Jos et tiedä JVG:n (pienissä) Häissä biisiä, niin mitä teet jääkiekkopalstalla? :D
Se soi 2011 turnauksen aikana ja kultajuhlissa ainakin 200 kertaa.
Tietysti, jos on vaihtanut kuvanveiston seuraamisen jääkiekon seuraamiseen vasta 2020 past korona aikana, niin on sekin mahdollista, ei tosin kovin todennäköistä?
Maailma on pilalla, ihan pilalla, tv. Coco ceellä.
Eikös tässä olla aika normaalin trendin äärellä että vittuillaan kun se itselle epämieluisa musiikki dominoi numeraalisesti ja näkyvyydeltään? Sitten hassutellaan ettei muka tiedetä jotain mikä tiedetään kuitenkin.
2000-2010 oli raskaampi musiikki vahvasti esillä, tuli kaupallista näkyvyyttä sekä menestystä. Homma eskaloitui sitten lordeihin ja arikoivusiin kun vietiin tyylilaji ihan äärimmilleen.
Jenni Vartiainen lähti Gimmelistä ja avasi 2007 naislaulajille pelikentän menestysdebyytillään. Tuon jälkeen tulikin sitten chisut, abreut, haloohelsinkiellit, sannit ja eveliinat. Eli yksinkertaisesti luotiin tarjonta isolle kysynnälle.
Kotimainen räppi yritti surkeasti breikata 2000-luvun alussa ja ilmiökupla puhkesi niin ettei 2005 kukaan halunnut suomiräppiä. Lopulta sitten Elastinen(Anna soida) ja Cheek(Liekeissä) nostivat kaupallisen näkyvyyden hiljalleen nosteeseen ja 2010-2020 on ollut kotimaisen räpin dominointia. Luonnollisesti muutkin tekijät keskittyivät 2006- keikkailemaan paljon ja tuota kautta luotiin uusi nousu. Ja nyt se uusi nousu onkin pysyvä osa musiikkikenttää.
Eiköhän jokainen vuosikymmen ole toteuttanut vastaavia tarinoita maailmallakin.
Ja ihan yhtälailla hiljalleen kiikkutuolia kohti kulkevat TIETYT raskaan musiikin fanit tulevat julistamaan miten räppi ei ole musiikkia.
Se on muuten hauska ja minusta upea juttu että todella monella kotimaisella räppärillä on nk. hevimörkö kaapissa. Itsekin räppifanina lukeudun siihen osastoon jolle raskas musiikki toimii ensiluokkaisesti.
Viimeksi muokattu: