Valitettavasti minä taas en tunne montaa, joka omistaisi yli tusinan verran levyjä ja kuuntelee Spotifyn kautta. Kyllä varmasti varttuneemmassa väessä, joka on tottunut ostamaan levyjä jo ennen piraattiaikaa, on nimenomaan hyväksikäyttäviä ihmisiä. Se on minusta oikeaa käyttöä. Meissä nuoremmissa taas otetaan kaikki ilmaiseksi, mitä vaan on mahdollista saada.
Tuo tunnettavuuden hankkiminen on ihan hyvä selitys, mutta jos miljoonalla otetaan pyöreästi 110 euroa, niin mitä jos otetaan kolme nollaa pois ja lähestytään sitä realistista summaa. 0,11 €. Tuhannesta siis yksitoista senttiä. Kymmenellä tuhannella päästään jo yli euroon. Monellako pikkubändillä on 100k, jolla päästään jo yli kymmeneen euroon? Perhana vieköön, että päästään hyville tuloille. Spotifyhin reilu kuukausimaksu. Semmoinen kolmen kympin luokkaa. Sitten ehkä voisin hyväksyä ohjelman edes jossain määrin. Mokoma oli toivottavasti suunnannäyttäjä, eikä bändit enää pistä "ilmaisjakeluun" tuotantoaan.
Warettajat perustelevat toimensa sillä, että ostaa paitoja yms, sekä käyvät keikoilla. Valitettavastii se keikoilla käyminen tarkoittaa keskimäärin yhtä vuodessa ja vaatekappaleita kaapista löytyy varmaan keskimäärin 0,2 kappaletta. Tukevat siis suosikkibändiään t-paidalla. Mitenkäs ne kaikki muut suosikkibändit? Voi kun saisi ihmiset ymmärtämään, että on terveydelle järkevämpää jättää yhden kännin niistä kuukauden kahdeksasta juomatta, niin voi ostaa jopa kymmenkunta suosikkilevyään sillä hinnalla.
Nämä ovat tietenkin vain minun mielipiteitäni. Olen ladannut laittomasti viimeksi jonkin tiedoston (kappale, elokuva, peli, ohjelma jne.) reilu viisi vuotta sitten. Ihastuin tuolloin keikalla erääseen suosikkibändeistäni siinä määrin, että päätin etten lataa enää ikinä yhtään kappaletta. Seuraavana päivänä marssin levykauppaan ja ostin yhtyeen koko tuotannon. Eihän se ole sen vaikeampaa. Eihän?