Piirteitä joita inhoan itsessäni

[A.P.Järvi]

- Hihat palavat välillä aivan liian helposti.
- Olen hieman liian nirso. En pidä kaikista ruuista.

 

[Lyrinna]

Ulkonäössä inhoan eniten isältä perittyä nenääni, joka on siis aivan saatanallisen iso. Kaverini tiivisti asian osuvasti: "Sie oot hauska, kun sie oot muuten niin pieni ja siun nenä on niin iso." En oikein onnistunut nauramaan tuolle, vaikka olisi varmaan pitänyt. Myös kaikenlainen selluliitti, appelsiini-iho ja raskausarvet tuntuvat joskus maailman suurimmilta ongelmilta.

Yksi inhottavimmista luonteenpiirteistäni on ehkä se, että luokittelen säälimättä ihmisiä. Uudessa porukassa teen äkkiä varsinkin jaon tyhmiin ja älykkäisiin ja systemaattisesti välttelen ryhmää tyhmät. Pidän itseäni muita parempana ja silti kiellän sen. Olen itsekeskeinen, tavoittelen täydellisyyttä mahdottomuuksiin asti, kerjään huomiota, olen tekopyhä, valehtelen ja väitän itseäni rehelliseksi, inhoan onnellisia ihmisiä, olen kateellinen, kierin omissa ongelmissani...

Osuvana johtopäätöksenä voisi todeta, että oikeastaan minussa ei ole mitään hyvää.

EDIT. Niin joo, huonoksi piirteeksi voisi ehkä laskea myös angstauksen :D

 

[Sistis]

Inhoan tapaani soittaa kännipuheluita ja lähettää kännitekstiviestejä. Tulisipa se alko-lukolla varustettu puhelin pian Suomen markkinoille, ostaisin nimittäin sen välittömästi.

Vaadin itseltäni myös ihan liikaa, enkä salli itselleni pieniäkään virheitä. Tuo piirre rupeaa myös vituttamaan toisinaan rankastikin. Ei pitäisi stressata niin pienistä.

 

[Nickerson#50]

Inhoan tapaani soittaa kännipuheluita ja lähettää kännitekstiviestejä. Tulisipa se alko-lukolla varustettu puhelin pian Suomen markkinoille, ostaisin nimittäin sen välittömästi.

Vähän OT mutta mielestäni tuo alko-lukolla varustettu puhelin on aika vaarallinen ajatus... Nimittäin jos joku porukka on mökillä ryyppäämässä ja kaikkien puhelimissa on alko-lukko ja sitten ku tulee joku hätä ni kukaan ei pysty hälyttämään ambulanssia :D Luulempa kyllä että niissä on sellainen mahtava toiminto että hätänumeroihin pystyy soittamaan, mutta kuitenkin voi tulla tärkeää asiaa jollekkin ja sitten vituttaa kun ei voi soittaa :) Olenpa david! Mutta rakastan itsessäni siltin kaikkea <3 (no en nyt ihan)

 

[LexaMan]

Ulkonäöstäni en osaa sanoa piirteitä joita inhoaisin.
QUOTE]

Taitaa olla helpompi löytää kaksi neulaa heinäsuovasta... =o)

 

[zamuel]

Inhoan kyllä asioita, ulkoisissa piirteissä niitä on, mutta niitä en jaksa tässä nyt ruveta luettelemaan. Menisi koko ilta. Hahaha.

Ehkä eniten inhoan itsessäni määrätynlaista laiskuutta, joka haittaa elämää. Suuria suunnitelmia, vähän tekoja niiden eteen. Keskittymiseni karkaa aina niistä tärkeistä asioista ja tulokset on aika laihoja. Pahinta, että tiedostan tuon vian, mutta en jaksa edes tehdä sitä, että korjaisin sen.

Liiallinen mielenliikkeiden heittely on myös asia jota inhoan. Hyvän ja huonon päivän ero on usein liian suuri. Se myös voi näkyä lähipiirissä, valitettavasti.

Lisäksi inhoan ajoittaista hyväuskoisuuttani, joka on aiheuttanut monenlaista murhetta ja pettymystä. Koskaan ei vaan opi, ei.

Ooksää mun kaksoisnikki vai toisinpäin? Tuo laiskuus ja määrätietoisuuden puute on todella ärsyttävää, hitto kun pitääkin olla niin saamaton.

Ainoa mitä en allekirjoita, on tuo ulkonäköjuttu. Olen kuitenkin kutakuinkin täydellisen näköinen pakkaus, suoranainen alfauros.

 

[Vekurinen]

Ohan noita...

- tylyt tavat
Useimpien ihmisten jutut eivät kiinnosta ollenkaan. Tämähän ei ole harvinaista. Pari viikkoa sitten sanoin suht pitkää pokeritarinaa kertovalle tutulle/ystävälle "ole hiljaa, minä en jaksa kuunnella", aiheutti todella kiusallisen tilanteen, ko. henkilö selvästi loukkaantui.

- hajamielisyys arkipäivän asioissa
- pitkä muisti ihmisten suhteen (pitkää vihaa)
- olen tarvittaessa ahdistavan hiljainen ihminen

 

[Taskulamppu]

Ulkoisesti nyt ei ole edes muuta kuin vikaa. Noin luonteen puolesta pitäisi saada ainakin lisää itsekuria, ja vähentää tätä asioitten venyttelyä. Välillä yksinkertaisenkin työn tekeminen vie aivan tolkuttomat ajat, tai siis työn aloittaminen.
Myös tämä tupakointi pitäisi saada loppumaan, lakossa ollaan muttei kovin menestyksekkäästi.

 

[Rocco]

Itse asiassa, olen omasta mielestäni täydellinen.

Mietin montaa asiaa, mutta oikeastaan en löydä juuri mitään piirteitä mistä pitäisi olla itseinhokki.

 

[Anton]

Kaikkein kammottavin asia on itsekritiiki ja sitä seuraava analysi.

Pääsääntöisesti hyväksyn kaikki kännissä ja ihan "silleeniinku muuten vaan" -tilanteet. Entä sitten, vaikka "schtuppeileninkin".

Eli kaikkein pahinten inhoan kyvyttömyytäni myöntää oma pätemättömyys.

Ostetaan:
- Hyvä itsetunto

 

[Nickerson#50]

-No oon välillä tosi vittumainen läheisilleni

-Välillä en osaa olla hiljaa silloin kun pitäisi

-Olen tietyissä tilanteissa todella ujo ja saatan olla koko illan hiljaa

-En tiedä välillä itsekkään mitä teen :D

 

[avs]

Wow

Ompas täällä osanottajia! Oikein yllätyin. Mutta yksi osa-alue, jota ei mielestäni ole vielä juurikaan kommentoitu on talous.

Itsellä homma menee näin:
1) Saan tilin
2) maksan kaikki laskut, jotka on mahdollista maksaa (n.80%)
3) tuhlaan rahaa kunnes olen tilanteessa, että näillä kituuttaa seuraavaan palkkaan.
4) Eipä kituutakan, joten Masterilta tilille rahaa.
5) Uusi tili, josta kuitataan edellisen kauden luottovelat.

Ei kovin pitkäjänteistä, mutta niin minua..

 

[MikGo]

Arvostan ihmisissä rehellisyyttä ja reiluutta, mutta itse en oikein osaa olla aina reilu ja rehellinen. Ja se ärsyttää jos näkee jonku tutun, jonka kans haluais mennä jutteleen niin painelen vaan ohi ja yritän olla huomaatta häntä. Ja välillä jonku oman jutun hirveä hehkuttaminen vaikka ei muita kiinnostaisi pätkääkään.

 

[Individual]

Ensimmäisenä tulee mieleen se, että vaikka työmaalla hoitaa asiat kunnolla ja sen aikataulun puitteissa mitä on annettu, sillä deadlineihinhan työni on sidottu, niin monissa muissa asioissa osaan olla supersaamaton. Kattolamppu voi olla vaihtamatta monta viikkoa, pullot odottamassa kauppaan viemistä yms. Mutta tosiaan työssä tai sitten jossain asiassa mikä työn ulkopuolella vaatii muutakin kuin kädet taskussa piereskelyä, vaikka jonkin tapahtuman järjestäminen yms. meiksi kyllä tarttuu toimeen ja vaikken olisikaan vastuuhenkilö koen jonkinasteista stressinpoikasta siitä, että kaikki sujuu.

Toiseksi, annan hieman liian helposti periksi. Vaikka nöyryys on hyve, pitäisi silti nöyristellä vähemmän. Hieman useammin voisi sanoa, että:"Perkele, minä kuitenkin nyt haluan tehdä näin ja piste!" Voidaanko siis käyttää sanontaa, että olen liian kiltti? Ehkäpä. Hieman huonossa jamassa olevaa ystävää on tullut jeesattua aika lailla, kannustettua häntä, mutta koska mikään ei näytä hänen kohdallaan muuttuvan, eli ei tapahdu sitä "niskasta kiinni ja asiat kuntoon"- ryhtiliikettä, olen alkanut miettimään, että mikä ystävyyssuhde se sellainen on missä dialogi on luokkaa: "Olisko sulla..." "Voisitko..." "Eihän se haittaa jos mä tulisin teille taas yöksi..." jne. En ole pyromaani, joten tuo siltojen polttaminen ei kuulu tapoihin, mutta toisaalta vaihtoehto voisi olla ja siinä olen aika hyvä, asteittainen jättäytyminen taka-alalle ja pois tämän ihmisen elämästä.

Mutta tuosta em. "niskasta kiinni"- ryhtiliikkeen puutteesta kärsin itsekin siinä muodossa, että on paljon suunnitelmia, olisi kiva muuttaa ulkomaille, olisi kiva muuttaa pääkaupunkiseudulle, olisi kiva kokeilla siipiään jossain uudessa työpaikassa, mutta silti sitä tyytyy tähän mitä nyt on. Ei sillä, että tässä nyt olisi ihan huonostikaan asiat, mutta ei vaan saa rempastua itseään liikkeelle ja aina pitäisi silti löytää sitä motivaatiota kun aamulla työpaikalle talsii.

Mitähän vielä..
Olen aiemmin kärsinyt todella lyhyestä pinnasta, vaikken mihinkään anger management-kurssille olekaan joutunut ilmoittautumaan. Nyt kun ikää on tullut lisää, on se kiukku laantunut, mutta välillä sitten ystävät joutuvat sen kohteeksi kun on tarpeeksi kauan pitänyt kaikkia ikäviä juttuja sisällään ja silloin esim. kina jostain mitättömästä asiasta saa suuret mittasuhteet ja silloin lähtee limitterit päältä. En tiedä onko se sitten piirre, jota tulisi inhota, pikemminkin inhimillistä se.

 

[avatar]

Ompas täällä osanottajia! Oikein yllätyin. Mutta yksi osa-alue, jota ei mielestäni ole vielä juurikaan kommentoitu on talous.

Itsellä homma menee näin:
1) Saan tilin
2) maksan kaikki laskut, jotka on mahdollista maksaa (n.80%)
3) tuhlaan rahaa kunnes olen tilanteessa, että näillä kituuttaa seuraavaan palkkaan.
4) Eipä kituutakan, joten Masterilta tilille rahaa.
5) Uusi tili, josta kuitataan edellisen kauden luottovelat.

Ei kovin pitkäjänteistä, mutta niin minua..

Kunhan et mene siihen mitä luin kerran paikallislehdestä. Siinä haastateltiin jotain about kaksvitosta jätkää jolla oli ulosotossa vajaa 20k egeä kun oli ottanu lainaa aina toisen maksamiseks ja lopuks homma oli ihan kuralla.

Muuten kuulostaako uskomattomalta, että Suomessa on tilastojen mukaan yli 300k ihmistä, joilla on luottotiedot syystä taikka toisesta paukkunu.

 

[avs]

Kunhan et mene siihen mitä luin kerran paikallislehdestä. Siinä haastateltiin jotain about kaksvitosta jätkää jolla oli ulosotossa vajaa 20k egeä kun oli ottanu lainaa aina toisen maksamiseks ja lopuks homma oli ihan kuralla.

Muuten kuulostaako uskomattomalta, että Suomessa on tilastojen mukaan yli 300k ihmistä, joilla on luottotiedot syystä taikka toisesta paukkunu.

No joo, tuosta viestistä jäi ehkä se kohta 6) mainitsematta:
Eli saan tilin + x euroa, jolla tuo luottokorttivaje maksetaan.

Mutta eipä tää nyt silti mitään säästämistä tahi pahan päivän varalle -elämistä ole. +/- nolla, that's the way.

 

[Tulppu]

Mnjaha, Jatkoajan oma tunnustusten.luola.net on syntynyt.

Itsessäni ärsyttävät

-rahankäytön holtittomuus. Velaksi en juurikaan elä mutta eipä tuota jää säästöönkään.
-perkeleellinen typeryys kännissä
-liiallinen tissuttelu joka aivan liian usein riistäytyy ryyppäämiseksi.
-laiskuus ja saamattomuus

Lisäksi olen aivan liian ujo.

 

[Derby]

Ulkonäkö: Kaljamaha (ja sitä kaljanjuontiahan en perkele lopeta!)
Luonne: En usein jaksa kuunnella muiden juttuja mutta oletan aina että he olisivat kiinnostuneita minun jutuistani (eli tietty itsekeskeisyys). Saamattomuus, laiskuus, heikko itsekuri josta johtuu ainaiset epäonnistumiset tupakoinnin lopettamisessa. Onneksi hyviä luonteenpiirteitäkin löytyy

 

[SamSpade]

Itse asiassa, olen omasta mielestäni täydellinen.

Mietin montaa asiaa, mutta oikeastaan en löydä juuri mitään piirteitä mistä pitäisi olla itseinhokki.

"mullet" ;-)

 

[Rocco]

"mullet" ;-)

Onko mulla takatukka??? Mikset ole heti kertonut! Täytyy mennä parturiin tai ostaa Camaro!

 

[Aurora]

Ulkoisesti lähes kaikkea. No en nyt sentään, mutta inhoan sitä etten voi olla koskaan itseeni tyytyväinen. Eli liiallinen itsekriittisyys vaivaa, vai olenko vain tyypillinen nainen.

Inhoan sitä, että kaikista pikkuasioista pitää aina ottaa niin helvetinmoista stressiä. Kyllä ne asiat sujuisi vähän vähemmälläkin miettimisellä.
Välillä olen äärimmäisen saamaton jossain pikkuasioissa, nytkin on pitänyt jo kuukausi hakea passi, kun vielä vanhanlaisia saa, mutta kun ei niin ei. Eipä tarvitse sitten pian hakeakaan.

Luonteeltani olen välillä älytön jäärä, se on sukuvika, mutta joskus voisi antaa periksi, varsinkin jos tietää olevansa väärässä. Tai jos muuten vaan kärsii omissa nahoissaan sen, että on niin periksiantamaton. Toisaalta olen aina ollut jossain määrin ujo, lapsena aivan piinallisen ujo ja nykyisinkin olen aivan eri ihminen tuttujen ja tuntemattomien seurassa. Niinpä uusiin ihmisiin tutustuminen ei ole koskaan ollut helppoa ja ei se ujous baarissa ainakaan auta asiaa.

 

[Kulttimörkö]

Onhan noita useampiakin, mutta hajamielisyys on se suurin yksittäinen piirre jota inhoan. Joskus tulee etsittyä kaukosäädintä ja kas kummaa, jääkaapista löytyy. Vaihtoehtoisesti maitopurkki on sitten olohuoneen pöydällä. Sitten joskus käy ajatus juoksemaan kun tekee jotain ja sitten kummastakaan ei tule yhtään mitään. Pitäis pyrkiä parantamaan keskittymiskykyä, mutta enhän minä jaksa sellaiseen keskittyä...

 

[Mr. Penguin]

Mitäs paskoja piirteitä miussa on? No onhan niitää joo muutama ainaskin. ;)

- Kärsimättömyys: "Noniin mikä maksaa? Emmä jaksa enää!" En pysty hetkeäkään olemaan aloillani, aina pitää tehdä/näprätä jotain ja jossain jonossa tai vastaavassa tilanteessa aina menee hermo.

- Äkkipikaisuus: Hieman ehkä liittyy tuohon edelliseen. Minulla palaa pinna valitettavan helposti/nopeasti ja kun äksähdän, niin murahdan sitten oikein kunnolla ja olen niin vittupää kaikille että jälkeenpäin harmittaa että mitä tulikaan taas sanottua/tehtyä.

- Hajamielisyys: En tiedä dementiako jo vaivaa vai mikä mutta kun kaiken unohdan melkein heti tai muuten vaan sähellän asioiden kanssa. Tästä syystä varmistan aina sataan kertaan kotoa lähtiessäni että avaimet on mukana, kaupassa on aina mukana ostoslista vaikka pitäisi ostaa pelkkä maito, leipä ja tonnikalapurkki ja muutenkin kämpässä lojuu kaikenlaisia muistilappuja tyyliin "maksa vuokra" tai "katso tänään leffa klo 21.00!!!" jne. Voi voi sentään...

- En nyt löydä sopivaa adjektiivia tähän kohtaan, mutta semmoinen tietynlainen arkuus/saamattomuus tai vastaava, kun en koskaan saa mitään sanotuksi. Oli asia sitten tärkeä tai ei niin koskaan en saa suutani avattua vaikka pitäisi. Joku tärkeä puhelu kun pitäisi soittaa, niin sitä on vaan "voih, jos vaikka huomenna vasta sitten...", tai jos pitää jostain huomauttaa jollekin niin olen vaan "hei tota... ööö, niin no ei mitään...". Sama juttu tunteiden ilmaisussa. En vaan saa sanottua kenellekkään päin naamaa että "hei sä muuten olet tosi paska tyyppi" tai jotain päinvastaista kuten "rakastan sua tosi paljon" jne.
Huokaus.

Eiköhän nuo riitä. Tosin en nyt ulkonääkönikään ole mitenkään kovin tyytyväinen, vaikka kyllä sitä paljon rumempiakin naamoja on tullut pällisteltyä. Heh. Juu, eli semmosiia vikoja ainakin minussa, ja lisää taitaa löytyä jos muilta kysytään. Oh shit.

 

[varjo]

Jaa-a.

Tietynlainen sosiaalisuuden puute, ehkä jopa ujouskin jossain määrin rasittaa. Kyse ei ole siitä, että menisin lukkoon sosiaalisissa tilanteissa, vaan lähinnä siitä, että mistään syvältä sisältä ei vain löydy minkäänlaista tahtoa aloittaa keskusteluita, mennä juttelemaan tuntemattomien kanssa tai vast.
Jos on asiaa tai muuta, niin tällöin keskustelun avaamisessa ei ole mitään ongelmaa. Mutta se, että pitäisi vain, noin baaritilanne esimerkkinä, mennä kysymään "käytsä täällä usein?" niin ei vaan natsaa.
Heti aloituksen jälkeen sitten otankin homman haltuun.

Muuten olenkin sitten virheetön, ainakin melkein.

 

[Ted Raikas]

"käytsä täällä usein?"

Tuota ei kannata kysyä. Vastauksena tulee jotain tähän malliin: "En, jos otat tämän kantapaikaksesi."

Ei vaan, samanlainen "ongelma" minullakin. Tuntuu jotenkin epäluonnolliselta jollain tosi lattealla tavalla yrittää aloittaa keskustelemaan. Sen toivoisi alkavan jotenkin luonnollisesti ja spontaanisti. Ei väkisin vääntämällä.