Pitäisikö itkeä vai nauraa?

  • 3 061 579
  • 13 045

Mazaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Karsinnat
Aika surullista luettavaa. Tämä maailma ei ole entisensä. Tiedän ko. artisteilta varmaan pari biisiä. Olisiko Sannin se joku vittu ja Robinin Frontside Ollie tms.
Jos et tiedä JVG:n (pienissä) Häissä biisiä, niin mitä teet jääkiekkopalstalla? :D

Se soi 2011 turnauksen aikana ja kultajuhlissa ainakin 200 kertaa.

Tietysti, jos on vaihtanut kuvanveiston seuraamisen jääkiekon seuraamiseen vasta 2020 past korona aikana, niin on sekin mahdollista, ei tosin kovin todennäköistä?

Maailma on pilalla, ihan pilalla, tv. Coco ceellä.
 

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli
Jos et tiedä JVG:n (pienissä) Häissä biisiä, niin mitä teet jääkiekkopalstalla? :D

Se soi 2011 turnauksen aikana ja kultajuhlissa ainakin 200 kertaa.

Tietysti, jos on vaihtanut kuvanveiston seuraamisen jääkiekon seuraamiseen vasta 2020 past korona aikana, niin on sekin mahdollista, ei tosin kovin todennäköistä?

Maailma on pilalla, ihan pilalla, tv. Coco ceellä.
No, juu, ei tullut toi häähomma mieleen, onhan se kuultu. Cheekilläkin se joku timantti kai oli. Kuvanveistosta en ymmärrä mitään, jääkiekkoa tullut seurattua vähän pidempäänkin...

Joku aikaisemmin mainitsi Dingon, sehän on tosi raakaa meininkiä näihin nykyisiin hittimaakareihin verrattuna, vaikka aikanaan kuulosti siltä miltä näyttikin.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Jos et tiedä JVG:n (pienissä) Häissä biisiä, niin mitä teet jääkiekkopalstalla? :D

Se soi 2011 turnauksen aikana ja kultajuhlissa ainakin 200 kertaa.

Tietysti, jos on vaihtanut kuvanveiston seuraamisen jääkiekon seuraamiseen vasta 2020 past korona aikana, niin on sekin mahdollista, ei tosin kovin todennäköistä?

Maailma on pilalla, ihan pilalla, tv. Coco ceellä.

Eikös tässä olla aika normaalin trendin äärellä että vittuillaan kun se itselle epämieluisa musiikki dominoi numeraalisesti ja näkyvyydeltään? Sitten hassutellaan ettei muka tiedetä jotain mikä tiedetään kuitenkin.

2000-2010 oli raskaampi musiikki vahvasti esillä, tuli kaupallista näkyvyyttä sekä menestystä. Homma eskaloitui sitten lordeihin ja arikoivusiin kun vietiin tyylilaji ihan äärimmilleen.

Jenni Vartiainen lähti Gimmelistä ja avasi 2007 naislaulajille pelikentän menestysdebyytillään. Tuon jälkeen tulikin sitten chisut, abreut, haloohelsinkiellit, sannit ja eveliinat. Eli yksinkertaisesti luotiin tarjonta isolle kysynnälle.

Kotimainen räppi yritti surkeasti breikata 2000-luvun alussa ja ilmiökupla puhkesi niin ettei 2005 kukaan halunnut suomiräppiä. Lopulta sitten Elastinen(Anna soida) ja Cheek(Liekeissä) nostivat kaupallisen näkyvyyden hiljalleen nosteeseen ja 2010-2020 on ollut kotimaisen räpin dominointia. Luonnollisesti muutkin tekijät keskittyivät 2006- keikkailemaan paljon ja tuota kautta luotiin uusi nousu. Ja nyt se uusi nousu onkin pysyvä osa musiikkikenttää.

Eiköhän jokainen vuosikymmen ole toteuttanut vastaavia tarinoita maailmallakin.

Ja ihan yhtälailla hiljalleen kiikkutuolia kohti kulkevat TIETYT raskaan musiikin fanit tulevat julistamaan miten räppi ei ole musiikkia.

Se on muuten hauska ja minusta upea juttu että todella monella kotimaisella räppärillä on nk. hevimörkö kaapissa. Itsekin räppifanina lukeudun siihen osastoon jolle raskas musiikki toimii ensiluokkaisesti.
 
Viimeksi muokattu:

Brejk

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, ENCE
Tulin vain kertomaan etten kuuntele sitä musiikkia mistä nykynuoriso tykkää. Mainitsen myös että en osaa nimetä Ed Sheeranilta yhtään biisiä. Mitä voitin?
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Jos et tiedä JVG:n (pienissä) Häissä biisiä, niin mitä teet jääkiekkopalstalla? :D

Se soi 2011 turnauksen aikana ja kultajuhlissa ainakin 200 kertaa.
En tiedä seuraatko jääkiekkoa nyt jotain ensimmäistä vuotta tms. mutta jääkiekkoa on aika paljon MM-kisojen ulkopuolellakin.
 

Mojo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Buli
Eikös tässä olla aika normaalin trendin äärellä että vittuillaan kun se itselle epämieluisa musiikki dominoi numeraalisesti ja näkyvyydeltään? Sitten hassutellaan ettei muka tiedetä jotain mikä tiedetään kuitenkin.

2000-2010 oli raskaampi musiikki vahvasti esillä, tuli kaupallista näkyvyyttä sekä menestystä. Homma eskaloitui sitten lordeihin ja arikoivusiin kun vietiin tyylilaji ihan äärimmilleen.

Jenni Vartiainen lähti Gimmelistä ja avasi 2007 naislaulajille pelikentän menestysdebyytillään. Tuon jälkeen tulikin sitten chisut, abreut, haloohelsinkiellit, sannit ja eveliinat. Eli yksinkertaisesti luotiin tarjonta isolle kysynnälle.

Kotimainen räppi yritti surkeasti breikata 2000-luvun alussa ja ilmiökupla puhkesi niin ettei 2005 kukaan halunnut suomiräppiä. Lopulta sitten Elastinen(Anna soida) ja Cheek(Liekeissä) nostivat kaupallisen näkyvyyden hiljalleen nosteeseen ja 2010-2020 on ollut kotimaisen räpin dominointia. Luonnollisesti muutkin tekijät keskittyivät 2006- keikkailemaan paljon ja tuota kautta luotiin uusi nousu. Ja nyt se uusi nousu onkin pysyvä osa musiikkikenttää.

Eiköhän jokainen vuosikymmen ole toteuttanut vastaavia tarinoita maailmallakin.

Ja ihan yhtälailla hiljalleen kiikkutuolia kohti kulkevat TIETYT raskaan musiikin fanit tulevat julistamaan miten räppi ei ole musiikkia.

Se on muuten hauska ja minusta upea juttu että todella monella kotimaisella räppärillä on nk. hevimörkö kaapissa. Itsekin räppifanina lukeudun siihen osastoon jolle raskas musiikki toimii ensiluokkaisesti.
Ei ole tarkoitus vittuilla kenellekään. Myönnän, että olen pudonnut kärryiltä nykymusiikista jo kauan sitten. En kyllä ulkoa muistanut tuota hää-biisiäkään, toki sitten kun siitä mainittiin. Eikä ole multa mitenkään pois, jos jollain on erilainen musiikkimaku kuin itselläni. Genret tulee ja menee, tykkäsi siitä tai ei, ja jotkut palaavat tietyin väliajoin takaisin. Makuasioitahan nämä. Nauttikaa.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Ei ole tarkoitus vittuilla kenellekään. Myönnän, että olen pudonnut kärryiltä nykymusiikista jo kauan sitten. En kyllä ulkoa muistanut tuota hää-biisiäkään, toki sitten kun siitä mainittiin. Eikä ole multa mitenkään pois, jos jollain on erilainen musiikkimaku kuin itselläni. Genret tulee ja menee, tykkäsi siitä tai ei, ja jotkut palaavat tietyin väliajoin takaisin. Makuasioitahan nämä. Nauttikaa.

En nyt nähnyt tuossa tai yleisestikään erityisempää vittuilua vaan puhuin enemmänkin siitä trendistä että sen oman suosikkimusiikin lisäksi aika monesti se itselle paska musiikki pitää saada maalattua esille.

Hyvin normaalia ja uskoisin ettei esimerkiksi 80-luvun raskaan musiikin fanitkaan vain palvo aikakauden tuotoksia. Edes genrejen sisällä. Sama räppifanienkin osalta oman genrensä sisällä.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Kyseinen käsitys on jo hiljalleen kadonnut, mutta oli ihan hauskaa kun vuosien mittaan oli puhetta miten räppi on vain tietokonemusiikin päälle puhumista.

Tässä pari esimerkkiä ettei se ihan niin helppoa ole. Ahola hukkaa otteen heti ja Konsta Hietanen kuvitteli ylimielisesti että kykenee räppäämisen lisäksi hoitamaan kertosäkeen. Puhui vielä miten oli räppäri Brädin kanssa jammailtu joskus ja tuntumaa oli. Ihan vihkoon koko veto.






 

Malkkinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Kyseinen käsitys on jo hiljalleen kadonnut, mutta oli ihan hauskaa kun vuosien mittaan oli puhetta miten räppi on vain tietokonemusiikin päälle puhumista.
Miksi sitä pitää sitten todistella erilaisten videoiden kanssa, että ei ole helppoa ei, katsokaa vaikka kuinka tuo ei osaa? Faktahan on se, että nykyään aallon mukana on tullut mummoräppäreitä ja lapsiräppäreitä ja kuuroja räppäreitä ja kehitysvammaisia räppäreitä yms. Kyllä se minun mielestä kertoo siitä, että aikalailla kaikki siihen pystyvät.
 

Ilmari Ahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukiputaan huorakuoro
Miksi sitä pitää sitten todistella erilaisten videoiden kanssa, että ei ole helppoa ei, katsokaa vaikka kuinka tuo ei osaa? Faktahan on se, että nykyään aallon mukana on tullut mummoräppäreitä ja lapsiräppäreitä ja kuuroja räppäreitä ja kehitysvammaisia räppäreitä yms. Kyllä se minun mielestä kertoo siitä, että aikalailla kaikki siihen pystyvät.
Häädön saaneella yläkerran naapurilla oli jotain juoppo/narkkiremmiä taas viettämässä aikaa toissakesänä, voin sanoa ettei räppi oikein lähtenyt kun parvekkeella antoi joku palaa, kuuro vammaismummoräppäri olisi vetänyt varmasti paremmin. Yritin olla nauramatta kovin äänekkäästi.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Miksi sitä pitää sitten todistella erilaisten videoiden kanssa, että ei ole helppoa ei, katsokaa vaikka kuinka tuo ei osaa? Faktahan on se, että nykyään aallon mukana on tullut mummoräppäreitä ja lapsiräppäreitä ja kuuroja räppäreitä ja kehitysvammaisia räppäreitä yms. Kyllä se minun mielestä kertoo siitä, että aikalailla kaikki siihen pystyvät.

Kaikki pystyvät räppäämään, jep. Kannattaa silmäillä vaikkapa VE-kaudet ja huomaat puhuvasi paskaa. Ihan jopa mummovertauksia myöten. Jännä miten monet osaavat tekijät tuollakin väänsivät räppibiisit laulumuotoon eivätkä vain vetäneet tyylilajia johon lähes kaikki pystyy.

Joku Signmark-heitto raimssipikkug-twistillä osuu vähän omaan nilkkaan kun kyseiset tyypit olivat ensisijaisesti räppäreitä.

Aholan ja Hietasen laitoin esimerkkeinä kun olivat nimenomaan mukana formaateissa joissa käytiin eri tyylejä läpi. Hallitsivat muut tyylilajit jopa hyvin.

Ja kyllä, on myös laulajia joiden osaaminen riittää viemään räppibiisin läpi.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
En oo mikään räpfani mutta onhan se mutkikasta. Paskasti nyt voi tehdä mitä tahansa. Tosin paskakin voi olla hyvää paskaa, kuten Sid Viciousin My Way.



En tiedä pitääkö paikkaansa, mutta jostain että että sen jälkeen kun Sid tuli basistiksi Pistolsiin niin tämän työkalua ei edes kytketty päälle keikoilla kun oli niin umpipaska soittaan. Ei sillä, ohan toi kyllä ihan punk-meininkiä.
 

Malkkinen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pittsburgh Penguins
Kannattaa silmäillä vaikkapa VE-kaudet ja huomaat puhuvasi paskaa. Ihan jopa mummovertauksia myöten. Jännä miten monet osaavat tekijät tuollakin väänsivät räppibiisit laulumuotoon eivätkä vain vetäneet tyylilajia johon lähes kaikki pystyy.
Sehän kertoo artistin hyvyydestä, että tekee cover-biisistä itsensä näköisen. Mikä itu on tehdä sama biisi kaksi kertaa?
Hauskaa kuinka jollain menee niin tunteisiin ja kauheat defenssit päälle kun joku tulee mollaamaan sitä omaa lempimusaa. Laita vaan niitä videoita ja yritä vakuutella sille toiselle maailman tappiin asti, että hän on väärässä. Lyön mistä vaan vetoa, että se mielipide ei siitä muutu.
 

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Sehän kertoo artistin hyvyydestä, että tekee cover-biisistä itsensä näköisen. Mikä itu on tehdä sama biisi kaksi kertaa?
Hauskaa kuinka jollain menee niin tunteisiin ja kauheat defenssit päälle kun joku tulee mollaamaan sitä omaa lempimusaa. Laita vaan niitä videoita ja yritä vakuutella sille toiselle maailman tappiin asti, että hän on väärässä. Lyön mistä vaan vetoa, että se mielipide ei siitä muutu.

Sinähän tänne tulit kiehumaan ja hakemaan liekkimerta vailla mitään kiinnostusta mistä oltiin puhuttu. Olisi vaatinut klikkauksen edelliselle sivulle kuitenkin.

Laitoin kaksi videota, selitin miksi ja VE-näkökulmalla hain sitä ettei räppääminen suju alkuunkaan lähes kaikilta. Kuten väitit. Vastaavasti räppärit eivät osaa laulaa ja kirjoittavat valitsemiin biiseihin kokonaan uudet riimit. Miksi kuulla sama biisi kahdesti? No noitahan kuullaan laulajien eri musiikkisovituksina. Miksei räppärin päivänä vaikkapa räppäisi vähän ja sitten laulaisi?

Räppihän taittuu lähes jokaiselta ja luulisi osaavien muusikoiden uskaltavan huoletta kokeilla.

Voin myös lohduttaa etteivät kaikki räppärit osaa laulaa ja tuo on ihan fine minulle. Ja suomiräpin kohdalla ei defejä tarvita. Faktat ovat puhuneet jo vuosikausia dominoinnista musakentällä.

Rauha vain.
 
Viimeksi muokattu:

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
Klassinen rap-keskustelu suoraan yläasteelta.

Tunnen piston ja en ole kauhean ylpeä.

Tuolloin "lähes kaikki osaa räpätä" oli vain pilottitakkien "mitä te sitä n-miesten paskaa kuuntelette". Eli kaikuja omiin lökäpöksyaikoihin.

Ja ei, en oleta että @Malkkinen on skini tai rasisti. Tämä tehtäköön selväksi.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Kun etsin tietoa rap-musiikin synnystä ja olemuksesta, törmäsin mielestäni erittäin mielenkiintoiseen kirjoitukseen Los Angeles Times -julkaisussa: kirjoitus pohdiskelee onko rap eräänlainen oksymoroni (= kahden sanan paradoksi, kaksi ainakin näennäisen ristiriitaista käsitettä yhdessä)


P.S. Kaikenlaisessa ääniviihteessä on onneksi nykyään se hyvä puoli, että hyvin harvoin joutuu kuuntelemaan ellaista, josta ei pidä. Nykyajan nuoret kuuntelevat ääniviihdettä onneksi omasta luurista kuulokkeilla tai auton sisällä eikä enää raahata mukana talon kokoisia mankkoja tai cd-soittimia, joiden sulosoinnuista sai nauttia koko kortteli. Festaritkin ovat enimmäkseen siirtyneet kauas asutuksesta.
 
Viimeksi muokattu:

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikki Penan ja Tamin joukkueet, KuPS
Kyseinen käsitys on jo hiljalleen kadonnut, mutta oli ihan hauskaa kun vuosien mittaan oli puhetta miten räppi on vain tietokonemusiikin päälle puhumista.

Tässä pari esimerkkiä ettei se ihan niin helppoa ole. Ahola hukkaa otteen heti ja Konsta Hietanen kuvitteli ylimielisesti että kykenee räppäämisen lisäksi hoitamaan kertosäkeen. Puhui vielä miten oli räppäri Brädin kanssa jammailtu joskus ja tuntumaa oli. Ihan vihkoon koko veto.






Ihan hyviä vetoja. En ole toki alkuperäisiä koskaan edes kuullut, mutta pakko näiden covereiden on olla parempia. Niitä sentään esittää oikeat muusikot eikä nämä puhuvat päät.
 

Individual

Jäsen
Suosikkijoukkue
Post-rock/ Post-punk
Näissä väittelyissä on miun mielestä aika hedelmätöntä alkaa keskittyä siihen, että kuka pystyy mihinkin, kun pitäisi tarkastella sitä, että mikä se anti on silloin, kun hommaa tehdään sillee suht korkealla tasolla. Jokainen pystyy varmasti auttavasti räppäämään, mutta pystyykö jokainen tekemään samanlaista soundia kuin Jedi Mind Tricks, tai joku Tulenkantajat, niin ei. Molemmat yhtyeet osoittavat ainakin omiin korviini sen, että musiikillsella osaamisella on tilaa ja tilausta rap-musiikissa ja mitä enemmän sitä on, sitä paremmalta se kuulostaa.

Nyt jos mennään näihin oikeiden ihmisen oikeilla soittimilla oikeasti soittamaan oikeasti musaan, niin tekeekö tämä ensimmäinen esimerkki (Kuolema) paskaksi myös tuon toisen bändin (Napalm Death) osaamisen ja ilmaisun? Toki Kuolema on valinnut tyylilajikseen noisecoren, niin kunnia kai siitä, että vetää sen täysiä.






 
Viimeksi muokattu:

ZayWest

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Käännettävät rotsit, Ensisijainen kontakti
@Individual

Ennen tuota minuun kohdistunutta kuittia käytiin niinkin pitkällä kuin edellisellä sivulla hyvää keskustelua. Itsekin pohdin ylipäätään kehitystä.

Tämän sivun alusta näkee viestini ja mitä hain. Kyllä näköjään edelleenkin väite on vahvana että lähes jokainen osaa räpätä ja coverit parempia kuin puhuvat päät. Noille oma arvonsa kun poimitaan ne itselle sopivat huutelut eikä mietitä mikä oli jutun olennainen pointti. Onneksi on katoavaa trendiä hiljalleen.

Se on kuitenkin suunnilleen 20 vuotta ollut ihan räppäreidenkin aiheina tässä maassa että heitä ei otettu tosissaan ja tuo heijastui varsinkin ennen kunnon läpimurtoa levy-yhtiöiden ja radioiden ajatusmaailmoissa. Tarkempia tietoja saa ihan biiseistä, podcasteista ja haastatteluista.

Minusta on hyvä että pääasiassa vaikkapa suomiräp ja itse räppäämisen haaste tajutaan tänä päivänä. En näe pahana että musiikkikenttä rikastuu vaikka joidenkin mielestä se olisikin paskaa. Tuota mieltä saa ja pitääkin imo olla.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös