Ketjun nimi ei vielä tähän mennessä ole koskaan omalla kohdalla kuvannut tämän hetkisiä tuntemuksia yhtä tarkasti, kuin nyt.
Juu, sain palkankorotuksen palvelusvuosista, parempi työsopimus odottaa allekirjoitusta. Siis saan enemmän rahaa ja jotain jää käteenkin!
VÄÄRIN! Kauniinpi puoliskoni ei saa työnantajaltaan enää muuta kun pari sataa kuukaudessa. Liitossa ovat lomilla, joten asiat eivät liiku mihinkään. Kaikki extra mitä nyt siis alkoi valumaan pankkitilille menee noin 150% laskuihin, joka tietysti on suhteellisen huono yhtälö, kuten kaikki tietävät. Onneksi sain siirrettyä paria isompaa laskua loppu kuuhun, jolloin tulee toinen palkkaerä. Nyt on vaan pulma, että miten sitä pääsee töihin, kun autossa on puoli tankkia löpöä ja tilillä alle 10e? Taloudellinen ajo saa nyt täysin uudet ulottuvuudet. Voisin heittää jonkun rikkihapporekan perävaunuun koukun, niin pääsen työpaikan portille asti ilman bensakuluja.
Ruoka ei onneksi ole ongelma. Koiralla on raksuja melkein kymmenenkilon säkki, niin kyllä se niitä meille omistajilleenkin varmaan jakaa. Saa ruveta sekin maksamaan asumisestaan!
Itkenyt en kirjaimellisesti ole, mutta mieli on kyllä maassa. Nauranut epäuskosta kylläkin. Jos tähän nyt alkaa talous kaatumaan, niin ainakin kaadutaan saappaat jalassa, koska kaikki ollaan tehty ja tehdään, että saataisiin talous pyörimään! Turha toisaalta itkeä. En voi muuttaa mulkkua ja laittomasti toimivaa vaimokkeen pomoa erilaiseksi tai pakottaa palkkoja maksamaan. Liittoa tai sen toimintaa ei voi nopeuttaa, joten koitetaan keskittyä asioihin, joihin voi vaikuttaa. Vaikka se ylitsepääsemättömältä tuntuukin. Jatketaan siis pohdintaa, pitäisikö itkeä vai nauraa :P