Ei ole pettymys vieläkään laantunut vaikka tässä nyt yli vuorokauden on saanut sulatella tilannetta. Eniten vituttaa tuo löysä pelaaminen jota Penguins esitti kaukalossa. Kiekonmenetyksiä toisensa perään (niitä merkittiin neljään otteluun yli 70 vaikka esimerkiksi Islandersin avausmaalia ei muka edeltänyt Letangin kiekonmenetys tilastojen mukaan joten tilastointi ei ole edes tarkkaa tuolta osin), jokaisessa irtokiekossa oltiin askeleen jäljessä, tunnetta ei ollut mukana pelissä ja sitten niissä maalintekopaikoissa puuttui se terävyys. Sieltä siirtotakarajan tuntumasta lähtien joukkueen pelistä kuitenkin välittyi se tunne ja sitoutuminen tiiviiseen joukkuepelaamiseen, siellä pelattiin sellaista voittavaa playoff-kiekkoa yli kuukauden ajan, ja sitä tunnetta näkyi myös esimerkiksi ihan runkosarjan viimeisessä ottelussa kun väkisin tultiin tasoihin lopussa ja varmistettiin divisioonan kolmospaikka. Siihen hyvään playoff-kiekkoon oli kaikki edellytykset olemassa tuolla joukkueella. Mutta tuo sitoutuminen ja tunne oli sitten kiekon pudotessa jäähän tämän sarjan alkajaisiksi kadotettu täysin ja se tekee tästä sweepistä vaikeasti sulateltavan. Kyllä ne odotukset olivat että tästä vähintään tehdään tiukka ja kovatasoinen sarja ja että toiselle kierrokselle selvittäisiin, mutta ei Penguins siihen sitten kyennyt missään muodossa. Kausi sujui kokonaisuudessaan ailahtelevasti joukkueelta, ja siellä käytiin välillä hyvin syvälläkin, ja puutteita oli pelissä edelleen loppukaudesta pelin lähtiessä paremmin kulkemaan - mutta kaikki nuo huomioiden kyllä sitä oli Penguinsilta lupa odottaa playoffeissa paljon nähtyä enemmän. Nyt ei saatu sitten yhtään mitään, löysää pelaamista, ja sarja ratkesi täsmälleen samanlaisiin omista virheistä ja kiekonmenetyksistä tulleisiin takaiskuihin kuin vuosi sitten sarja Capitalsia vastaan. Mitään ei ollut siis siitä opittu. Sanattomaksi meinaa vetää...
Laitetaan nyt kauden osalta kuitenkin lyhyet pelaaja-arviot:
Sidney Crosby (C)
Joukkueen ykköstähti oli joukkueensa paras pelaaja tällä kaudella ja playoffeihin ei oltaisi päästy ilman kapteenin huippuvirettä (+Murran hyvää pelaamista). Selke-ehdokkuus jäi valitettavasti saamatta mutta pelasi kauden mittaan kuitenkin ehdottomasti Selken arvoista kahden suunnan peliä siellä. Toivottavasti sieltä sitten 100 pisteen täyttymisen lisäksi meriittilistalle kaudesta tulisi kunnianosoituksia Hart ja Lindsay-finalistipaikkojen muodossa sekä 1. tai 2. All-Star kentällisen sentterin muodossa. Jäisi tästä pettymykseen päättynestä kaudesta jotain sentään käteen sitten. Lisäksi osoitti nuoremmilleen että hän on edelleen vahvasti mukana maailman parhaan pelaajan-titteli keskusteluissa.
Playoffeissa Crosbyltä odotettiin nähtyä enemmän ja tulosta olisi ehdottomasti pitänyt pystyä saamaan ykköstähdeltä enemmän. Yksi syöttöpiste neljään otteluun ei ole missään määrin riittävästi. Sarjan avausottelu Crosbyltä muutoinkin oli yksi kauden heikoimmista peleistä, ei saanut siinä yhtään mitään aikaiseksi. Sarjan lopuissa otteluissa nyt kuitenkin sitten joukkueensa paras kenttäpelaaja ja loi siellä lukuisia tilanteita mutta tosiaan tuloksentekoa olisi vaadittu enemmän. Kun kaverit eivät saaneet tarjoilusta sisään, niin olisi saanut itse aktiivisemmin hakea ratkaisuja sitten. Nelospelissä vielä sitten laittoi tyhjistä tolppaan eli tasoitusmaali olisi ollut Crosbyn lavassa mutta ei kelvannut. Ja lopussa sitten yritti pakottaa syöttöä usean Islanders-pelaajan läpi takatolpalle Kesselille kun olisi sen sijaan voinut itse yrittää lähteä hakemaan maalia. Aikaa ja tilaa olisi ollut riittämiin siinä ja olisi ollut yksin Lehneriä vastaan. Mutta kuten usein niin meni taas ylisyöttelyksi sitten. Kaiken kaikkiaan paikkoja olisi ollut parempaankin pistesaldoon joten ei se Crosbyn pelaamisen taso paskaa siellä ollut avausottelun jälkeen, vaan oli se johtopelaaja hyökkäyksessä jonka kautta useimmat tilanteet rakentuivat, mutta kyllähän Crosbyllä olisi rahkeita vielä nähtyäkin parempaan suoritustasoon joten sen vuoksi playoffit olivat hänenkin osaltaan pettymys.
Evgeni Malkin (A)
Harva varmaan enää muistaa sitä että Malkin valittiin lokakuussa NHL:n kakkostähdeksi. Eli kausi alkoi Genolta erittäin hyvin mutta sen jälkeen oli hiljaisempaa. Pelasi tilastollisesti jälleen yhden PPG+ kauden mutta kausi kokonaisuudessaan Malkinilta uran heikoin. Ei missään vaiheessa ensimmäisen kuukauden jälkeen saanut kunnolla peliryhmiä kiinni. Välillä taidoillaan väläytteli siellä ja se kertoo vain siitä kuinka kovan talenttitason hän omaa, mutta pelaamisen taso kokonaisuudessaan jäi kauaksi siitä mihin Malkin kykenee ja mitä häneltä on lupa odottaa. Loppukaudesta sitten taas perinteeksi muodostunut loukkaantuminen eikä varmaan täydessä iskussa sen takia sitten pelannut playoffeissa. Oli playoffien avausottelussa kuitenkin erittäin hyvällä pelipäällä, mutta sen jälkeen katosi sitten kuvasta ja eikä lopuissa otteluissa Malkinia paljoakaan näkynyt siellä.
Kaudesta jäi käteen vain tuhannen pisteen rajapyykin rikkoutuminen, muutoin valtaisa pettymys tämä kausi Malkinin osalta. Toivotaan että nälkää on harjoitella tosissaan kesällä ja nousta takaisin sille eliittitasolle jolle hän kyllä kykenee. Jotta seuraavien vuosien aikana Penguins vielä taistelisi menestyksestä tosissaan, sitä tarvittaisiin joukkueen toiselta supertähdeltä.
Kris Letang (A)
Letangilta kaksijakoinen kausi vaihteeksi. Aloitti kauden erinomaisesti ja näytti että heikomman edelliskauden jäljiltä on toipunut täyteen kuntoon ja palannut Norris-tasolle. Alkukaudesta ja pitkälle kauden toiselle puoliskolle saakka olikin Crosbyn ohella joukkueen kantavia voimia. Sitten juuri ennen siirtotakarajaa loukkaantui torikokouksessa Gostisbeheren kaaduttua hänen päälleen eikä sen jälkeen montaa ottelua pelannut ennen playoffeja. Loukkaantuminen kohdistui niskaan eli siihen paikkaan joka Letangilta on jo leikattu kertaalleen ja jonka vuoksi kuntouminen täyteen iskuun vei pitkään, joten vetää mietteliääksi että miten tuo vaikuttaa hänen tulevaisuuteen sitten. Pelasi kuitenkin playoffeissa niitä tuttuja isoja minuuttejaan, mutta sitten siellä tuli useita viime kauden playoffien kaltaisia kiekonmenetyksiä jotka kostautuivat takaiskuina omaan päähän. Ei ole vieläkään oppinut oikeissa paikoissa pelaamaan konservatiivisemmin eikä sitä koskaan opikaan enää tuohon ikään jo tultuaan. Joukkueen ylivoimaisesti paras puolustaja ja tärkeä osa joukkuetta mutta myös iso osa niitä joukkuetta riivaavia ongelmakohtia. Letangin poissaollessa puolustuspään pelaamista yksinkertaistettiin ja tuloksena oli tiivistä koko joukkueen puolustuspelaamista jonka seurauksena esimerkiksi omaan päähän tulevien ylivoimahyökkäysten määrä väheni merkittävästi. Playoffeissa niitä tuli sitten jatkuvalla syötöllä ja aika moni Letangin kiekonmenetyksistä johtuen, muun muuassa avausottelun jatkoaikamaali. Vastapainona sitten esimerkiksi neljännen ottelun avausmaalia edeltänyt Letangin pinchaus jolla piti onnistuneesti kiekon hyökkäysalueella, tilanne joka sitten minuuttia myöhemmin epäonnistui ja tuloksena takaisku, joten kiekollisen pelaamisen kannalta Letang kyllä elintärkeä pelaaja joukkueelle mutta niitä kiekonmenetyksiä tulee edelleen ihan liikaa. Mutta ei se kai auta muu kuin hyväksyä Letang tuollaisenaan, parempaakaan puolustajaa kun tilalle ei juuri löydy muuta kuin saamalla top-10 vuoro draftiin ja varaamalla sellainen. Ja sitten kehitys Letangin nykytasolle veisi siltä junnulta kuitenkin useamman vuoden ellei löydy Heiskasta tai Dahlinia...
Matt Murray
Murray aloitti kauden heikosti ja sitten meni loukkaantumaan vielä eli lähtö kauteen oli vaikea. Siihen päälle vielä DeSmithin hyvät otteet alkukaudesta, niin eiköhän sitä saanut keinoluotua maalivahtiongelmaa sinne. Palattuaan kaukaloon lyhyen poissaolonsa jälkeen oli Murray kuitenkin yksi NHL:n parhaista maalivahdeista ja näytti miksi hän on se joukkueen selkeä ykkösmaalivahti ennen lyhyen kuuman jakson pelannutta DeSmithiä. Jokainen helpommin taakse mennyt maali sai kauden mittaan ihan liian suuret mittasuhteet ja niiden myötä heti oltiin kritisoimassa Murrayta, kun olisi pitänyt katsoa isoa kuvaa ja nähdä kuinka erinomaisesti Murray torjui Penguinsin maalinsuulla sieltä joulukuun alusta lähtien, ollen siitä eteenpäin koko NHL:n laajuisestikin yksi parhaista maalivahdeista. Playoffeissa ainoa joukkueen kärkipelaajista jonka voi sanoa onnistuneen oman tasonsa mukaisesti. Pelaaminen virheitä tehneen ja kiekkoa jatkuvasti menettävän joukkueen takana ei ole maalivahdille helppoa mutta Murray teki parhaansa siellä ja esitti sarjan mittaan useita upeita torjuntoja joilla piti Penguinsin otteluissa mukana.
Siitä oli jo usea kuukausi sitten mainintoja että Penguins on tekemässä kesällä pitkää jatkosopimusta Murrayn kanssa ja sille varaukseton peukku täältä suunnalta. Murray on tasonsa osoittanut luotettava ykkösmaalivahti ja vielä kaiken lisäksi hyvin nuori ykkösmaalivahdiksi joten jatkossa lupa odottaa paljon enempää. Ensi kaudella saa toivon mukaan ehjän ja täyden kauden alleen, pelatun heti lokakuusta lähtien sillä tasolla jolla pelasi tämän kauden joulukuun puolelta alkaen.
Jake Guentzel
Guentzelille kokonaisuudessaan erinomainen kausi. 40 maalia, 70+ pistettä Crosbyn rinnalla muodostaen kapteenille hänen uransa parhaan tutkaparin. Palkittiin jo hyvissä ajoin pitkällä jatkosopimuksella ja kuuluu ehdottomasti joukkueen ydinryhmään yllä olevien pelaajien lisäksi. Playoffeissa Guentzel kuitenkin epäonnistui ensimmäistä kertaa urallaan, näyttäen nyt pelkältä Crosbyn hyvyyden sivutuotteelta. Guentzel ei itse saanut juuri mitään luotua sarjan aikana ja sitten viimeistely ei ollut totutun terävää kun sai nauttia tarjoilusta. Iski kuitenkin hienolla vedolla nelosotteluun avausmaalin ja sitä olisi suonut nähtävän häneltä sarjan aikana enemmänkin. Playoffit olivat siis pettymys myös Guentzelin osalta, mutta annettakoot se anteeksi upean runkosarjan ja aiempien playoff-urotekojen jälkeen. Kysymys nyt vain kuitenkin neljän ottelun otannasta. Ensi kaudella sitten taas hienon runkosarjan lisäksi sitä tuloksentekoa sitten vanhaan malliin playoffeissakin.
Brian Dumoulin
Jälleen yksi näistä avainpelaajista jotka pelasivat hienon runkosarjan mutta epäonnistuivat sitten playoffeissa. Aina niin luotettava ja varma ykkösparin peruspuolustaja oli useasti vaikeuksissa playoffeissa. Sen voinee sitten laittaa loukkaantumisen piikkiin kun näytti sarjan alussa keskenkuntoiselta ja olihan pelkkä pelaaminen avausottelussa aina viime hetkille saakka epävarmaa. Paransi hiljalleen sarjan edetessä mutta pystyy kyllä parempaakin. Jatkon kannalta Penguinsin puolustusta oman pään pelaaminen kannalta rakennettaessa se luotettavin ja varmin kulmapalanen sinne kuitenkin.
Phil Kessel
Kessel oli Malkinin tavoin enemmän tai vähemmän hukassa läpi runkosarjan. Taidoillaan kyllä veteli tehoja yli PPG tahtiin jälleen kerran, mutta ne tulivat pitkälti ylivoimapelaamisen johdosta, ja tasakentällisin oli suuren osan kaudesta joukkueen ongelmallisimpia pelaajia. Kessel ei ole koskaan ollut mikään puolustuspään erikoismies ja kun se pelaaminen alaspäin ei kiinnosta niin miinussarakehan siitä kärsii sitten. Lisäksi heikoilla kiekonmenetyksillään oli suuri syyllinen siihen miksi vastustaja teki kauden aikana lukuisia alivoimamaaleja Penguinsin verkkoon. Playoffeissa sitten kyllä osoitti että halutessaan voi pelata tunnollisesti myös alaspäin ja heikommin sujuneiden viime vuoden playoffien jälkeen Kesselin tämän kauden playoff-esitys oli vähintään kohtuullinen. Avauspelissä yksi joukkueen parhaista, toisessakin ottelussa pelasi hyvin, kolmas oli hiljaisempaa ja sitten nelospelissä oli jälleen hyvä. Tasoitusmaali oli hyvin lähellä pariin otteeseen Kesselin ansiosta, ensin hänen tarjotessaan Crosbylle tyhjän maalin josta Crosby laittoi tolppaan ja toisella kertaan Islanders-pakin blokatessa Kesselin vedon tyhjään maaliin. Pienestä oli kiinni ettei ottanut sankarin viittaa siellä siis. Tosiaan nyt muisti myös takakarvata alaspäin ja pelata tunnollista kiekkoa eli kyllä Kesselille voi antaa playoff-suorituksestaan hyväksyvän arvosanan.
Kessel on jokaisena kesänä huhumyllyn kohteena ja sama varmasti jatkuu tänä kesänä sitten, ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa en laittaisi pahitteeksi jos kauppa todella tapahtuisikin. Kessel oli iso osa b2b Cup-joukkueita ja sen jälkeen vedellyt pari runkosarjaa yli PPG-tahdissa, mutta kyllähän hänelle sopivan paikan löytäminen ollut haasteellista ja hänen kauppaamisella joukkuetta sai yhdellä kertaa täysin erinäköiseksi. Ylivoima on pyörinyt Kesselin kautta siitä lähtien kun hän tuli Penguinsiin ja tehokkuus siellä onkin ollut loistavaa, mutta samalla ottaen siellä olevan taitotason on se ollut useasti myös ongelmakohta. Ei nyt tosiaan onnistumisprosentin kautta vaan sen kautta kuinka paljon vastustalle annetaan vastaiskumahdollisuuksia alivoimalla ja kuinka siellä yritetään liian nättiä syöttelykuviota yksinkertaisemman pelaamisen sijasta. Näissäkin playoffeissa onnistunut ylivoima olisi voinut monessa pelissä tuoda Penguinsin tasoihin ja sitä kautta tehdä pelistä ja koko sarjasta täysin erilaisen. Tasakentällisin sitten taas Malkin/Kessel-kaksikko epäonnistui tällä kaudella ja oman pään pelaamisen suhteen heidän samassa kentässä oleminen on isompi ongelma. Eikä Kesseliä haluta syystä tai toisesta peluuttaa Crosbyn rinnalla, vaikka ne Sullivanin aikana nähdyt muutamat siinä vietetyt pelit ovat olleetkin tehokkaita. Eikä Kessel taas ole HBK-kolmikon upean 2016 kevään jälkeen tasakentällisin oikein onnistunut kannattelemaan omaa kentällistään samaan malliin. Joten kyllä tuossa olisi mahdollisuus saada joukkuetta kerta heitolla eri näköiseksi sitten. Katsellaan mitä tapahtuu.
Patric Hörnqvist
Rikkonainen kausi Hörnqvistiltä ja pää sai valitettavan usein osumaa kauden mittaan, ja sen vaikutus hänen pitkän tähtäimen tasoon jää sitten nähtäväksi. Siinä oli loppukaudesta kuitenkin pitkä hiljaisempi jakso tehoilun suhteen ja ei ollut siellä se tuttu Hörnqvist ihan jokaisena iltana, vaikka sanoisin että tuo Simon-Bjugstad-Hörnqvist kolmikko usein pelasi erittäin hyvää kiekkoa vaikka tehoja ei tullutkaan. Runkosarjan viimeisissä peleissä tuli sitten hieman onnistumisia mutta valitettavasti ne eivät kantaneet sitten playoffeihin, vaan siellä nähtiin hyvin vaisu Hörnqvist kaukalossa sitten. Kaiken kertoo se että Guentzel korvasi hänet ykkösylivoimassa kauden viimeiseksi jääneessä ottelussa. Ei sujunut playoffit siis odotusten ja toiveiden mukaan ja ei voi kuin toivoa että Hörnqvist tästä vielä palaa sille omalle tasolleen, eikä tosiaan pelillinen taso laske yhtä nopeaan tahtiin kuin yllä esitetyllä vertailulla Kunitziin. Tuon pelon vuoksi nyt hänen kauppaamiselle ei tulisi mitään ehdotonta estettä täältä suunnalta.
Justin Schultz
Schultzilta rikkonainen kausi ja viettikin yli puolet kaudesta sairastuvalla loukkaannuttuaan heti kauden alkuun. Se aiheutti sitten isojakin ongelmia joukkueen kiekolliselle pelaamiselle kun Schultz on siellä se toinen avainpelaaja tuossa suhteessa Letangin ohella. Tärkeä pelaaja kaiken kaikkiaan joukkueelle ja se näkyi hänen poissaollessaan. Playoffeissa ei nyt erityisesti onnistunut hänkään, omassa päässä ei ollut erityisen varma ja kolmospelissä se yksi ylivoimahyökkäyksestä tullut takaisku täysin Schultzin piikkiin. Mutta kiekollisen pelaamisen kannalta edelleen puolustuksen avainpelaajia Letangin ohella.
Bryan Rust
Rustin kausi myös hyvin kaksijakoinen. Aloitti kauden todella heikosti ja meni pitkälle joulukuun puolelle ennen kuin alkoi saada tehoja aikaiseksi. Niitähän häneltä nyt on lupa odottaakin kun sai täksi kaudeksi sen ansaitsemansa palkankorotuksen. Sai kritiikkiä paljon silloin sen slumppinsa aikana, mutta sanoisin että pelaamisen taso oli kuitenkin pääsääntöisesti hyvää senkin aikana. Tunnollinen omaan päähään ja sai paljon paikkoja, ei vaan saanut kiekkoa sisään - kunnes sitten Chicagoa vastaan tuli viimein onnistuminen, ja heti perään toinen ja vielä kolmaskin. Peli lähti siitä kulkemaan ja oli pitkään sitten hyvä kolmas lenkki ykkösessä Crosbyn ja Guentzelin vierellä. Sitten siirtotakarajan aikoihin myös Rustille loukkaantuminen ja sen jälkeen palatessaan oli kuin varjo parhaasta itsestään. Pelasi milloin missäkin kentässä kun siellä haettiin toimivia koostumuksia, mutta se johtui myös pitkälti siitä että Rust itse oli hyvin saamaton loppukauden ihan missä kentässä tahansa. Etenkin playoffeissa oli todella suuri pettymys sillä ei erottunut millään muotoa edukseen siellä kaukalossa. Rust nyt kuitenkin yleensä tosiaan pelaa hyvin vaikka ottelun päätteeksi saldona oli 0+0 tehot, koska ei ole pelaaja joka kovalla prosentilla onnistuu paikoistaan, ja niitä paikkoja Rust kykenee vaikka yksin luomaan siellä. Playoffeissa siitä ei ollut kuitenkaan tietoaan. Hyvin saamatonta pelaamista. Toivottavasti menisi loukkaantumisen piikkiin, mutta onhan tuo Rustin playoff-rekordi Trotzin tiimejä vastaan nyt täysin luokatonta kun ottaa vertailuun hänen onnistumiset muissa playoff-sarjoissa. En nyt laita pahitteekseni jos Rustin kanssa katsellaan myös siirtomarkkinoita...
Nick Bjugstad
Bjugstadiin pelaamiseen tuli oltua pääsääntöisesti hyvin tyytyväinen runkosarjassa. Otti tuon kolmoskentän sentterin roolin hyvin haltuunsa ja pelasi siinä hyvää kiekkoa. Tehoja ei ollut erityisen paljoa, kuitenkin kolmossentterin rooliin nähden ihan kohtuullisen hyvin kuitenkin, ja erityisesti vakuutti hyvällä kahden suunnan pelaamisellaan. Playoffeissa häneltäkin olisi ollut lupa odottaa sitä ajoittaista secondary scoringia mutta koko joukkueen tavoin pettymykseksi jäi sitten hänen suorituksensa.
Jared McCann
McCanniin päteet samat sanat kuin Bjugstadiin. Pirteää pelaamista heti joukkueeseen tulonsa jälkeen ja pääsi hyvin joukkueeseen sisälle. Playoffeissa väliin jäi yksi ottelu loukkaantumisen vuoksi ja ei sitä secondary scoringia tullut myöskään häneltä niissä pelatuissa otteluissa, mutta muutoin kyllä ihan hyvää pelaamista siellä. Mielenkiintoista nähdä mistä roolista McCann löytyy ensi kauden joukkueessa ja kuinka onnistuu sitten.
Erik Gudbranson
Gudbranson sai paskaa niskaansa jo ennen ensimmäistä peliään Penguinsin riveissä, mutta hiljensi suuren osan kriitikoista heti ensimmäisen pelinsä jälkeen. Hyvää perusvarmaa pelaamista siellä ottelusta toiseen ja playoffeissa Murrayn ohella yksi parhaiten oman roolinsa hoitaneista pelaajista. Rahkeita fyysisen pelaamisen suhteen olisi nähtyäkin parempaan, mutta luulen että Penguinsin systeemi hillitsi Gudbransonin pelaamista sillä osa-alueella. Kaiken kaikkiaan suoritui kuitenkin erinomaisesti siellä heti joukkueeseen tulonsa jälkeen ja pitää toivoa että samanlailla jatkaa roolinsa täyttämistä ja odotusten ylittämistä ensi kaudella kun on alusta saakka joukkueen mukana.
Marcus Pettersson
Pettersson oli kokonaisuudessaan positiivinen yllätys ja ylitti odotukset joukkueeseen tulonsa jälkeen. Pelaamisen taso oli pitkään varmaa ja oli tasainen suorittaja siellä. Kauden loppua kohden taso alkoi sitten heitellä ja niitä virheitä puolustuspäässä tulla enemmän. Nautti kuitenkin alusta saakka valmennuksen luotosta ja sai siinä suhteessa enemmän siimaa kuin moni muu nuori pelaaja on saanut. Playoffeissa sarjan voittomaaliksi jäänyt osuma seurausta Petterssonin hävitessä taistelun irtokiekosta oman maalin takana vastustajan kärkikarvaajalle. Toki jos sitä maalia rupeaa pilkkomaan osiin niin ehkä Gudbransonin olisi pitänyt jäädä maalin eteen eikä lähteä kiekollisen pelaajan perään, ja Wilsonin olisi pitänyt pysyä paremmin maalille nousevan Nelsonin perässä estäen sen vedon ja sen sellaista. Kaiken kaikkiaan monen huonon pelaamisen syytä tuo yksittäinen takaisku. Ihan hyvä ja odotukset ylittänyt (ne odotukset kun olivat että menisi AHL:ään waiver-vapautensa johdosta toisin kuin waiver-kelpoinen Sprong joka annettiin vaihdossa) tulokaskausi kuitenkin ja katsellaan miten kehitys jatkuu sitten tulevaisuudessa.
Jack Johnson
Johnsonista on paljon kirjoiteltu kauden mittaan ja vain pari päivää sitten joten pidetään lyhyenä. Kausi alkoi huonosti ja oli niin huono kuin kesällä signauksen jälkeen hänelle naureskeltiin. Paransi sitten tasoaan joulukuun alusta lukien ja hoiti oman ruutunsa siellä. Letangin ollessa sivussa nosti vielä sitä tasoaan ja hetken aikaa veti siinä isoja minuutteja hyvällä tasolla. Yllättäen sitten playoffien avauksessa joutui ensimmäistä kertaa kauden aikana katsomoon (mikä kieltämättä on ironista ottaen Rutherfordin viime kesän kommentit huomioon, ne kommentit joita Columbus ja Tortorella eivät hyvällä katsoneet silloin). Se oli virhe Määtän heikon pelin vuoksi, mutta ei tuo Johnson nyt kolmessa seuraavassa pelissä paljoa enempää vakuuttanut. Sanoisin kokonaisuudessaan että Johnson oli parempi kuin mitä hänestä monesta sai lukea, mutta ei nyt kuitenkaan pelaaja jota tulisi ikävä jos hänet kaupataan muualle. Sopimus ei kuitenkaan edelleenkään ole hyvä joten ei ole helppo kaupattavaksi muualle.
Olli Määttä
Määtältä monen muun tavoin kaksijakoinen kausi. Välillä pelasi siellä hyvää kiekkoa, välillä taas ne pitkään hänen pelissä olleet ongelmakohdat nostivat päätään. Ja usean muun tavoin sitten loukkaantui loppukaudesta eikä playoffien kynnyksellä varmaan ollut täydessä iskussa sitten. Vähän muutenkin vaikuttaa siltä että playoffien avauspeli jäi Määtän Penguins-uran viimeiseksi otteluksi kun kyllähän ne ennusmerkit ovat sihen suuntaan että hän on siellä puolustuksessa se ylimääräinen pelaaja. On kuitenkin helpommin kaupattava varmastikin kuin Johnson ja jonkun kallispalkkaisemman sieltä on vaihdettava maisemaa. Jos valinta osuu Määttään niin ei muuta kuin kiitokset menneistä vuosista. Ei noussut niin loistavaksi kuin mihin erinomainen tulokaskausi aikoinaan antoi toivoa, mutta se menee pitkälle loukkaantumisten ja sairastumisen piikkiin. Mutta kuitenkin pelasi siellä korkealla tasolla Stanley Cup-finaaleja top-4 puolustajana kahdessa mestarijoukkueessa eli antoi Penguinsille paljon vastinetta häneen sijoitettuun ykköskierroksen varaukseen nähden.
Matt Cullen
Cullen teki kesällä paluun joukkueeseen ja osoitti että luistin kulkee edelleen hyvin 42-vuotiaanakin. Hoiti roolinsa läpi kauden kunnialla ja playoffeissakin yksi niistä omalla tasollaan ja oman roolinsa kunnialla hoitaneista pelaajista. Olisi ansainnut paremmat jäähyväiset, jos ne sellaisiksi jäivät, nyt playoffeissa kuin mitä muu joukkue ympärillä kykeni tarjoamaan tälle hienolle joukkuepelaajalle.
Dominik Simon
Simon ei nyt pelaaja säväytä suuntaan eikä toiseen, mutta pakko sanoa että pelasi kyllä ihan hyvät pudotuspelit siellä, ollen yksin parhaiten omaan tasoonsa nähden onnistujista siellä. Simon on valmennuksen ja joukkuekavereiden keskuudessa arvostettu pelaaja peliälynsä vuoksi, ja kyllähän hän siellä asioita tekee oikein kun aika hyvin erinomainen suorittaminen kiekonhallintatilastoissa usein seuraa Simonia. Simon ei ole kuitenkaan mikään erityisen nopea, hyvä kaksinkamppailuissa, omaa hyvää laukausta tai mikään vahva puolustuspäähän - eli siksi ei ole erityisen suosittu kannattajien keskuudessa - mutta se on tuo peliäly jolla pelaa NHL:ssä. Tekee usein niitä pieniä peliä edistäviä asioita siellä jotka eivät nyt sitten mitään suurta huomiota kuitenkaan kerää. Se on vaan että Simonin kaltainen pelaaja ei nyt erityisesti sitten luo joukkueeseen minkäänlaista identiteettiä kuten vaikkapa Hagelin teki nopeudellaan, eikä nuo tehot ole erityisen hyviä hyvistä kiekonhallintatilastoista huolimatta, joten ei nyt mikään korvaamaton pelaaja siellä. Tuolla halvalla sopimuksellaan nyt kuitenkin menee hyvin syvyyspelaajasta.
Zach Aston-Reese
Rikkonainen kausi mutta sai pelatessaan nauttia valmennuksen luottoa toisin kuin pari muu nuorukaista. Jonkinlaista Hörnqvistiä tästä ollaan kasvattamassa mutta ei nyt kovin paljoa viitteitä ole tähän suuntaan antanut edellytyksistään siihen. Välillä väläyttelee mutta ne ovat olleet harvoja tilanteita ja yleensä tapahtuneet Malkinin vierellä jossa niitä nyt on syytäkin nähdä edes ajottain. En näe mitään syytä miksi ZAR piti tuoda sairastuvalta playoffeihin korvaamaan Teddy Blueger mutta eihän se tuo yksittäinen päätös nyt tätä sarjaa ratkaissut. Silti ZAR ei esittänyt yhtään mitään playoffeissa, Garrett Wilson hoiti roolinsa neloskentässä paremmin.
Garrett Wilson
Positiivinen yllätys neloskentässä vaikka ne kädet eivät nähdyn perusteella kyllä NHL:ään riitä. Mutta pelasi sellaista neloskentän pelaajalta odotettavissa olevaa fyysistä, taistelevaa kiekkoa suuren osan kautta ja sai useasti aiheutettua sillä vastustajalle jäähyn. Tekipä playoffeissakin yhden joukkueen harvoista maaleista joten täytti kyllä ruutunsa kohtuullisesti siellä. Kuitenkin sellainen korvattavissa oleva pelaaja joka ei heilauta joukkueen voimasuhteita millään muotoa suuntaan eikä toiseen. Eli ei väliä jatkaako vai ei, mutta onhan tällainen pelaaja aina sellainen jota tulisi pyrkiä upgraamaan ettei tästä tule mitään monivuotista craigadamsia joka pelaa neloskentässä pitkään senkin jälkeen kun taso ei enää siihen oikeuta.
Casey DeSmith
DeSmith pelasi erittäin hyvän syyskauden ja se oli erittäin tärkeää Murrayn heikomman kauden aloituksen vuoksi. Hyvillä otteillaan ansaitsikin jatkosopimuksen sitten. Kauden toisella puoliskolla ei paljoa tarvinnut DeSmithiä katsella maalinsuulla kun Murray otti maalinsuun haltuunsa. Vaikka DeSmith paikkansa täyttikin ja ansaitsi tuon jatkosopimuksensa, niin kyllähän hänestä voitaisiin ottaa joku keskikierrosten picki jos sellaista on tarjolla, ja antaa kakkosmaalivahdin paikka ensi kaudella Tristan Jarrylle.
Teddy Blueger
Bluegerin NHL-debyyttiä tuli jo reilun vuoden odoteltua ja tällä kaudella se nähtiin ja vakuutti kyllä. Pystyy pelaamaan niin sentterinä kuin laidallakin, voi ottaa isoa roolia alivoimalla ja kädet ja laukaus ovat NHL-tasoa. Liikkeen riittävyyden suhteen oli kaikissa etukäteisraporteissa vuosien mittaan ne kysymykset mutta nyt nähdyn perusteella liike on ihan riittävää NHL-tasolle, ei missään kohtaan noussut esille sen suhteen epäedullisissa merkeissä. Jalat kulkevat riittävän nopeasti ja ennen kaikkea peliäly ja sitä kautta se pelinopeus on riittävää. Olisi kuulunut vakituiseen kokoonpanoon playoffeissa mielestäni mutta valmennus oli toisella kannalla. Ensi kaudeksi sovittelisin häntä kuitenkin Cullenin paikalle neloskentän sentterisi. Toivottavasti jatkaa joukkueessa.
Valmennuksesta ja johtoportaasta ehkä lisää joskus myöhemmin, tuossa nyt pelaajistosta hieman arvioita. Jos ja kun kesällä muutoksia tapahtuu niin tässä vielä kertauksena listaus joihin voi silloin kohdistaa katseita: Kessel, Määttä, Rust, Hörnqvist, DeSmith, Wilson (UFA) ja Johnson (epätodennäköistä). Cullen sitten eläköitynee myös.