tinkezione
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Pens, Ipa, Rod Weery
Niin siinä sitten vain kävi, että top-3 lähti golfin peluuseen ennen konferenssifinaaleita. Viime kauden Stanley Cup -finalisti Pittsburgh ja kauden 2006 Stanley Cup -mestari Carolina aloittavat urakkansa maanantaina 18.5.
ma/ti 18.5. Pittsburgh-Carolina
to/pe 21.5. Pittsburgh-Carolina
la/su 23.5. Carolina-Pittsburgh
ti/ke 26.5. Carolina-Pittsburgh
pe/la 29.5. Pittsburgh-Carolina (tarvittaessa)
su/ma 31.5. Carolina-Pittsburgh (tarvittaessa)
ti/ke 2.6. Pittsburgh-Carolina (tarvittaessa)
Kaikki ottelut alkavat klo 02:30 Suomen aikaa.
March of the Penguins
Pingviinit kahlasivat siirtotakarajalla helmikuussa niin syvissä vesissä, että joukkueen pudotuspelit alkoivat käytännössä silloin. Michel Therrien sai lähteä ja yllätysvetona ruoriin kaivettiin Wilkes-Barre/Scrantonista nuori ja kokematon NHL-veteraani Dan Bylsma. Itäisen 10. sija ja viiden pisteen takaa-ajomatka vaihtui 18 voiton avulla kahdessa kuukaudessa itäisen neljänteen sijaan ja ainakin ensimmäisen kierroksen kotietuun.
Ensimmäisellä kierroksella otettiin heti löysät pois, kun vastaan asettui runkosarjan viimeisessä ottelussa kotietunsa penaillut Philadelphia Flyers. Rakasta, vanhaa verivihollista vastaan ei tarvinnut erikseen motivoitua. Sarja näytti venyvän jo seitsemään otteluun, kunnes Dan Carcillo onnistui antamaan Pittsburghille tukalassa 3-0 -tilanteessa Wachovia Arenalla eloa ja pingviinit menivät menojaan. Sinänsä tasaisesta sarjasta muistetaan ehkä parhaiten Kunitzin kaksi miehekästä pommia Timoseen sekä Jeff "1 maali" Carterin täydellinen luovutusmentaliteetti Crosbyn karatessa katkaisemaan sarja tyhjään maaliin.
Toisella kierroksella NHL sai haluamansa ja fanit saivat mannaa taivaalta, kun mittaa toisistaan ottivat liigan kolmen tällä hetkellä parhaan pelaajan joukkueet. Sarjasta muodostuikin Crosbyn ja Ovechkinin maalintekokilpailu ja ratkaisua jouduttiin hakemaan kolmeen otteeseen jatkoajalta. Seitsemäs ottelu Verizon Centerissä olikin sitten läpihuutojuttu, kun tulokassensaatio Simeon Varlamov ei pystynyt enää antamaan joukkueelleen mahdollisuutta taistella voitosta. Sarjasta muistetaan Ovechkinin, Bäckströmin ja Varlamovin huikeat esitykset, Crosbyn maalintekotalkoot maalin edustalta miltei jokaisessa ottelussa ja rumiakin otteita nähtiin, kun sarjan ensimmäisessä ottelussa Kunitz torppasi Varlamovia poikittaisella kajuuttaan ja viidennessä ottelussa Ovechkin polvitaklasi entisen seuratoverinsa Goncharin sairaalaan. Gonchar pystyi kuitenkin pelaamaan ratkaisevassa ottelussa reilut 15 minuuttia.
Hurricane Alert
Carolinan kevät oli myöskin yhtä hurrikaania, matkaan mahtui mm. 9 ottelun voittoputkea ja muuta sellaista; joukkueet majailivat perätysten sijoilla 9 ja 10 vielä helmikuussa.
Ensimmäisellä kierroksella vastassa oli kolmanneksi rankattu New Jersey. Sarjan ikimuistettavimpia hetkiä oli mm. Jussi Jokisen voittomaali 0.2 sekuntia ennen loppusummeria. New Jersey kaatui seitsemännessä ottelussa.
Toisella kierroksella vastaan tuli runkosarjassa itäisen ykköseksi sijoittunut Boston. Tämäkin sarja venyi seitsemään otteluun Carolinan johdettua sarjaa jo 3-1, mutta ratkaisu nähtiin seitsemännen ottelun jatkoajalla, kun edellisessä ottelussa nyrkkejään heilutellut Scott Walker tinttasi hurrikaanit konferenssifinaaleihin.
(Joku tarkemmin Canesin otteita seuraava voisi kirjoitella paremman alustuksen niin leikkelen sen tähän.)
Viime vuonna niin lähellä...
...ja tänä vuonna mennään päätyyn saakka. Kylmät meinasi Washingtonia vastaan käydä, mutta yksistään tuo sarja viime vuoden läheltä-piti -tilanteen jälkeen on kasvattanut nuoren ja nälkäisen pingviinilauman mestaruuskaliiberin joukkueeksi. Toki Ray Sheron täsmähankinnat ovat tässä auttaneet. Carolinakin teki ratkaisevia siirtoja ja mm. Erik Cole palasi takaisin kotiin Edmontonin reissultaan. Cam Ward on ehkä tämän hetken kuumin, vielä pelaava maalivahti ja paljon onkin hänen harteillaan. Penguins menee kotietunsa turvin finaaleihin lukemin 4-2 ja näin saadaan toivon mukaan vuoden 1992 pikauusinta hieman tuoreemmilla supertähdillä höystettynä.
ma/ti 18.5. Pittsburgh-Carolina
to/pe 21.5. Pittsburgh-Carolina
la/su 23.5. Carolina-Pittsburgh
ti/ke 26.5. Carolina-Pittsburgh
pe/la 29.5. Pittsburgh-Carolina (tarvittaessa)
su/ma 31.5. Carolina-Pittsburgh (tarvittaessa)
ti/ke 2.6. Pittsburgh-Carolina (tarvittaessa)
Kaikki ottelut alkavat klo 02:30 Suomen aikaa.
March of the Penguins
Pingviinit kahlasivat siirtotakarajalla helmikuussa niin syvissä vesissä, että joukkueen pudotuspelit alkoivat käytännössä silloin. Michel Therrien sai lähteä ja yllätysvetona ruoriin kaivettiin Wilkes-Barre/Scrantonista nuori ja kokematon NHL-veteraani Dan Bylsma. Itäisen 10. sija ja viiden pisteen takaa-ajomatka vaihtui 18 voiton avulla kahdessa kuukaudessa itäisen neljänteen sijaan ja ainakin ensimmäisen kierroksen kotietuun.
Ensimmäisellä kierroksella otettiin heti löysät pois, kun vastaan asettui runkosarjan viimeisessä ottelussa kotietunsa penaillut Philadelphia Flyers. Rakasta, vanhaa verivihollista vastaan ei tarvinnut erikseen motivoitua. Sarja näytti venyvän jo seitsemään otteluun, kunnes Dan Carcillo onnistui antamaan Pittsburghille tukalassa 3-0 -tilanteessa Wachovia Arenalla eloa ja pingviinit menivät menojaan. Sinänsä tasaisesta sarjasta muistetaan ehkä parhaiten Kunitzin kaksi miehekästä pommia Timoseen sekä Jeff "1 maali" Carterin täydellinen luovutusmentaliteetti Crosbyn karatessa katkaisemaan sarja tyhjään maaliin.
Toisella kierroksella NHL sai haluamansa ja fanit saivat mannaa taivaalta, kun mittaa toisistaan ottivat liigan kolmen tällä hetkellä parhaan pelaajan joukkueet. Sarjasta muodostuikin Crosbyn ja Ovechkinin maalintekokilpailu ja ratkaisua jouduttiin hakemaan kolmeen otteeseen jatkoajalta. Seitsemäs ottelu Verizon Centerissä olikin sitten läpihuutojuttu, kun tulokassensaatio Simeon Varlamov ei pystynyt enää antamaan joukkueelleen mahdollisuutta taistella voitosta. Sarjasta muistetaan Ovechkinin, Bäckströmin ja Varlamovin huikeat esitykset, Crosbyn maalintekotalkoot maalin edustalta miltei jokaisessa ottelussa ja rumiakin otteita nähtiin, kun sarjan ensimmäisessä ottelussa Kunitz torppasi Varlamovia poikittaisella kajuuttaan ja viidennessä ottelussa Ovechkin polvitaklasi entisen seuratoverinsa Goncharin sairaalaan. Gonchar pystyi kuitenkin pelaamaan ratkaisevassa ottelussa reilut 15 minuuttia.
Hurricane Alert
Carolinan kevät oli myöskin yhtä hurrikaania, matkaan mahtui mm. 9 ottelun voittoputkea ja muuta sellaista; joukkueet majailivat perätysten sijoilla 9 ja 10 vielä helmikuussa.
Ensimmäisellä kierroksella vastassa oli kolmanneksi rankattu New Jersey. Sarjan ikimuistettavimpia hetkiä oli mm. Jussi Jokisen voittomaali 0.2 sekuntia ennen loppusummeria. New Jersey kaatui seitsemännessä ottelussa.
Toisella kierroksella vastaan tuli runkosarjassa itäisen ykköseksi sijoittunut Boston. Tämäkin sarja venyi seitsemään otteluun Carolinan johdettua sarjaa jo 3-1, mutta ratkaisu nähtiin seitsemännen ottelun jatkoajalla, kun edellisessä ottelussa nyrkkejään heilutellut Scott Walker tinttasi hurrikaanit konferenssifinaaleihin.
(Joku tarkemmin Canesin otteita seuraava voisi kirjoitella paremman alustuksen niin leikkelen sen tähän.)
Viime vuonna niin lähellä...
...ja tänä vuonna mennään päätyyn saakka. Kylmät meinasi Washingtonia vastaan käydä, mutta yksistään tuo sarja viime vuoden läheltä-piti -tilanteen jälkeen on kasvattanut nuoren ja nälkäisen pingviinilauman mestaruuskaliiberin joukkueeksi. Toki Ray Sheron täsmähankinnat ovat tässä auttaneet. Carolinakin teki ratkaisevia siirtoja ja mm. Erik Cole palasi takaisin kotiin Edmontonin reissultaan. Cam Ward on ehkä tämän hetken kuumin, vielä pelaava maalivahti ja paljon onkin hänen harteillaan. Penguins menee kotietunsa turvin finaaleihin lukemin 4-2 ja näin saadaan toivon mukaan vuoden 1992 pikauusinta hieman tuoreemmilla supertähdillä höystettynä.