Seitsemäs ottelu ei pettänyt tasoltaan eikä jännitykseltään, ja kerrankin se päättyi Canucks-fanin kannalta oikeaan tulokseen. 4-1 voitto viimeisestä ottelusta on erinomainen saavutus, vaikka kaksi viimeistä maalia tyhjiin menikin.
Ottelun ensimmäiset 20 minuuttia eivät tosin luvanneet taivaita, sillä Dallas jatkoi siitä mihin kotona kuudennessa ottelussa jäi, eli hallitsi peliä melko suvereenisti. Canucks ei saanut mitään aikaiseksi hyökkäyspäädyssä koko ensimmäisen erän aikana (muutamaa Sedin-vaihtoa lukuun ottamatta), Stars oli askeleen edellä joka asiassa (aloituksetkin Starsille noin 70%-30%). Asemat onneksi kääntyivät ensimmäisen erätauon aikana, ja Canucks tuli toiseen erään täysin uudelleensyntyneenä, ja tämä "draivi" jatkui aina otteluun loppuun asti. Stars pakotettiin jäähyihin hyvällä liikkeellä, ja vaikka ylivoimamme onkin ollut suoraan sanottuna täyttä paskaa ottelusarjan aikana, pakko sen on joskus upota. Näin kävi kahdesti, toisessa erässä elintärkeä tasoitus Hankilta (tätä edelsi Modanon huolimaton peli keskialueella ja sen jälkeen Hankin unohtaminen maalin eteen), ja voittomaaliksi jäänyt Canucksin oikean kapteenin, Trevor Lindenin ohjaus maalin edestä kolmannen erän puolivälissä. Trevor siis osoitti taas mistä hänet on tehty, tehot 1+1 ottelusarjan seitsemännessä ottelussa vie hänet ylivoimaiseen game#7-pistepörssin johtoon aktiivisista pelaajista.
Luongoa ei Stars päässyt pahemmin testaamaan sitten ensimmäisen erän yhtä tilannetta lukuun ottamatta. Stu Barnes pääsi lähietäisyydeltä laukomaan onetimerin (syöttö maalin takaa) kolmannen erän loppupuolella, mutta Luongo otti aivan älyttömän kopin. Modano toki ampui vielä viimeisillä minuuteilla ylärimaan, mutta tässäkin tilanteessa Luongo oli todella hyvin mukana ja uskallan jopa väittää, että mikäli Miken laukaus olisi mennyt alemmaksi (=maalia kohti), Luongo olisi räpylöineen ehtinyt tielle.
Kaiken kaikkiaan sarja oli erittäin tasainen, ja vaikka maalipaikkoja Starsilla varmasti enemmän olikin, Canucks etenee seuraavalle kierrokselle. Mielenkiintoista on myös verrata Canucksin ja Starsin puuhailuja deadlinella; Stars kun meni ja treidasi oikeastaan kaikki varausvuoronsa kahdelta seuraavalta kesältä suurimmaksi osaksi rental-apuihin, Canucks puolestaan vain kaksi 2. kierroksen varausta ensi kesältä. Tippuuko Dallasissa päitä..?
Kaiken tämän älyttömän hyvän fiiliksen ja positiivisuuden takaa löytyy kuitenkin muutama pointti Canucksin pelistä, jotka pitää korjata jos mielii Lännen finaaleihin: A) Emme pelanneet kertaakaan täyttä 60 minuutin peliä, 45 minuuttia taisi olla paras saavutus B) Ylivoima näytti heräämisen merkkejä, mutta sen on edelleen parannuttava kun vastassa on vielä paljon jäähyjä ottava Anaheim C) Loukkaantumiset, Kesler on varmuudella pois vielä muutaman viikon, Cooken tilanne näyttää erittäin huonolta (ei ole edes luistellut sitten loukkaantumisen ensimmäisessä ottelussa), Bieksa pelaa aivan selvästi puolikuntoisena ja Rotta-Nagyn tempun jälkeen Salokin on luultavasti day-to-day (häntäluu kuulema).