyllä hieno pelimies tästä junnupolvesta ja toivottavasti rahkeet riittävät änäriin asti. On kokoa, luonnetta ja hyvä rannari.
Puurulasta kaksijakoiset fiilikset: toisaalta kaveri on hienosti yllättänyt, että antoi Jokereille mahdollisuuden pelata itsensä edes tänne välieriin ja on jatkanut Bluesia vastaan samalla, todennäköisesti lähes maksimaalisella tasollaan. Toisaalta taas on täysin naurettavaa, että Jokerit joutuu tyytymään välierissä veskarinsa kanssa siihen, että ”onnistuminen” maalilla tarkoittaa tosiasiassa samaa kuin normiveskarin keskinkertainen runkosarjamatsi rafla-illan jälkeen. Edelleen joka helvetin vastustajan laukausta joutuu jännittämään ja olen varma, että niin jännäävät jokeripakitkin. Voi tietysti ajatella niinkin, että osittain Puurulan epävarmuudesta ja pompotteluista johtuen viisikkopuolustus pelaa pakon edessä itse asiassa hieman tarkemmin kuin Markkasen aikana, mutta ei sellaisella itseään kannata pitkään kusettaa. Kenttäpelaajien luottamus maalivahtiin on kuitenkin voittavan jääkiekon perusasioita, joten kyllä tämä edelleen jo pelkän veskaripelin puolesta viivytystaistelulta näyttää Jokereiden kannalta.
Taistelu –sanaa ei tosin pitäisi vielä käyttää, sillä kyllähän eilisen kaltaista runkosarjalätkää, mitä suurin osa pelaajista esitti molemmilta, suoraan sanoen vituttaa katsella tässä vaiheessa kautta. Tietysti kun yritetään pelata riskitöntä playoff-peliä, niin se voi joskus näyttää enemmän laiskalta kuin todellisuudessa olla sitä.
Täällä Jatkoajassa sentään ovat edes vähän tunteet pinnassa, kun Bluesin nörttifanit jaksavat spedeillä Juhaht:n johdolla. Jokerinimimerkeistä lyövät sitten löylyä Flintstone ja Brad. Toivottavasti kuitenkin huomenna nähdään enemmän tunnetta pelaajien taholta, ettei kenenkään tarvitse pelkästään internetistä käydä hakemassa haaleaa turnausfiilistä. Jotain muutakin on kuitenkin vialla, kun ei marginaalikatsojaa kiinnosta. Yksi vika on tietysti Bluesissa, jota ei nähdä suuren yleisön silmissä kiinnostavana vastustajana kuten Hifkiä tai niitä poroja. Silti yleisömäärä oli surkea suoritus sekä Jokereilta että SM-liigalta, joka käsittääkseni on vastuussa pleijarimatsien markkinoinnista. Toisaalta eihän Areenassa mökää pidä kuin hardcore-fanit eteläpäädyssä, joten tunnelman kannalta ei pari tuhatta meikäläistä enemmän välttämättä meteliä lisää. Suurin halli, mutta sama määrä faneja kuin muilla ’suurseuroilla’ on vähän hankala yhdistelmä, silloin kun ei voi laskea firmapaikkojen varaan.
Jokaisen taitojääkiekkoa arvostavan kannattaa kuitenkin tulla katsomaan paikan päälle Areenalle ja Länkkärille vaikka pelkästään Ville Leinon peliä, jos ei muuta. Kun aikanaan kuulin Leinon hankinnasta, niin tuli todettua tyyliin :”taas yksi junantuoma heinähattu lisää surffailemaan ja floppaamaan kovalla liksalla”. Ai saatana, kun on hienoa olla joskus väärässä! Sellaisetkaan nimet kuin Selänne, Janecky ja Metropolit eivät ole esittäneet yksiselitteisesti näyttävämpää hyökkäyspeliä Jokereissa kuin mitä Leino tällä hetkellä tarjoilee. Tosin Lentsun vapaan pelin mahdollistaa myös vähemmän näyttävä ja luistelunsa takia välillä flegulta vaikuttava Santala, joka hoitaa usein puolustamisen.
Jokereiden toivo onkin ykkösketjussa, Wilmissä, Ridassa ja parhaaseen aikaan vireen löytäneessä Jokela-Kauppinen duossa. Ilman viimeksi mainittua, ja lähes kaikki yllättänyttä, kaksikkoa Jokerit olisi tippunut kenties jo pelikaaneille. Vanha kunnon Variksen Petekin on hyödyllisempi tänä keväänä kuin viimeksi. Marko Tuulolan sen sijaan pitäsi olla periaatteessa ykköspakki, mutta taitaa olla vieläkin klesana, muuten noin paskaa Tuuskia ei voi selittää.
Lopuksi: ykkösveskari poissa, kakkosmolaria ei ole olemassa ja ykköspakki puolikuntoinen. Näistä tekijöistä on hyvä kaivaa taisteluilmettä (ja tarvittaessa tekosyitä tappioille.)