Melkoinen kauppareissu takana. Kaikki mikä voi mennä pieleen, meni pieleen.
Lähdin pyörällä Turtolan Citymarkettiin ostamaan parin päivän ruokaostokset, sinne kun polkaisee pyörällä muutamassa minuutissa. Yllättäen sisään tullessa ostoskorit olivat lopussa, kuten ne ovat lähes aina. Kassajonot näyttivät jälleen ulottuvan käytäville asti, koska kassoja oli liian vähän auki. Siitä sitten kassajonolle hakemaan ostoskoria pyydellen ihmisiä väistämään. Pikkujuttu, tuohon on tottunut.
Teki jäätelöä teki mieli, ja päätin ostaa sellaisen pahvisen paketin. Ajattelin, että selviän kotiin suhteellisen nopeasti. Kassajonot olivat tosiaan pitkiä, ja valitsin suht lyhyen näköisen. Se oli virhe, kassalla oli töissä mummeli mitä en jostain syystä ottanut huomioon. Ensimmäisellä asiakkaalla oli järkyttävä tavaramäärä hihnalla, ja paljon vaatteita mitä mummeli sitten viikkaili kaikessa rauhassa. Seuraava astakas, myös mummo, osti muun muassa kukkia, ja alkoi valittaa jotain kukistaan. Kassamummo vastaili jotain hämmmentyneenä ja yritti soittaa jollekin mutta ei saanut ketään kiinni. Samalla edessäni ollut vanha pariskunta alkoi kysellä kassamummolta jotain muovipusseista, ja selittää mullistavasta taktiikastaan sulloa lähes jokainen ostos omaan pieneen, ilmaiseen muovipussiin. Tässä vaiheessa teki mieli alkaa karjua jotain "vähemmän puhetta, enemmän toimintaa". Sitten tuli muovipussipariskunnan vuoro, ja pariskunnan naisosapuoli repi muovipusseja riittäväksi katsomakseen määrän viereisestä kassasta. Samalla kassamummo alkoi repiä muovikasseja omalta kassaltaan, kunnes, pariskunta sai selvitettyä ettei hänen sitä tarvitse tehdä. Sitten soi puhelin, ja kassamummo puheltuaan hetken antoi sen olkansa yli toiselle kassalle, oli tarkoitettu kuulemma sinne. Puhelun jälkeen kassamummo alkoi iloisesti rupatella olkansa yli kolleegansa kanssa.
Lopulta pääsin maksamaan, pakkasin puolisulan jäätelön muiden muassa ja lähdin pikavauhtia ulos. Hyppäsin pyörän selkään ja lähdin raivolla polkemaan kämpälle. Päästyäni juuri pois parkkipaikalta ketjut katkesivat, tulipahan sekin koettua. Jatkoin tatti otsassa kohti kotia taluttaen pyörää. Kävellen matka kestääkin jo vartin. Ajattelin että enää mikään ei voi epäonnistua, kun vastaan tuli turisti, joka oli hukassa ja kyseli englanniksi jotain osoitetta. Ei muuta kuin puhelin esiin, sijaintipalvelut ja karttasovellukset käyttöön ja etsimään. Siitä sitten parhaani mukaan selitin reittiohjeet. Nyt lusikoin sulaa jäätelöä.
Lähdin pyörällä Turtolan Citymarkettiin ostamaan parin päivän ruokaostokset, sinne kun polkaisee pyörällä muutamassa minuutissa. Yllättäen sisään tullessa ostoskorit olivat lopussa, kuten ne ovat lähes aina. Kassajonot näyttivät jälleen ulottuvan käytäville asti, koska kassoja oli liian vähän auki. Siitä sitten kassajonolle hakemaan ostoskoria pyydellen ihmisiä väistämään. Pikkujuttu, tuohon on tottunut.
Teki jäätelöä teki mieli, ja päätin ostaa sellaisen pahvisen paketin. Ajattelin, että selviän kotiin suhteellisen nopeasti. Kassajonot olivat tosiaan pitkiä, ja valitsin suht lyhyen näköisen. Se oli virhe, kassalla oli töissä mummeli mitä en jostain syystä ottanut huomioon. Ensimmäisellä asiakkaalla oli järkyttävä tavaramäärä hihnalla, ja paljon vaatteita mitä mummeli sitten viikkaili kaikessa rauhassa. Seuraava astakas, myös mummo, osti muun muassa kukkia, ja alkoi valittaa jotain kukistaan. Kassamummo vastaili jotain hämmmentyneenä ja yritti soittaa jollekin mutta ei saanut ketään kiinni. Samalla edessäni ollut vanha pariskunta alkoi kysellä kassamummolta jotain muovipusseista, ja selittää mullistavasta taktiikastaan sulloa lähes jokainen ostos omaan pieneen, ilmaiseen muovipussiin. Tässä vaiheessa teki mieli alkaa karjua jotain "vähemmän puhetta, enemmän toimintaa". Sitten tuli muovipussipariskunnan vuoro, ja pariskunnan naisosapuoli repi muovipusseja riittäväksi katsomakseen määrän viereisestä kassasta. Samalla kassamummo alkoi repiä muovikasseja omalta kassaltaan, kunnes, pariskunta sai selvitettyä ettei hänen sitä tarvitse tehdä. Sitten soi puhelin, ja kassamummo puheltuaan hetken antoi sen olkansa yli toiselle kassalle, oli tarkoitettu kuulemma sinne. Puhelun jälkeen kassamummo alkoi iloisesti rupatella olkansa yli kolleegansa kanssa.
Lopulta pääsin maksamaan, pakkasin puolisulan jäätelön muiden muassa ja lähdin pikavauhtia ulos. Hyppäsin pyörän selkään ja lähdin raivolla polkemaan kämpälle. Päästyäni juuri pois parkkipaikalta ketjut katkesivat, tulipahan sekin koettua. Jatkoin tatti otsassa kohti kotia taluttaen pyörää. Kävellen matka kestääkin jo vartin. Ajattelin että enää mikään ei voi epäonnistua, kun vastaan tuli turisti, joka oli hukassa ja kyseli englanniksi jotain osoitetta. Ei muuta kuin puhelin esiin, sijaintipalvelut ja karttasovellukset käyttöön ja etsimään. Siitä sitten parhaani mukaan selitin reittiohjeet. Nyt lusikoin sulaa jäätelöä.