GAME 4: Coyotes @ Chicago 3-2 OT
Blackhawks
43 Saad - 19 Toews - 15 Brunette
10 Sharp - 16 Krüger - 88 Kane
29 Bickell - 36 Bolland - 67 Frolik
52 Bollig - 17 Morrison - 25 Stålberg
2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 8 Leddy
4 Hjalmarsson - 6 O'Donnell
50 Crawford
(30 Emery)
Coyotes
13 Whitney - 50 Vermette - 17 Vrbata
24 Chipchura - 22 Langkow - 19 Doan
14 Pyatt - 15 Gordon - 89 Boedker
12 Bissonette - 43 Pouliot - 8 Brule
3 Yandle - 53 Morris
23 Ekman-Larsson - 32 Rozsival
16 Klesla - 33 Aucoin
41 Smith
(1 Labarbera)
Pelin highlight-video CSN Chicagon sivuilta
Game 4 alkoi kotijoukkueen komennossa. Chicago pääsi kerrankin pelaamaan ominta vauhtikiekkoa ja hallitsemaan kiekkoa mielin määrin. Phoenix sai ensimmäisen laukauksen vasta yli 9 minuutin pelin jälkeen. Hurja vauhti näytti toimivan lääkkeenä myös vierasjoukkueen fyysisyyteen. On vaikea taklata, jos ei ehdi iholle. Ainoastaan maalit jäivät puuttumaan ensimmäisessä erässä Blackhawksilta. Ja kun itse ei tee, niin Yandle pääsi laukomaan aloituksen jälkeen siniviivalta kiekon Crawfordin ohi. Tällä kertaa kuitenkin tolppaan. Avauserä päättyi siis maalittomana.
Toinen erä alkoikin sitten heti välittömästi Whitneyn läpiajolla, jonka Crawford sai torjuttua. Tempo laski ensimmäisestä erästä ja peli jatkui aika tasaisena erän seitsemännelle minuutille, jolloin Frolik blokkasi Yandlen siniviivalaukauksen ja pääsi läpiajoon. Smith torjui ensimmäisen yrityksen, mutta Bolland pelasi tilanteen loppuun ja tökkäsi patjojen välissä olevan kiekon maaliviivan yli. Valitettavasti peli oli vihelletty poikki jo ennen tuota. Kotijoukkue sai tuosta momentumin ja Aucoin koukkaisikin itsensä pian jäähyaitioon. Poikkeuksellisen hyvin pyörinyt ylivoima oli tälläkin kertaa tuloksetonta. 2 minuuttia ennen erän loppua Boedker sai karvattua kiekon Hjalmarssonilta, joka joutui häiritsemään läpiajoon päässyttä hyökkääjää. Boedker avitti kaatumalla ja tottakai tuomarit antoivat ruotsalaiselle jäähyn. Samat tuomarit jättivät Bickellin kamppaamisen aiemmin viheltämättä. Myös ensimmäisessä erässä Klesla kopautti Sharpia päähän, mutta raitapaidoilla ei silloinkaan ollut kanttia laittaa vieraita 2 miehen vajaalle. Toinenkin erä päätyi jäähystä huolimatta kuitenkin maalittomana.
Kolmanteen erään Quenneville muokkasi ketjuja uuteen uskoon. Muun muassa Kane käväisi Toewsin rinnalla sekä Stålberg Krügerin ketjussa ja muutenkin ketjulottoon oli syötetty voiton toivossa kuponkeja koko rahalla. Näytti, että lotto pikemminkin sekoitti kotijoukkueen peliä ja erän seitsemännellä minuutilla nähtiinkin lopulta ottelun avausmaali. Joukkueilla oli vaihto kesken ja Oduya lähti nostamaan kiekkoa jalalla. Doan kuitenkin karvasi kiekon pois ennen siniviivaa ja sai luotua 2-1 hyökkäyksen. Crawford sai torjuttua Whitneyn onetimerin, mutta Doan ehti irtokiekkoon ensimmäisenä ja siirsi vierasjoukkueen johtoon pudotuspelien ensimmäisellä maalillaan. Ja kun avausmaali oli nähty, maalilamppu paloi 44 sekunnin päästä uudestaan. Vermette voitti aloituksen ja pääsi syöttämään kulmasta maalin eteen, jossa Pyatt jatkoi kiekon ohi Crawfordin. Numerot 2-0 vieraille ja ensimmäinen kerta sarjassa, kun kumpikaan joukkue johtaa enemmän kuin yhdellä maalilla. Tuohon Coyotes ei saanut kuitenkaan kauan tuudittautua, kun Morrison lämäsi laidasta Kleslan mailankärjen kautta ja verkko pöllysi Smithin takana. Paljon pressikatsomossa istuneen kokeneen hyökkääjän avausosuma Blackhawks-paidassa ei olisi voinut tulla parempaan paikkaan.
12 minuutin jälkeen Coyotes-pelaajalta nähtiin jälleen yksi myöhäinen taklaus ja Blackhawks sai illan kolmannen ylivoiman. Tuo ylivoima jäi kuitenkin kesken, kun Sharp syyllistyi kamppaamiseen karvatessaan korkealla Doania. Vieraiden ylivoima ei ollut kuitenkaan yhtä vaarallista kuin aiemmin. Näytti kuin Coyotes olisi yrittänyt vain tappaa minuutteja johtoasemassaan. Siitäkin huolimatta, että Blackhawks oli tasoittanut sarjassa jo kaksi ottelua viime hetkillä ilman maalivahtia. Puolitoista minuuttia ennen varsinaisen peliajan loppua Bollandin kenttä sai pyörityksen Coyotes-maalille. Bickell ehti laukoa jo tolppaankin ennen kuin Frolik räjäytti hallin siirtämällä Bollandin rystyvedon irtokiekon maaliin. Ketään ei varmaan yllätä, että Blackhawks teki tämänkin viime hetken maalin ilman maalivahtia. Hienoa nähdä Frolikin löytäneen pelinsä surkean runkosarjan jälkeen.
Game 4 meni siis jatkoajalle, kuten sarjan aiemmatkin ottelut. NHL:n pudotuspelihistoriassa vain kerran aiemmin on sarjan neljä ensimmäistä ottelua venynyt jatkoajalle.
Ennätys on viisi peräkkäistä peliä 1951 Stanley Cup finaaleista. Jatkoaikaa ei kuitenkaan tarvinnut pelata kauan. Toewsin ketju sai loistavan tilanteen Smithin maalille, mutta hurjasta runnomisesta huolimatta kiekko ei mennyt maaliin. Tilannetta seurasi nopea vastahyökkäys, jossa O'Donnell pelasi siniviivalla itsensä ulos. Edellisen pelin ratkaissut Boedker ohitti Leddyn keskialueella ja teki äkkikuolemamaalin läpiajosta. Tanskalainen ei takakarvauksen vuoksi saanut edes kunnon laukausta aikaan, mutta niin vaan kiekko lipui Crawfordin patjojen välistä maaliin.
Chicagon kova kotitilasto on siis ollut paperia tässä sarjassa, kun toinenkin ottelu meni vieraille. Yksi suuri syy siihen on Smithin uratilasto United Centerissä: 5-0-0. Coyotes on muuten tehnyt jokaisessa pelissä kolme maalia ja voiton onkin tuon tilaston mukaan ratkaissut Chicagon onnistuminen hyökkäyspäässä. Ei tietenkään noin yksinkertaista oikeassa elämässä. Katkera tappio Blackhawksille ja Coyotesille ratkaisevan tuntuinen 3-1 tilanne tiukkaan sarjaan. Sarja on niin tiukka, että 2-2 voitot olisivat mielestäni kuvanneet sitä paremmin Phoenixiin palatessa. Toki Blackhawks on näyttänyt tässäkin sarjassa venymiskykynsä, mutta juuri nyt on vaikea uskoa kolmeen peräkkäiseen voittoon.
Vaikka se ei varmaan muutakaan kuvaa meistä puusilmäisistä Hawks-faneista, täytyy antaa tunnustus vittumaisen hyvälle vastustajalle. Tämänkin ottelun toisessa erässä oli pitkiä jaksoja, jolloin näytti, että Coyotes ei edes yritä hyökätä. He vain karvasivat väsymättömästi sääntöjen rajamailla ja heittivät kiekkoa Chicagon päätyyn, kun Blackhawks hakkasi kerta toisensa jälkeen päätään puolustusmuuriin. Ratkaisevat maalit syntyvät sitten terävistä vastahyökkäyksistä vastustajan puolustajien koomaillessa liian itsevarmana. Ei voi sanoa, että olisi erityisen viihdyttävää, mutta arvostan periksiantamatonta asennetta.
Toivottavasti teksti ei ole tällä kertaa täynnä kirjoitusvirheitä.