Pitäisikö itkeä vai nauraa?

[ms.qvist]

tai tepastelleet savannille kastroimaan ja tappamaan jengiä koska EIHÄN TEILLÄ SAFKA TULE RIITÄÄMÄÄN HALOO!!!!!!!

Ikävä kyllä tämä kastrointi tai tappaminen on poissuljettu mahdollisuus tässä yltiöpäisen humanismin täyttämässä maailmassa, mikä minua toisinaan suuresti harmittaa, koska olen sillä kannalla, että jollain tavalla syntyvyyttä tulisi rajoittaa. Nyt sitten käytössä ovat hitaammat keinot, nähätäväksi jää ovatko ne liian hitaita vai syömmekö me itsemme "sukupuuttoon" (tosiasiassa massiivisiin kansainvaelluksiin).

vlad.

 

[sampio]

^Se vaan on nykyään niin muodikasta kirjoitella RIP-viestejä keskustelupalstoilla yms. sosiaalisessa mediassa ja olla "syvästi järkyttynyt" jonkun itselle tuntemattoman kuolemasta. Ensin niille nauretaan ja sitten kun lusikka - vai pitäisikö sanoa suksisauva - lentää nurkkaan, niin pahoitellaan. Hyi vittu.

Mun lukemani perusteella suurin osa esim. tällä palstalla on ollut lähinnä surullisissa fiiliksissä tapahtuneen johdosta, eikä niinkään hurskastellut millään. Aika asiallista menoa, eikä mitään maailmanparannusmeininkiä kyllä mielestäni.

Ja mitä pahaa on muuten ilmaista fiiliksensä vaikkapa tuon ripin muodossa, jos esim. nuoruuden idoli tai joku samaistumisen kohde menehtyy? Hyi vittu mielumminkin sille norsunluutornille, jonne olet kiipeämässä.

 

[Cube]

Täysin turhaa vittuilla ihmisille siitä, että he ilmaisevat ajatuksiaan tai herraparatkoon tunteitaan tuntemattoman kuolemasta.

En vittuile, vaan mietin pitäisikö itkeä vai nauraa.

1. Iltapäivälehdet kirjoittavat Halmeen/Myllylän yksityiselämän sekoiluista. Lehdet/jutut myyvät.

2. Iltapäivälehdet kirjoittavat Halmeen/Myllylän kuolemasta miesten sankaruutta muistellen. Lehdet/jutut myyvät.

Ostavatko täysin eri ihmiset lehtiä 1 ja 2 vai miten tämä voidaan jotenkin järkevästi selittää? Jos on ihmisen eläessä aktiivisesti mehustellut hänen elämänsä traagisuudella, niin on mielestäni melko tyhjää yrittää suhtautua häneen (tietysti täysin näennäisen) "kunnioittavasti" kuoleman hetkellä.

Jos jotain vertauskuvaa halutaan hakea, niin tässä on koulukiusaaja ajanut uhrinsa juuri itsemurhaan ja vuosien ajan toimettomina vieressä seisoskelleet naureskelijat muistelevat nyt, miten hyvä jätkä kuollut pohjimmiltaan oli. En halua edes puhua siitä onko moinen tuomittavaa, mutta täysin absurdia se ainakin on.

 

[TQoFE]

^Se vaan on nykyään niin muodikasta kirjoitella RIP-viestejä keskustelupalstoilla yms. sosiaalisessa mediassa ja olla "syvästi järkyttynyt" jonkun itselle tuntemattoman kuolemasta.

Ymmärtääkseni tuo kuuluu tiettyyn ikävaiheeseen, puhutaan sitten fyysisestä tai henkisestä iästä.

Nuorisolle kaikki on yhtä suurta draamaa, on kyse sitten kivan poikabändin hajoamisesta tai suosikkinäyttelijän kuolemisesta. Osasto "ne muut" taas ei ole koskaan kuopannut ketään todella läheistä, joten pienikin menetys tuntuu isolta. Ja sitten on toki vielä ne, joita asia koskettaa oikeasti henkilökohtaisesta syystä.

Lepää rauhassa -viestit ymmärrän kyllä. "Syvää järkyttymistä" en.

* * * * *

Mikäli ketjun aiheessa on pysyteltävä, mainitaan nyt sitten vaikka, että itkettää ja naurattaa oma hyväuskoisuus. Ihminen voi olla todella tyhmä, kun niikseen tulee.

 

[kiwipilot]

Mun lukemani perusteella suurin osa esim. tällä palstalla on ollut lähinnä surullisissa fiiliksissä tapahtuneen johdosta, eikä niinkään hurskastellut millään. Aika asiallista menoa, eikä mitään maailmanparannusmeininkiä kyllä mielestäni.

Ja mitä pahaa on muuten ilmaista fiiliksensä vaikkapa tuon ripin muodossa, jos esim. nuoruuden idoli tai joku samaistumisen kohde menehtyy? Hyi vittu mielumminkin sille norsunluutornille, jonne olet kiipeämässä.

Tättärää, olisihan se pitänyt arvata, että Jatkoajan virallinen moraalinvartija, humanisti sekä vitutuksien oikeutuksien määrittelijä ratsastaa torvineen ensimmäisenä paikalle jeesustelemaan. Taisi Juhannuksen supertripla -ketjusta virta loppua, vai?

Tuotantoosi useiden vuosien ajan tutustuneena tyydyn vain toteamaan, että SINULLA ei ole pahemmin varaa vittuilla kenellekään norsunluutorneihin kiipeilemisestä:).

 

[julle-jr]

Jos jotain vertauskuvaa halutaan hakea, niin tässä on koulukiusaaja ajanut uhrinsa juuri itsemurhaan ja vuosien ajan toimettomina vieressä seisoskelleet naureskelijat muistelevat nyt, miten hyvä jätkä kuollut pohjimmiltaan oli. En halua edes puhua siitä onko moinen tuomittavaa, mutta täysin absurdia se ainakin on.

Ehkä tässä on kyse vähän siitä, että moni koulukiusaaja ei tajua asian olevan niin vakava, että kiusattu voisi ajautua vaikkapa itsemurhaan. Ja sitten jos se pahin lopulta tapahtuukin, niin sehän on varmasti monelle kiusaajalle järkytys, kun tajuaa miten vakavasta asiasta lopulta olikin kyse.

Sama juttu ehkä nyt tämän Myllylänkin kohdalla, en tosin tiedä miksi hän kuoli. Mutta siis perusiltapäivälehden lukija luultavasti tykkää ilkkua koulukiusaajatyylisesti muiden virheille ja epäonnistumiselle saaden siitä jotain tyydytystä. Kuitenkin ilkunnan kohteen kuolemaa harva sentään toivoo. Ja sitten kun kuolema koittaakin, se voi jopa ollakin järkytys kun tajuaa, että on kenties itsekin taloudellisesti tukenut tahoja, jotka ovat aktiivisesti raadelleet juuri kuollutta entistä idolia. Silloin kun yksittäinen raatelutoimenpide tapahtuu, asia ei näytä ehkä niin vakavalta, vaikka jälkikäteen näyttääkin selvältä, että tietenkin se sitkeä väsymätön töniminen ajoi ihmisen hulluuden partaalle.

 

[VT]

^Se vaan on nykyään niin muodikasta kirjoitella RIP-viestejä keskustelupalstoilla yms. sosiaalisessa mediassa ja olla "syvästi järkyttynyt" jonkun itselle tuntemattoman kuolemasta.

Muodikasta? Erikoinen näkemys. Myllylä on ollut monelle lähes kansallissankarin asemassa ja on yksi surullisimpia esimerkkejä siitä, miten uran jälkeen voi käydä. Vähän kuten Tarmo Uusivirta tai Tony Arima. Totta kai aikaisen lähdön hetkellä tollainen kohtalo harmittaa monia, myös minua. En ole muuten esim. tätä palstaa tai Facebookia lukemalla törmännyt vielä yhteenkään "syvästi järkyttyneeseen". Ehkä niitä sitten jossain on, kun se kerran on niin muodikasta?

 

[kiwipilot]

Muodikasta? Erikoinen näkemys. Myllylä on ollut monelle lähes kansallissankarin asemassa ja on yksi surullisimpia esimerkkejä siitä, miten uran jälkeen voi käydä. Vähän kuten Tarmo Uusivirta tai Tony Arima. Totta kai aikaisen lähdön hetkellä tollainen kohtalo harmittaa monia, myös minua. En ole muuten esim. tätä palstaa tai Facebookia lukemalla törmännyt vielä yhteenkään "syvästi järkyttyneeseen". Ehkä niitä sitten jossain on, kun se kerran on niin muodikasta?

Niin, taidat olla niin nuori, ettet muista aikaa ennen facebookeja, twittereitä ja jatkoaikoja? Lähinnä tarkoitukseni oli peilata tätä nykymenoa vuosien takaiseen aikaan, jolloin jokaisella perttiperusjannulla ei ollut mahdollisuutta - ja tarvetta - ottaa kantaa sekä järkyttyä julkisesti jokaisesta uutisesta - oli se sitten Mika Myllylän kuolema tai WTC:n salaliittoteoria. Ymmärrän kyllä, että joku tuntee surua julkkiksen tms. idolin poismenon johdosta mutta en voi mitään sille, että ihmetyskäyrä nousee tappiin Facebookiin kirjautuessa tai RIP-ketjua selatessa. No, väärin ihmetelty.

 

[VT]

Niin, taidat olla niin nuori, ettet muista aikaa ennen facebookeja, twittereitä ja jatkoaikoja? Lähinnä tarkoitukseni oli peilata tätä nykymenoa vuosien takaiseen aikaan, jolloin jokaisella perttiperusjannulla ei ollut mahdollisuutta - ja tarvetta - ottaa kantaa sekä järkyttyä julkisesti jokaisesta uutisesta - oli se sitten Mika Myllylän kuolema tai WTC:n salaliittoteoria.

Öö, Twitter perustettiin 2006, Facebook 2004 ja Jatkoaika 2001. Olenhan luonnollisesti syntynyt vuonna 1998 Naganon olympialaisten aikaan Myllylän sivakoidessa kultaa, joten enhän tuota aikaa tietenkään muista. Itse lähinnä ajattelin, että sinä olet niin nuori, että tuttavapiirissäsi on lähinnä teini-ikäisiä elämäntapajärkyttyjiä. Ehkä sinulla sitten on muuten vaan erikoista jengiä tuttavapiirissäsi tai vaihtoehtoisesti tulkiset jokaisen harmittelun tai RIP-viestin "syväksi järkytykseksi".

En siis itse tiedä miten suomalaiset suhtautuivat esim. Dianan kuolemaan vuonna 1997, mutta olen antanut itselleni ymmärtää, että ilman twittereitäkin monet kokivat tästä surua, vaikka Dianan ja Mika Myllylän merkitystä suomalaisille ei voi edes verrata keskenään. Edellisestä elämästäni muistan ihmisten reaktiot John Lennonin kuolemaan vuonna 1980, eivätkä nekään mitään laimeita olleet. Ei toki ollut syytäkään, sillä mies oli välillisesti vaikuttanut monen ihmisen elämään - aivan kuten Mika Myllyläkin.

 

[Ramchester]

Niin, taidat olla niin nuori, ettet muista aikaa ennen facebookeja, twittereitä ja jatkoaikoja? Lähinnä tarkoitukseni oli peilata tätä nykymenoa vuosien takaiseen aikaan, jolloin jokaisella perttiperusjannulla ei ollut mahdollisuutta - ja tarvetta - ottaa kantaa sekä järkyttyä julkisesti jokaisesta uutisesta - oli se sitten Mika Myllylän kuolema tai WTC:n salaliittoteoria.

Ei ollut mahdollisuutta. Nyt kun siihen annetaan mahdollisuus, niin ihmiset haluavat kertoa mielipiteensä asiasta kuin asiasta, ja tuntea kuuluvansa johonkin yhteisöön niin kuin Suomessa ennen kaupungistumisen aikaa, jolloin koko suku asui samassa pihapiirissä ja asioista keskulteltiin.

Ymmärrän kyllä, että joku tuntee surua julkkiksen tms. idolin poismenon johdosta mutta en voi mitään sille, että ihmetyskäyrä nousee tappiin Facebookiin kirjautuessa tai RIP-ketjua selatessa. No, väärin ihmetelty.

Paljon porukkaa liikenteessä, niin kyllähän tuolta noita amerikkalaistyylisiä "Oh my god!"-ylilyöntejäkin löytyy, mutta aika lailla asiallisesta asiaa on mielestäni käsitelty. Muutamaan Hasardi-tyyppiseen provoon varmaan tulee sitten enemmän niitä ylilyöntejä.

Ja kyllä esim. minä ajattelen näitä asiota hyvin itsekeskeisesti. Jos joku julkisuuden henkilö on tuottanut minulle jossain elämänsä vaiheessa onnellisia hetkiä, niin kyllä tällaisen ihmisen poismeno harmittaa ja saattaa jopa surettaa. Julkisuuden henkilöissä on tietenkin paljon niitäkin, joiden poismenolla ei ole itselleni mitään merkitystä, mutta ei minulla silti ole tarvetta hyppiä näiden haudalla median tai sosiaalisen median kautta.

Mutta jatkakaa itkua tai naurua ihan vapaasti.

 

[Cube]

Eikö viesti oikeasti mene perille? Ongelmana ei ole Myllylän kuoleman sureminen, vaan se miten mieheen suhtauduttiin hänen viimeisinä elinvuosinaan.

 

[Nick Neim]

Ongelmana ei ole Myllylän kuoleman sureminen, vaan se miten mieheen suhtauduttiin hänen viimeisinä elinvuosinaan.

Siis mä en nyt tajua, miten nää edes voi olla ristiriidassa keskenään? Miksi ei voisi olla kiinnostunut Myllylän juopottelusta - myös paheksuen sitä - mutta myös surra hänen kuolemaansa?

Mikä noista tekee toisistaan poissulkevia? Kaveri ite dokaa nuppinsa sekaisin, tottakai siitä tulee lööppejä. Ihmiset kiinnostuu, että kuinka montaa äijää se tällä kertaa veti turpaan. Nyt ei enään saakkaan tuntea myötätuntoa siitä, kun kaveri dokasi sen nuppinsa sekaisin. Pilasi elämänsä. Silloin ollaan hurskastelijoita ja paskakasoja, kun ei saatana saatu Myllylää lopettamaan sitä ryyppäämistä.

Loppuun vielä kysymys: Minkähänlaisen myyntipiikin Myllylä&Halme -sekoilu lööpit antoivat? Vai oliko myynti kenties samanlaista, näitä perusjuntteja jotka mielummin maksavat pari euroa kummastakin iltapäivälehdestä päivittäin, kun samat asiat voisi ilmaiseksi lukea netistä? Olisiko Myllylä voitu "pelastaa" jos hänen tekemisiään ei olisi seurattu? Olisiko elämä palannut raiteilleen? Dokaaminen kenties loppunut?

Vitun juntit, lopettaisivat sen lehtiversion ostamisen. Saataisiin nytkin surra rauhassa.

 

[VT]

Loppuun vielä kysymys: Minkähänlaisen myyntipiikin Myllylä&Halme -sekoilu lööpit antoivat? Vai oliko myynti kenties samanlaista, näitä perusjuntteja jotka mielummin maksavat pari euroa kummastakin iltapäivälehdestä päivittäin, kun samat asiat voisi ilmaiseksi lukea netistä? Olisiko Myllylä voitu "pelastaa" jos hänen tekemisiään ei olisi seurattu? Olisiko elämä palannut raiteilleen? Dokaaminen kenties loppunut?

Vitun juntit, lopettaisivat sen lehtiversion ostamisen. Saataisiin nytkin surra rauhassa.

Mielestäni vielä juntimpia ovat ne, jotka lukevat päivittäin iltapäivälehdet netistä ja nauravat niille, jotka ostavat ne lehtinä. En siis tiedä, pitäisikö noille todellisille junteille itkeä vai nauraa. Siis niille, ketkä klikkaavat niitä paskasti rakennettuja otsikkoja ja videioita ja joista iltapäivälehti saa joka klikkauksella mainostuloja. Lehdessä on sentään joistain asioista vähän enemmän, vaikka ei nyt kovin syvällisestä journalismista voidakaan puhua.

 

[Nick Neim]

..

Niin junttia kuin se onkin säästää yli 700 euroa vuodessa, tuntuu se edelleen opiskelevalla (vaikka töissä toki olenkin tällä hetkellä, pesti huhtikuusta syyskuun loppuun) aika hitosti. Mielestäsi varmaan on myös junttia se, kuinka laskujen maksaminenkin on siirtynyt nettiin, eikä enään asioida pankissa? Tai osa Kelan palveluista?

Tervemenoa takaisin rautakaudelle. Mainostulot eivät ole multa pois.

 

[VT]

Mielestäsi varmaan on myös junttia se, kuinka laskujen maksaminenkin on siirtynyt nettiin, eikä enään asioida pankissa? Tai osa Kelan palveluista?

Tervemenoa takaisin rautakaudelle. Mainostulot eivät ole multa pois.

Ei toki. Kuten toisessa ketjussa jo mainittiin, niin ahdasmielisyys on junttia. Jos joku haluaa käyttää 700 euroa vuodessa iltapäivälehtiin, niin ei kai se ole keneltäkään muulta pois. Paitsi tietysti niiltä, jotka paheksuvat iltapäivälehtien ostajia, vaikka itse lukevat samat jutut netistä.

 

[Nick Neim]

Ei toki. Kuten toisessa ketjussa jo mainittiin, niin ahdasmielisyys on junttia. Jos joku haluaa käyttää 700 euroa vuodessa iltapäivälehtiin, niin ei kai se ole keneltäkään muulta pois.

Eli olen ahdasmielinen juntti. Paheksun myös pankissa käyviä, jotka maksavat siellä laskunsa tai nostavat 20-40 euroa rahaa. Ei ne pankkitunnukset niin hirveä juttu ole. Erityisesti kun itsellä on joskus jopa asiaa, mitä en netissä voi hoitaa (Uuden tilin avaaminen, mahdolliset lainat) yms.

Olenko katkera? Kyllä olen. Ovatko he juntteja? Kyllä ovat. Tervetuloa nykyaikaan.

P.S. En tosin tajua miten ahdasmielisyys ja junttimaisuus liittyvät toisiinsa. Se, onko ihminen ennakkoluuloinen tai tuomitseva, ei ole junttia. Se on vain vitun typerää. Sukat sandaalissa, vyölaukku vyötäröllä ynnä muu on junttia. Se ei välttämättä ole typerää.

 

[Ramchester]

Eikö viesti oikeasti mene perille? Ongelmana ei ole Myllylän kuoleman sureminen, vaan se miten mieheen suhtauduttiin hänen viimeisinä elinvuosinaan.

Miten siihen olisi pitänyt suhtautua? Ei kai näiden Suomen "kansallissankareiden" muuttumista katkokävelijöiksi voi kuin katsoa surullisena ja sääliä tuntien. Hoitoon ei Suomessa saa pakottaa ja olen vuoren varma, että Myllylää ja Nykästä on vuosien aikana aika monesti käsketty/pyydetty/rukoiltu/jne. ottamaan itseään niskasta kiinni ja hakeutumaan hoitoon - tuloksetta.

 

[eleven]

Aika lailla pitäisikö itkeä vai nauraa -settiä on kyllä tämän sivun väittely ja kilpaa juntiksi haukkuminen. Perus Jatkoaikaa, pahimmillaan.

 

[Cube]

Siis mä en nyt tajua, miten nää edes voi olla ristiriidassa keskenään? Miksi ei voisi olla kiinnostunut Myllylän juopottelusta - myös paheksuen sitä - mutta myös surra hänen kuolemaansa?

Mielestäni siinä on aika selvä ristiriita, että ensin kuluttaa Myllylän yksityiselämän ongelmia viihteenä ja kuoleman jälkeen muistelee sitä, miten hyvä jätkä oli kyseessä ja huutelee kunnioituksen perään. Tai ainakin Halmeen tapauksessa huudeltiin. Myllylästä en vielä tiedä, mutta tuskin se kovin lämmintä vastaanottoa saa, jos nostaa nyt pinnalle hänen rattijuopumukset ja naistenhakkaamiset.

 

[Cube]

Miten siihen olisi pitänyt suhtautua? Ei kai näiden Suomen "kansallissankareiden" muuttumista katkokävelijöiksi voi kuin katsoa surullisena ja sääliä tuntien.

Pakko on kuitenkin katsoa ilmeisesti? En sano, että kenenkään olisi pitänyt Myllylä henkilökohtaisesti pelastaa, mutta median mahdollisesta roolista hänen tuhossaan täytyy kaikkien meidän kantaa jossain määrin vastuu. Miksi Myllylää tulisi nyt kunnioittaa, jos niin ei tehty hänen eläessäänkään? Jonkinlainen johdonmukaisuus olisi toivottavaa.

 

[Uleåborgir]

Pakko on kuitenkin katsoa ilmeisesti? En sano, että kenenkään olisi pitänyt Myllylä henkilökohtaisesti pelastaa, mutta median mahdollisesta roolista hänen tuhossaan täytyy kaikkien meidän kantaa jossain määrin vastuu. Miksi Myllylää tulisi nyt kunnioittaa, jos niin ei tehty hänen eläessäänkään? Jonkinlainen johdonmukaisuus olisi toivottavaa.

Media ja kansa tekevät samaa työtä kuin Mika Myllylä teki eläessään. Yrittää lausunnoillaan parannella omatuntonsa kolotuksia sen jälkeen kun maito on jo kaatunut.

 

[Hockey Story]

Ei toki. Kuten toisessa ketjussa jo mainittiin, niin ahdasmielisyys on junttia. Jos joku haluaa käyttää 700 euroa vuodessa iltapäivälehtiin, niin ei kai se ole keneltäkään muulta pois. Paitsi tietysti niiltä, jotka paheksuvat iltapäivälehtien ostajia, vaikka itse lukevat samat jutut netistä.

Aika oleellinen ero tuossa on toki se, että roskalehdistön jokapäiväisten lööppien ja "uutisten"takia kaadetaan miljoonittain hehtaaritolkulla täysin turhaan hyvää metsäpuuta ja rasitetaan tyhjään luontoa kun netissä pörrääminen lukipa mitä soopaa tai asiaa tahansa ei vaadi kuin pienen määrän sähköä. Tietysti sekin on täysin turhaa hävikkiä..

 

[Ramchester]

Pakko on kuitenkin katsoa ilmeisesti?

Samalla tavalla kuin Johanna Tukiaista, Salattuja elämiä ja BB:iakin. Niistä on juttuja lehdissä(jopa Hesarissa), sosiaalisessa mediassa, R-kioskin seinässä, kauppa kassajonon vieressä olevsissa standeissa. Niistä puhuu tutut ja tuntemattomat työpaikoilla ja työpaikkojen ulkopuolella, vaikka et ikinä olisi katsonut tarkoituksella kuvaakaan Tukiaisesta tai jaksoa kyseisistä sarjoista, niin et psyty väittämään, ettet tietäisi Johanna Tukaisen nimeä tai Salattuja elämiä tai BB:tä.

En sano, että kenenkään olisi pitänyt Myllylä henkilökohtaisesti pelastaa, mutta median mahdollisesta roolista hänen tuhossaan täytyy kaikkien meidän kantaa jossain määrin vastuu. Miksi Myllylää tulisi nyt kunnioittaa, jos niin ei tehty hänen eläessäänkään? Jonkinlainen johdonmukaisuus olisi toivottavaa.

Kunnioituksesta en ole puhunut mitään. Säälittävää ja surullista, että mies antaa pullon viedä.

 

[Myyrä]

Aika oleellinen ero tuossa on toki se, että roskalehdistön jokapäiväisten lööppien ja "uutisten"takia kaadetaan miljoonittain hehtaaritolkulla täysin turhaan hyvää metsäpuuta ja rasitetaan tyhjään luontoa kun netissä pörrääminen lukipa mitä soopaa tai asiaa tahansa ei vaadi kuin pienen määrän sähköä. Tietysti sekin on täysin turhaa hävikkiä..

Mihin ihmeeseen tätä "hyvää metsäpuuta" sitten pitäisi säästää? Suomessa (todennäköisesti tämä puu tulee kotimaastamme) metsäpuuta tulee koko ajan enemmän kuin sitä kaadetaan. Joten älä huoli, ei ole metsä katoamassa mihinkään ihan heti. Ja pidetään talouden rattaat pyörimässä.

Itse asiassa saisit olla kiitollinen. Mikäli tätäkään paperia ei tarvitsisi tehdä, metsä valtaisi pian koko maan.

Tämä jatkoajassa pörrääminenkin on täysin turhaa hävikkiä. Kuten moni muukin asia. Muutetaan luoliin ja luovutaan kaikesta ylimääräisestä turhasta.

 

[Eino_Mies]

Aika lailla pitäisikö itkeä vai nauraa -settiä on kyllä tämän sivun väittely ja kilpaa juntiksi haukkuminen. Perus Jatkoaikaa, pahimmillaan.

Perus Jatkoaikaa todellakin. Melkoista tragikomediaa nämä JA:n väittelyt, kun RIP-ketju riistäytyy hallinnasta ja aletaan vatvomaan kuolemaa koskevia uutisia. Voiko itselle tuntemattoman ihmisen poismenoa surra. Onko fiksua puhua edesmenneistä julkkiksista pahaa, jne.

Tätä samaa länkytystä se on joka kerta, oli kyseessä suuri ihmishenkiä vaatinut katastrofi kaukana Suomesta, tai sitten vaan kotimaan perinteinen "Juhannuksen Supertripla".

Petteri Jussila, Tony Halme, Mika Myllylä... kuka seuraavaksi? Tuollaisten sankarien kuolema takaa ainakin Jatkoajassa takuuvarmat "itkeäkö vai nauraa" -keskustelut.