Mietiskelin kauan aikaa ja keksin montakin ärsyttävää piirrettä, mutta selvästi ärsyttävin on rohkeuden puute. Elämä ei luista, kaikki on perseellään ja tulevaisuus näyttää lohduttomalta, mutta silti mielekkäät mutta erilaiset ratkaisut pelottavat.
Olen kai yksi niistä luusereista, joka ei osaa ottaa vastuuta omasta onnestaan. Kirjastossa käydessä käsiin tarttuu opuksia, jotka kertovat Afrikan läpi ajamisesta maasturilla, maailmanympäripyöräilystä, maailmanympäripurjehtijoista, liike-elämän ja yltäkylläisen elämän veneenveistoon vaihtaneista ja monista muista epätavallisista ratkaisuista, mutta minä poika se vain pyrin kohti keskiluokkaista näivettynyttä elämää, vaikka hyvin tiedän, ettei se onnea takaa.
Aivan kuin kulkisin kujaa, jonka seinät ovat terästä ja katto panssarilasia. Näen ulos, mutta minulla ei ole välineitä rikkoa seiniä. Vituttaa olla tällainen saamaton paska.