#65 Ron Hainsey
- Siirtotakarajalla puolustukseen syvyyttä tuomaan hankittu kokenut Hainsey oli lopulta Stanley Cup-mestarijoukkueen toiseksi eniten pelannut pelaaja. Vaikka ajottain oli purkukiekkojen kanssa ongelmissa kuin Rob Scuderi "parhaina päivinään", ja teki siellä isojakin virheitä, niin silti oli valmennuksen suosiossa läpi playoffien. Virheistä ja turhauttavista vaikeuksista purkukiekkojen kanssa huolimatta pelasi kuitenkin hyvät playoffit siellä. Siellä maalinedustalla ja kulmaväännöissä oli nähdäkseni mies paikallaan, ja sitten ylöspäin hyökkäyssuuntaan hänellä oli finaaleissa myös tuo oma Bobby Orr-hetkensä viitospelissä. Oli ehdottomasti Stanley Cup-voiton myötä tuon hänestä maksetun toisen kierroksen varausvuoron arvoinen hankinta, mutta en jatkosopimusta kuitenkaan lähtisi solmimaan. Reilut 900 runkosarjaottelua ehti pelaamaan ennen ensimmäistä playoff-otteluaan ja kun sinne pääsi niin heti sitten eteni Stanley Cup-voittoon saakka. Pääsi ensimmäisenä Crosbyn jälkeen nostelemaan kannua. Ensi kaudeksi takaisin Carolinaan jakamaan kertynyttä kokemustaan heidän nuorille puolustajille?
Muut peliaikaa kauden aikana saaneet: #5 David Warsofsky, #20 Frank Corrado, #24 Cameron Gaunce, #51 Derrick Pouliot.
Hyökkääjät
#7 Matt Cullen
- Kirjoitinkin Cullenista jo toiseen ketjuun joten lainataan sieltä itseäni: Matt Cullen on toinen pelaaja jonka peliura tuli mahdollisesti, tai hänen kohdallaan jopa todennäköisesti päätökseensä. Cullenille kyseessä oli kolmas Stanley Cup-voitto ja pääsee lopettamaan uran nyt huipulla. Oli kahden kauden ajan aivan huikean hyvä alempien kenttien sentteri ja veteraanipelaaja Penguinsille. Parempaa ns. isähahmoa ei joukkueelle voi löytyä. Näytti vielä tässäkin ottelussa tärkeytensä ottamalla käytännössä katsoen kaikki Penguinsin tärkeät oman pään aloitukset, ja selvittikin ne hienolla prosentilla. Alivoimalla myös erinomaista pelaamista. Cullen on oiva esimerkki siitä että kyllä 40-vuotiaskin pystyy vielä pelaamaan kovalla tasolla NHL:ssä ja auttamaan joukkueensa mestaruuteen. Hieno pelaaja ja kaiken perusteella vielä hienompi ihminen.
#13 Nick Bonino
- Boninon esityksiä taisin muutamaan otteeseen kritisoida playoffien kuluessa, ja kyllähän niistä pidän edelleen kiinni. Kahden ensimmäisen kierroksen aikana kun tuo Boninon johtama kentällinen ei saanut hyökkäyspään peliä kulkemaan juuri ollenkaan, ja oli lähinnä omalla alueella pulassa. Siinä toki varmasti osansa sillä kun siellä lähes jokainen noista syvyyslaitureista sai osumaa jossain vaiheessa playoffeja, ja siten siinä vierellä ne pelaajat vaihtuivat aika tiheään tahtiin ja pelasivat sitten osin puolikuntoisina. Paransi kuitenkin Senators-sarjan kuluessa hyökkäyspään pelaamistaan ja tuoltakin kentältä alkoi saada hyvännäköistä peliä aikaiseksi. Kaiken kaikkiaan Bonino oli kuitenkin läpi playoffien ajan hyvä puolustava sentteri joukkueelle, uhrautui aktiivisesti kiekkojen eteen omalla alueella, voitti tärkeitä aloituksia ja pelasi hyvin alivoimalla. Siinä oli sitten se Capitals-sarjan avauspelin voittomaali viimeisten minuuttien aikana myös hyvänä hyökkäyspään suorituksena. Kausi päättyi sitten kesken finaalisarjan toisen ottelun jälkeen kun mursi jalkansa kahden miehen alivoimalla tekemänsä uhrautuvan kiekonblokkauksen seurauksena. Palasi pelaamaan saman ottelun kaksi viimeistä erää vielä tuon jalan kanssa, mikä on hyvä merkki Boninonkin taistelutahdosta, mutta ei pystynyt enää sen jälkeen kuitenkaan pelaamaan. Kesällä sitten UFA-statuksella ja hänen kokemuksensa omaavalle kahden suunnan sentterille on varmasti kysyntää markkinoilla. Pidän todennäköisesti että hintalappu onkin liian iso Penguinsille, mikä jättää kyllä ison aukon täytettäväksi. Cullenin ja Boninon lähtöjen myötä sieltä olisi kaksi tärkeää puolustavaa sentteriä poissa, ja heille pitäisi jotenkin löytää korvaajat sitten.
#14 Chris Kunitz (A)
- Kunitzista myös ehdin jo kirjoittaa toisessa ketjussa: Chris Kunitzista tuli muuten palkkakattoajan ja ylipäänsä koko 2000-luvun ensimmäinen nelinkertainen Stanley Cup-voittaja pelaajana. En tiedä mitkä ovat Kunitzin uran jatkosuunnitelmat tästä eteenpäin, mutta Senators-sarjan seiskapeli ja finaalisarja olivat ylivoimaisesti paras Kunitzia viimeisen kolmen vuoden aikana. Tuossa seiskapelissä tehot 2+1 ja tosiaan se pelin ja sarjan ratkaissut jatkoaikamaali toisessa jatkoerässä. Finaalisarjaan sitten kuusi syöttöpistettä. Jos se ura, vähintään Penguinsissa, päättyi tähän niin se päättyi tyylillä sitten.
#17 Bryan Rust
- Yksi lukuisista pelaajista jotka kärsivät loukkaantumisista kevään aikana, mutta siitä huolimatta jälleen kerran nousi ratkaisuhetkillä esille. Seitsemän maalia playoffeissa ja pitää sisällään Capitals-sarjan seiskapelin voittomaalin ja finaalisarjan viidennen pelin tärkeän 2-0 maalin. Isojen pelien mies. Toivottavasti on laajennusdraftin jälkeen edelleen Penguinsin pelaaja, en todellakaan haluaisi nähdä Penguinsin menettävän näin tärkeää pelaajaa.
#23 Scott Wilson
- Ennen kautta taisin veikkailla Wilsonin ja Shearyn käyvän taiston vakiopaikasta rosterissa ja liputin silloin Wilsonin puolesta. Sheary pääsi yllättämään positiivisesti, mutta myös Wilson pelasi hyvän kauden ja vakiinnutti paikkansa joukkueessa. Ei ole mikään isokokoinen mutta siitä huolimatta yksi joukkueen fyysisimmistä pelaajista, ja nousi kyllä valmennuksenkin suosioon. Pelasi suuren osan playoffeista Malkinin ja Kesselin rinnalla tuoden siihen sitä fyysisyyttä, puolustuspelaamista, karvaamista jne. Kuten Rowneyn kohdalla niin Senators-sarja oli Wilsonilta paras tänä keväänä, ja kaiken kaikkiaan voi sanoa pelanneen hyvät playoffit ja hyvän kauden. Jos ensi kaudella näkee yhtä paljon aikaa Malkinin rinnalla, niin sitten niitä tehoja vielä hieman lisää.
#34 Tom Kuhnhackl
- Loukkaantui Capitals-sarjassa eikä sen jälkeen enää pelannut playoffien kuluessa. Täytti kuitenkin kauden aikana jälleen paikkansa joukkueessa ja on hyvä neloskentän laituri.
#37 Carter Rowney
- Teki läpimurtonsa Senators-sarjassa pelaamalla upeasti läpi sarjan. Erinomaista fyysistä pelaamista ja aktiivisella karvauspelillä sai useasti paineen pysymään hyökkäyspäässä. Hohto himmeni finaalien kuluessa eikä noussut samalle tasolle, mutta täytti kuitenkin paikkansa joukkueessa. Yksi syvyyspelaajista varmasti ensi kaudellakin, ja jos viime kauden hienot tehot AHL:ssä hieman siirtyisivät NHL:n puolelle niin ei jäisi pelkäksi craigadamsiksi.
#43 Conor Sheary
- Shearyn playoffit eivät sujuneet yhtä hienoissa merkeissä kuin hänen runkosarja. Ei saanut omaa peliään kulkemaan, tippui ykköskentästä neloskenttään, kärsi aivotärähdyksen Capitals-sarjassa ja Senators-sarjassa oli healthy scratchina. Nousi sitten Senators-sarjan seiskapeliin takaisin kokoonpanoon ja kiitti valmennusta luottamuksesta pelaamalla siinä kevään parhaan pelinsä ja ollen yksi pelin sankareista Penguinsille. Finaaleissa nousi takaisin ykköskenttään Crosbyn rinnalle, ja pelasikin hyvän finaalisarjan. Kausi päättyi sitten lopulta kuitenkin erittäin positiivissa merkeissä Shearynkin osalta. Kesällä edessä jatkosopimuksen tekeminen ja toivottavasti se pysyy maltillisena niin vuosilta kuin palkaltakin. Vielä kun on kuitenkin paljon todistettavaa ennen ison sopimuksen ansaitsemista.
#45 Josh Archibald
- Archibald pelasi kauden aikana vain 10 runkosarja- ja 4 playoff-ottelua NHL:ssä, mutta kun yksi playoff-otteluista tuli finaalisarjassa saa hän automaattisesti nimensä kannuun. Pelasi ihan kiitettävästi pienet minuuttinsa siellä, ja etenkin Senators-sarjassa muutamaan otteeseen säväytti nopeudellaan. Taistelee ensi kaudeksi yhdestä syvyyspelaajan paikasta Penguinsin riveissä.
#59 Jake Guentzel
- Guentzel pelasi aivan huikaisevat hienot playoffit tehden siinä lukuisia Penguinsin sekä koko NHL:n tulokkaiden playoff-ennätyksiä. Harmittavasti ei kuitenkaan maaliennätystä saanut nimiinsä. Paikoista se ei kuitenkaan jäänyt kiinni, mutta lopulta jäi kuitenkin yhden vajaaksi Dino Ciccarellin ennätyksestä. Nousi kuitenkin jakamaan Ciccarellin ja Ville Leinon kanssa tuota tulokkaiden piste-ennätystä playoffeissa. Teki playoffien kuluessa Penguinsille lukuisia tärkeitä maaleja ja voitti playoffien maalipörssin. Ansaitsee kaiken suitsutuksen minkä on kevään kuluessa osakseen saanut. Conn Smythen osalta kuitenkin totean että vaikka moni häntä siihen keskusteluun hanakasti nostikin mukaan finaalisarjan kahden ensimmäisen pelin jälkeen, niin omissa papereissa ei missään vaiheessa uhannut Crosbyn ja Malkinin asemaa Conn Smythe-kisassa. Siinä palkinnossa kun on kyse arvokkaimmasta pelaajasta, ei parhaasta maalintekijästä tai parhaasta tulokkaasta. Niin paljon tärkeitä maaleja kuin Guentzel tekikin, ei hän ollut missään vaiheessa joukkueelle yhtä arvokas kuin Crosby tai Malkin ovat kokonaisuutta tarkastellessa. Mutta ei tuosta enempää, Guentzel toki Conn Smythen suhteen Penguinsin kolmanneksi paras ehdokas kun maalivahdeilla ei siihen torjuntavastuun jakamisen vuoksi ollut mitään mahdollisuuksia. Kaiken kaikkiaan aivan upea tulokaskausi Guentzelilta ja en voi malttaa ensi kautta ja sen näkemistä että pystyykö Guentzel tästä jopa vielä parantamaan peliesityksiään.