Ruotsi on ansaitusti ja hyvin olennaisesti toinen kansalliskielemme. Jos kannattaa tuota statusta niin sitten hyväksyy pakkoruotsin vaikkapa sitten jossain huomattavan minimaalisessa muodossa mikä ei poista valtavia voittojamme esim espanjan- tai kiinan- tai venäjänkielisessä maailmassa. Mutta jos vastustaa ruotsin asemaa kansalliskielenä niin sitten toki on loogista olla haluamatta sen pakollista opettamista edes minimaalisen muodollisessa roolissa. Sangen yksinkertaista.
Tämä ei mielestäni pidä paikkaansa. Itse kannatan ruotsin kielen asemaa kansalliskielenä ja oikeuksia joita ne tuovat mukanaan, mutta niiden oikeuksien takaamisella ei pakkoruotsin kanssa ole mitään tekemistä. Maailmassa on paljon maita joissa on useampia kansalliskieliä, eikä juuri missään näissä ole kansalaisia pakotettu opettelemaan sitä toista kansalliskieltä. Ja varsinkin meidän tapauksessa se on äärimmäisen absurdia, kun tätä toista kansalliskieltä puhuu vain 5% väestöstä. Ei pakkoruotsi vieläkään tuota tänne niin hyvää ruotsia puhuvia kansalaisia, että voisivat palvella ruotsinkielisiä tarpeeksi sujuvasti. Ruotsin puhujia syntyy yleensä niille alueille, joissa sitä kuulee katukuvassa, tai jos sen opiskeluun löytyy henkilökohtaista paloa - esimerkiksi sinun tapauksessa svekofiliaa (jos muistan oman luonnehdintasi oikein), jolloin se ei ole niinkään pakkoruotsia, vaan vapaaehtoista ruotsin opiskelua.
Jos pakkoruotsi olisi supistettu pelkkään alkeiden opiskeluun, se ei olisi tietenkään kenellekään enää niin haitallista kun opiskelijalla olisi sen jälkeen vielä hyvät mahdollisuudet rakentaa sitä itse haluamaansa kielipäätä, mutta se ei silti lisäisi sen pakollisuuden oikeutusta. Loppupeleissä kaikki pakkoruotsia tukevat argumentit ovat lähinnä ideologisia mielipiteitä, jotka eivät perustele sitä miksi pakollisuus olisi parempaa kuin vapaaehtoisuus muun kuin henkilökohtaisen preferenssin kautta. Esimerkiksi tuo näkökulmasi siitä, että pakkoruotsi on hyväksi, koska se sitoo maatamme ruotsalaisuuteen, on täysin suhteellinen, koska se perustuu sinun subjektiiviseen ajatukseen siitä, että ruotsalaisuus olisi jotenkin parempaa Suomelle kuin saksalaisuus, baltialaisuus, vanhat suomalaisperinteet tai mikä tahansa muu kulttuuri… tai täysin itsenäiseen kulttuuriin panostaminen. Todellisuudessa siis pohjaat perusteesi pelkkään mielipiteeseen, jolla ei ole sen parempaa pohjaa kuin kenenkään muunkaan subjektiivisilla mielipiteillä. Ei ole olemassa mitään absoluuttisesti toisiaan parempia kulttuureja, on olemassa vain mielipiteitä paremmista kulttuureista. Tai näin ainakin itse ajattelen. Enhän minäkään tiedä onko oikeasti olemassa joku Jumala, joka on antanut yhdelle kansalle ne oikeat moraalisäännöt, jotka itse asiassa olisikin ne oikeat ;)
Mutta mielipiteillä väittely siis ilman yhteistä perustaa on melko arvotonta (vaikka toki viihdyttävää) molempien mielipiteiden ollessa yhtä valideja, sillä niitä ei voi suhteuttaa keskenään yhteiseen normistoon. Diktatuurisessa kulttuurissa oletetaan, että eliitti sanelee säännöt ja se koetaan normaaliksi ja oikeutetuksi, kun taas demokraattisessa kulttuurissa koetaan, että kansan enemmistön tulisi päättää. Suhteuttaisin siis pakkoruotsin olemassa olon oikeutuksen siihen, onko se kansan enemmistön tahto. Ja ennen kuin joku kysyy onko pakkomatematiikalla kansan enemmistön tahto, niin väitän että on. Ei ole mitään isoa debattia siitä tulisiko matematiikan pakollisuudesta luopua. Pakkoruotsia vastustavilla on yleensä gallupeissa yli 70% kannatus.
Pakkoruotsihan ei itsessään ole mikään pyhä laki, jonka päälle tämä kansakunta on rakennettu, eikä sitä luotu sen takia, että hallituspuolueet olisi yhdessä nähneet sille tarvetta. Se oli 70-luvulla syntynyt lehmänkauppa - RKP:n asettama hintalappu, jonka Johannes Virolainen oli valmis maksamaan kansan vapauksista päästäkseen valtaan. Periaatteessa sen poistamisen ei siis pitäisi olla yhtään kummempi juttu kuin sen alkuperäinen luominenkaan.