Ensinnäkin, mitä ihmettä tuo YLEn rahoitus liittyy tähän?
YLEn kannalta on käytännössä yhdentekevää, kuinka paljon Suomisen jatkuvat epäasialliset ulostulot mahdollisesti vahingoittavat yhtiön julkikuvaa ja mainetta yleisön silmissä, koska toiminnan rahoitus on turvattu riippumatta yhdestäkään katsojasta tai mainostajasta.
On hyvin vaikea kuvitella, että mainosrahoitteiset mediatalot antaisivat toimittajiensa suoltaa moista tekstiä julkisesti edes "siviiliminänsä" ominaisuudessa kymmenien tuhansien ihmisten nähtäville; tuskin menisi nimittäin kauaa ensimmäisistä tajunnanvirta-twiiteistä, kun mainostaja jos toinenkin ilmoittaisi, että "
toimittaja NN:n esiintyminen yhteisöllisessä mediassa ei ole yrityksen arvojen mukaista" ja pitäytyisi jatkossa sponsoroimasta ao. yhtiön kanavien ohjelmasisältöjä. Millään yrityksellä kun ei yksinkertaisesti ole varaa riskeerata imagoaan sidosryhmiensä silmissä.
Toiseksi, mitä teidän mielestänne työnantaja varsinaisesti voi tehdä kyseisen kaltaisessa tilanteessa? Ne tuskin sitä suoraan hyväksyy, mutta paha varmaan saada Tapsa noin vaan lopettamaan twitteröinti. Se taitaa maniapäissään olla sitä mieltä, että se on oikeesti tosi hauska ja fiksu. Potkuthan ne voi antaa, mutta ai että sitä porua kun suosikkitoimittaja saa kenkää, jos/kun syynä käytökseen onkin sairaus?
Sairauden perusteella ei tietenkään missään nimessä voi tai tule irtisanoa. Työntekijän jatkuva epäasiallinen julkinen käytös on puolestaan riittävä peruste asianmukaisille puuttumistoimenpiteille, ja työntekijän terveydentilan tulisi aina olla tilanteen ratkaisussa etusijalla.
Jaws vastasikin jo hyvin edellä, mutta täydennän hieman ja peräänkuulutan siis tilanteessa nimenomaan esimiehen roolia. Vaikka Yle Urheilun päällikkö Panu Pokkinen tuskin on mikään maailmanluokan auktoriteetti, olisi ehdottomasti hänen vastuullaan
1) huomata alaisensa useat, julkisuudessakin käsitellyt sairauslomat ja mielenterveysongelmat sekä muutokset tämän julkisessa käytöksessä,
2) ottaa asia puheeksi alaisensa kanssa kahdenvälisessä, luottamuksellisessa keskustelussa, selvittää tilanne ja esittää molemminpuoliset jatkotoimenpiteet mahd. työterveyshuollon edustajia konsultoiden,
3) mikäli alaisen epäasiallinen julkinen toiminta jatkuu, antaa tarvittaessa huomautus sekä
4) mahdolliset kirjalliset varoitukset, ja ellei tilanne vieläkään muutu,
5) harkita irtisanomista.
On hyvin mahdollista, että useita em. listauksen kohtia on jo toteutettukin. Tilanne on silti, yhtä kaikki, itsessään äärimmäisen surullinen ja kuvastaa hyvin nykyistä "megafoniaikakautta"; maineen rakentaminen vaatii aikaa, vaivaa ja kärsivällisyyttä, mutta sen voi murentaa hetkessä.