Eli takaisin lähtöruutuun.
Ei kiitos. En jaksa vääntää ajatuksiani enempää rautalangasta, jotkut eivät vain tajua ja sillä hyvä. Näkemyksiä on monia, olen esittänyt jo omani.
Yllättäen ylläoleva viestisi on siis täyttä puppua, kun et kerta itsekään ole tuota mieltä.
Tulkitsen kommenttisi niin, että vertaat jääkiekko-Venäjää v. 2012 salibandy-Ruotsiin v. 2012? Vai luinko väärin?
Edelleenkin, ties kuinka monennen kerran, haluan painottaa, ettei näitä lajeja tulisi vertailla keskenään. Mutta koska haluat verrata, niin teen niin vielä kerran jotta saan asian selitettyä. Salibandyn puolella Ruotsi sai helpon ohjelman, ja lasketteli voittoon sillä ainoa kova vastustaja jonka se kohtasi, oli Suomi, sekin vasta finaalissa. Käsittelen urheilua ja joukkueiden paremmuutta mielelläni yksittäisinä otteluina. En tarkoita tällä sitä, etteikö kokonaisuus ratkaisisi. Tietenkin se on ratkaiseva tekijä. Mutta turnausmuotoisessa lyhyessä kilpailussa, kuten salibandyn MM, voimme vertailla joukkueiden välistä paremmuutta yksittäisillä otteluilla. Ruotsin ainoa mittari näissä kisoissa oli varsinaisesti Suomi, mutta sekin melko kehno mittari sillä joukkueiden ohjelmat olivat kovin erilaiset. Lähtökohdat vieläpä finaaliin olivat ne, että valmennus (oma mielipide) oli valinnut liian vanhoja ja kylläisiä pelaajia joukkueeseen kun taas vastaavasti Ruotsilla oli täydellinen ryhmä koossa iältään ja motivaatioltaan.
Suomi kompastui itse ottelussa siihen, että pelaajat eivät olleet ihan täydessä latauksessa ja taktinen puoli oli suorastaan surkeaa. En ihan ymmärrä miksi maajoukkueemme haluttiin näin pelaavan vahvaa Ruotsia vastaan, mutta se nyt ei olekaan se asia. Pointti on se, että turnauksen otteluohjelma ja finaalivastustaja olivat ihanteelliset Ruotsille. Ei mitään pois Ruotsilta, pelasivat hienot kisat.
Venäjä puolestaan jääkiekossa koostui täysin ylivertaisesta joukkueesta, ylivertaisesta valmennuksesta ja suhteellisen kehnoista vastustajista. Toisaalta voidaan ajatella, että vastustajien kehnous oli Venäjän hyvyyttä sen voitettua alkulohkonsa jolloin se sai helpommat vastustajat pudotuspeleihin. Kaikella kunnioituksella; Norja, Suomi ja Slovakia ovat myös suupaloja, kun Venäjä käytännössä luisteluttaa jäälle olympiatason miehityksensä muiden MM-tason joukkueita vastaan. Toki Ruotsilla oli myös olympiatason joukkue alkulohkossa, mutta se kaatui täysin Mårtsin kykenemättömyyteen ohjata tuollaista tähtisikermää ja taktiseen osaamattomuuteen.
Salibandyn ja jääkiekon yksittäisen ottelun maalimäärät ovat erilaiset. Salibandyssa voi tulla aivan hyvin 16 maalia ottelua kohden, vaikka joukkueet olisivat hyvällä tasolla taktisesti ja materiaaliltaan. Jääkiekossa kahdeksan maalin ottelut ovat suhteellisen maalirikkaita. En mielelläni vertaa lajeja keskenään. Mutta silti tuo 11-5 on verrattavissa tulokseen 6-2.
Kaikki turnaukset ovat yksittäisiä. Suomi voitti kaksi edellistä salibandyn MM-kultaa, nyt Ruotsi oli parempi. Kahdessa vuodessa tasoerot tuskin ovat kasvaneet näin paljoa, mitä tulokset antavat olettaa. Enemmänkin näkisin ongelmia valmennuksessa (pelaajavalinnat, taktiikat ym.). Jokaisissa kisoissa joukkueet ovat erilaiset, vaikka pelaavatkin samalla nimellä mitä aiemmissa kisoissa. Ruotsi oli näissä kisoissa eri Ruotsi kuin kaksi vuotta sitten. Turnauksia tulisi käsitellä yksittäisinä, eikä tulisi tuijottaa esimerkiksi vuoden 1998 tuloksia koska ne eivät anna kuvaa joukkueiden nykytasosta.
Ruotsi ja Venäjä olivat siis lajiensa turnauksissa tänä vuonna ylivertaisia, mutta seuraavissa kisoissa voi taas olla toisin, riippuen pelaajistosta ja valmennuksellisista seikoista.
Vastasiko tämä yhtään sitä, mitä odotit minun vastaavan? Koitin selventää tuossa omia näkemyksiäni, minun puolestani asiasta ei tarvitse väitellä enempää, koska nähdäkseni se ei ole enää mielekästä. Joten jos tuosta ei ole enempää kommentoitavaa, jätän asian tähän.