Ja tilanne vaan jatkaa hämmentävyyttään. Asioita on otettu tosissaan? Vai eikö? Vai onko? Vai siis häh? Perin absurdi tilanne on. En todellakaan tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Tai no, ei kumpaakaan, mutta siis... Eikös joku sananlasku mennyt sen suuntaisesti, että joka mielensä sanoista pahoittaa jotain? Oliko nyt sit taas niin iso asia.
Voin toki kertoa tilanteesta oman versioni. Ensin tulee varsin suora kysymys. Sen jälkeen taphtuu Turun suunnalla tahaton väärinymmärrys, jolloin epäilen omaa ymmärrystäni, mistä seurasi muutama sekainen viesti. Siinä ohessa tuli myös palstan yleiseen ilmapiiriin nähden varsin hämmentävä viesti, jonka kuittasin jonkun sortin huumorina. Minullekaan kun eivät nuo komiikka-alan ammattilaiset ole tuttuja. Otaksuin siis, että tuo on jotain kännissä ja läpällä-huutelua.
Sitten siinä näytti tilanne laukeavan, ja poistuin muihin askareisiin. Kävin vielä ennen nukkumaanmenoa tarkastamassa tilanteen, ja edellä oli omaan silmään perin mautonta läppää, minkä toki pystyn näkemään jonkun kokevan hyvänä huumorina. Oletus oli, että ZayWest ihan turpa täynnä huutelee mitä sattuu ja lähdin hakemaan sellaista kuivaa toteamusta siihen alle sitten aamulla tarkastettavaksi. Tai jotain, ajatus ei ihan kulkenut enää puoli kolmelta, vai paljon se nyt oli? Sitten herään ja huomaan, että mieliä on jälleen pahoitettu, ja on perin vaikeaa suhtautua tilanteeseen, johon ei pitäisi tarvita suhtautua mitenkään eikä sen pitäisi olla mikään tilanne. Tosikoksi en silti suostu itseäni leimaamaan, vaikka tuolle en osannutkaan nauraa, ainakaan siten kuin vitsille yleensä nauretaan. Sillain "mitä vittua nyt taas"-tyyliin hymähdin. Mutta että tuollainen menisi jollain tunteisiin? En usko, vaikka palstalla kuka mitä kirjoittaisi. Jawskin vaan esittää? Esittäähän?