Maple Leaf
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Tämän päivän (2.9.) Helsingin Sanomissa julkaistussa debattitekstissä Raimo Summanen vaatii urheilun pelastamista urheilupoliitikoilta ja kauppamiehiltä. Teksti on (parista vanhoista kaunoista kumpuavista sivulauseista huolimatta) hieno, ja siihen on syytä perehtyä jokaisen urheilusta kiinnostuneen.
Mielenkiintoista tekstissä on myös se, että sen ajatuskulut seuraavat suhteellisen tarkasti Alpo Suhosen muutaman vuoden takaisen kirjan "Kirje urheilijalle" polkuja. Ilmeisesti siis nämä kaksi suomalaisen jääkiekon antikummolamaisinta valmentajaa ovat oletettua vähemmän vastarannoilla, ja sitäkin enemmän saman veden äärellä.
Ainoa kevyt sisäinen ristiriita Summasen tekstissä on se, että samalla kun hän vaatii huippu-urheilua(kin) pelastettavaksi urheilupoliitikoilta ja kauppamiehiltä, on hän omassa toiminnassaan avannut huippu-urheilun portteja nimenomaan kauppamiesten moraalille/moraalittomuudelle. Jos käytännön tason toiminnassa ihmisiä kohdellaan vain materiaalina tavoitteiden toteuttamisessa, ei arvona sinänsä, annetaan tällöin nimenomaan tilaa kauppamiesten maailmankuvalle.
Tätä pientä paradoksia lukuunottamatta Summasen teksti on pääosin hieno. Kannattaa lukea!
Mielenkiintoista tekstissä on myös se, että sen ajatuskulut seuraavat suhteellisen tarkasti Alpo Suhosen muutaman vuoden takaisen kirjan "Kirje urheilijalle" polkuja. Ilmeisesti siis nämä kaksi suomalaisen jääkiekon antikummolamaisinta valmentajaa ovat oletettua vähemmän vastarannoilla, ja sitäkin enemmän saman veden äärellä.
Ainoa kevyt sisäinen ristiriita Summasen tekstissä on se, että samalla kun hän vaatii huippu-urheilua(kin) pelastettavaksi urheilupoliitikoilta ja kauppamiehiltä, on hän omassa toiminnassaan avannut huippu-urheilun portteja nimenomaan kauppamiesten moraalille/moraalittomuudelle. Jos käytännön tason toiminnassa ihmisiä kohdellaan vain materiaalina tavoitteiden toteuttamisessa, ei arvona sinänsä, annetaan tällöin nimenomaan tilaa kauppamiesten maailmankuvalle.
Tätä pientä paradoksia lukuunottamatta Summasen teksti on pääosin hieno. Kannattaa lukea!