Sunnuntaina tuli Oulussakin vitusti lunta, vaikka meedia ei siitä hehkuttanutkaan, satoihan Etelä-Suomessa yhtä paljon, ja meedia oli hälytystilassa, sormi Etelä-Suomen valtimoilla.
Sille en itke tai naura. Viisien lumitöiden jälkeen kävi illalla aura jörnäisemässä portit tukkoon. Naapurin 81-vuotiaan isännän kanssa päivemmällä poristiin hyvässä hengessä - lumesta tietenkin ja säästä muuten. Voidaan puhua jopa sokeriväleistä, kun vertaa aikaan, jolloin tehtiin äijälle koiruutta. Naapurin isäntä on käynyt ohitusleikkauksessa, ja hänelle on asennettu vatsa-aorttaproteesi. Viime viikolla isäntä istuskeli kolan päällä kalpeana kuin kalma kohta laskisi kopransa miehen niskaan. Meikämiehen mutsi kävi lääkitsemässä häntä nitrosuihkeella. Hänen oma vaimonsa alkaa olla henkisesti kanttuvei Alzheimerin taudin takia.
Aura oli ärsinyt portit umpeen, lunta oli polviin asti noin viiden neliömetrin alalla joka portilla. Velipojan kanssa kävimme kolaamassa lumet pois yhdentoista aikaan illalla tieosuudelta postilaatikon edestä ja omalta portilta. Sain aatoksen, että kolaanpa samoilla tulilla ja lumisilla vaatteilla naapurin sydänsairaan isännän portin auki. Sen verran, että hän voi itse särmätä portin haluamaansa vormuun, koska särmääminen on vanhoille miehille tärkeää.
Voitte arvata. Naapurin isäntä on nyt suuttunut minulle. Ei tervehdi, ei puhu. Tilanne on suhteellisen huvittava. Naapurisovut menivät tällä kertaa sitten siihen. Toivottavasti mies jaksaa elää vielä sen viisi vuotta, että ne sovut ehtivät palata.
