Kari Karanko antoi haastattelun, jossa hän uneksi Pohjois-Afrikan kuulumisesta Euroopan unioniin. Perusteluina oli muun muassa Rooman valtakunnan aikaiset rajat ja mahdollisuus saada alueen tietotaito käyttöön ilman puhettakaan maahanmuutosta, sen jälkeen kun he olisivat eurooppalaisia.
Vittu mitkä argumentit. Muistelisin kuulleeni Rooman valtakunnan hajonneen jo aikapäivää sitten. Kas kun ei oteta mukaan myös koko Euroopan puoleista Venäjää, sattuihan tuo alue kuulumaan vähäksi aikaa osaksi Saksan valtakuntaa (tai jos pilkkua nussitaan, oli sen hallussa) ja vieläpä hiukan modernimmalla ajalla. Ja ei siinä, tuskin pohjoisafrikkalaiset aivan heti muuttuisivat eurooppalaisiksi millään mittarilla mitattuna. Muun muassa
Vantaan sivistystoimen sivulla olevan listauksen mukaan Egyptissä 51% aikuisista on lukutaitoisia.
Rajaksi Karanko heitti Saharan pohjoisen puolen. Tuolla alueella sijaitsevat Algeria, Egypti, Libya, Marokko ja Tunisia. Loistavaa rekrymateriaalia siis, saataisiin heti 160-165 miljoonaa uutta asukasta, vieläpä maista, joiden talous on Itä-Eurooppaakin kauempana Europan keskiarvoista taloudellisilla ja inhimillisillä (mm. HDI:llä mitattuna maat sijaitsevat sijan 100 pinnassa) mittareilla mitattuna.
Eipä siinä SDP:n ehdokkaana ollut ja toiminut Namibian suurlähettiläänä. Jotenkin ei ihmetytä yhtään, että miehellä on kohtuullisen villejä ajatuksia Afrikan suhteen.
HS:n uutinen aiheesta