En osaa suoraan kommentoida, kun en ole katsonut tällä kertaa yhtään koko Talentia, mutta runonlausunta voi vaikuttavimmillaan olla melkoisen väkevää touhua. Siinä erottuu todellinen tekijämies tai -nainen hengettömästä runoruunasta. Otetaan nyt esimerkkinä Veikko Sinisalo. Kuka lähtee haastamaan Veikko-vainaata runonlausunnassa, käsiä pystyyn?
_o/ Mie täällä! Olen aivan varma, että päihittäisin Veikon tällä hetkellä. Voi olla, ettei Veikko tulisi paikalle ollenkaan.
Noo...mitä tulee itse runonlausuntaan, niin se on todellakin vaikea laji ja tulkinnan onnistumisen kannalta on oltava sisällä runossa luita ja ytimiä myöten. Liiallinen paatos tekee tahattoman koomiseksi ja yliyrittäminen vaivaantuneeksi kuulijan. Jos tähän sortuu, ja niin voi käydä, niin pitää osata nauraa itselleenkin.
Olen ajatellut, että kun aikaa tulee enemmän, niin lähtisin mukaan johonkin tuollaiseen porukkaan. Toki olen opiskeluajoilla esiintynyt eeräässä iltatapahtumassa muiden mukana. Kivaa oli. Esiintymisestä puhuttaessa, tuli tuosta linkin pikkupojasta mieleen, että tietyssä iässä ei välttämättä osaa jännittää. Olen itse pentuna ollut laulukilpailuissa ja jopa tehnyt jonkinlaista koreografiaakin esitykseeni. Iskelmää loilotin sydämen kyllyydestä ja koko sali antoi myrskyisät aplodit ja hakkasivat käsiään ja jalkojaan mieltymisen merkiksi. En kylläkään voittanut "syntisellä" laululla. Lehdessä mainittiin, ettei yleisön suosikki voittanut. Näinkin voi käydä.
Talentit olen tallentanut, että poika voi viikonloppuisin ne katsoa ja itsekin tulee katsottua samalla. ON sanottava, että ei tosiaan tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Olen jo nyt kurkkua myöten täynnä voimistelua ja laulua. Tämmöistäkö se suomalainen talentti todellakin on, vai eikö ne oikeat lahjakkuudet uskalla tulla vaan esiin? Aivan hirveää esitystä pääasiassa. Jotain rajaa pitäisi myös esittäjälauman koollakin olla. Köyhää on ant kaiken kaikkiaani.