Tokihan autoilla ajo on tehty vähän sellaiseksi, että se on vain harvojen ja valittujen harrastus. Ei minulla ainakaan ole varaa ostaa sellaista autoa, jonka haluaisin. Toki olisi jos haluaisin sen vain radalla ajettavaksi, mutta tarvin sitä kuitenkin arkiseen liikkumiseen sekä veroeurojen tienaamiseen meidän yhteiselle lintukodollemme. Kaikkea ei voi saada ehkä kuitenkaan.
Mikä sitten on parempi ratkaisu? Tiedän, ettei tuollainen ammuskelija olisi edes uskaltanut pahimmilla Helsingin yläasteilla kaivella '22:aan esille, koska olisi tiennyt toisilta löytyvän kovempaa kaliberia. Kaveri olisi itsekin tiennyt sen jo etukäteen, eikä moista olisi tapahtunut.
Sekö on yhteisön vastuuta ja huolenpitoa? Mä en tarvitse isoa veljeä mihinkään, mutta amatöörit kun sekoilee, eikä oma yhteisö saa niitä kuriin. Silloin näköjään tulee rumaa jälkeä.
-duud-
Erittäin hyvä vastaus.
Erityinen huoli ja kysymysmerkki minulla ja näköjään myös sinulla keskittyy amatöörien puuhasteluun ja kuinka sitä voidaan ehkäistä haittaamatta normaalien ihmisten normaalia elämää.
Kun mätä omena putoaa puusta, on yhteisön mahdollisuudet puuttua tilanteeseen melkoisen vähissä. Tämä on fakta, eikä sitä voi muuttaa mihinkään. Totuuden nimissä on kuitenkin todettava viranomaisella olevan vielä vähemmän mahdollisuuksia. Viranomaisen ainoa mahdollisuus on kieltää kaikki potentiaalisesti haitallinen kaikilta, koska viranomaisella ei ole mahdollisuuksia tunnistaa mahdollisia mätiä omenia kuin äärimmäisellä isoveli valvoo järjestelmällä.
Tulemme siis tilanteeseen, jossa ensimmäisenä vaihtoehtoina on erittäin tiukka kontrolli yksilön oikeuksiin. Toisena vaihtoehtona on nykyisen tilanteen säilyttäminen, eli ajatus "Aina roiskuu kun rapataan".
Tahtoisin kuitenkin muistuttaa, että Suomessa on vielä minun sukupolveni ja sitä aiemmat opetettu kantamaan vastuu itsestä, omista teoista ja omien läheisten hyvinvoinnista. Tässä on kaiketi kyse parhaasta mahdollisesta järjestelmästä. Emme voi kontrolloida yksilöä kuin teon jälkeen annettavalla rangaistuksella, joka menettää merkityksensä itsemurhan jälkeen. Paras ratkaisu on siis luoda kansalaisille sellaiset puitteet kasvaa, että he haluavat kantaa vastuun itsestään, teoistaan ja läheisistään, sekä oppivat normaalin kanssakäymisen ja leikin kautta välineet em. vastuun kantamiseen. Tätä ei ylhäältä tuleva, kaikkia koskeva kielto edistä. Moinen kielto kannustaa uutta varttuvaa suomalaista olemaan kantamatta vastuuta. Toisin sanoen pysyköön eduskunta ja sosiaaliviranomainen tästä erossa. He eivät voi kuin passivoida kansaa entistäkin enemmän.
Ei ole kuin puolikas vuosikymmen, kun suomalaiset varhaisnuoret olivat perheilleen tarpeellisia työnsä kautta ja myös tiesivät sen. Mikä voi olla parempaa vastuullisuuden kasvattamista ja harjoitusta vastuun kantamisessa tarvittaviin taitoihin? Nintendon pelaaminen ja kattoon syljeskely ilman tulevaisuutta reilusti yli kaksikymppisenä?