En keksinyt parempaakaan ketjua, niin tuuttaan tämän tänne, vaikka en oikeastaan itke enkä naura, pikemminkin hymyilen ja olen toisaalta huolissani. Kävin eilen neurologilla vuosikontrollissa sairauteni vuoksi. Mielestäni viimeinen vuosi tai parikin vuotta on mennyt ihan hienosti ja nykyinen lääkitys tuntuu purevan, joten siinä mielessä fiilis lekuriin mennessä oli luottavainen. Vaan kyllähän tuo sen ihan suoraan sanoi, että magneettikuvien perusteella sairaus on edennyt aika vauhdillakin ja parin vuoden takaiseen kuvaan verrattuna tässä tuoreessa näkyi huomattava määrä uusia leesioita, toki ei-tehostuvia sellaisia. Neuro tarjosi vaihtoehdoksi (taas) jotain suhteellisen uutta infuusiolääkettä, mutta meikäläinen oli ja on nykyisellä lääkityksellä jatkamisen kannalla, koska sen avulla sairaus on pysynyt suhteellisen hyvin piilossa, vaikka näkymättömiä tuhojaan koko ajan tekeekin.
Sovittiin, että tällä lääkityksellä mennään loppuvuoden kontrollilabroihin saakka ja jos niissä ei mitään kummallisuuksia ole, niin sitten mennään tällä lääkityksellä seuraava vuosi. Elokuussa 2017 otetaan uudet MRI-kuvat ja niiden perusteella sitten suunnitellaan jatkoa. Joka tapauksessa ainakin vuoden saanen jatkaa nykyisellä hyvältä tuntuvalla lääkityksellä, se laittaa hymyilemään, vaikka se vaihtoehto (lääkevaihto) kaikkine mahdollisine sivuoireineen ja riskeineen siellä jossain tulevaisuudessa odottaakin.
Potilaskertomusta lukiessa nauroin sitten ihan ääneenkin. Siinä kun luki, että "Asuu vaimon ja kolme vuotiaan lapsen kanssa." Lääkärien kirjoitusvirheille en jaksa enää naureskella, se vitsi on kulunut loppuun jo kauan sitten. Asiavirhe kuitenkin laittoi naurattamaan, koska mulla ei ole lasta. Vaimo on ja hänen kanssaan asun, mutta ei täällä kyllä yhtään lasta asu, tai sitten on hyvin huomaamaton lapsi.