GAME 6: Phoenix-Chicago 4-0
Blackhawks
Kuten tulikin spekuloitua yhtenä vaihtoehtona, Shaw pelasi kokoonpanoon Kanen vierelle. Quenneville hajautti avainhyökkääjänsä kaikkiin neljään ketjuun ja jauhoi edellisen pelin tavoin lyhyitä vaihtoja koko hyökkäysarsenaalilla.
17 Morrison - 19 Toews - 25 Stålberg
15 Brunette - 88 Kane - 65 Shaw
29 Bickell - 36 Bolland - 67 Frolik
10 Sharp - 16 Krüger - 39 Hayes
2 Keith - 7 Seabrook
27 Oduya - 8 Leddy
4 Hjalmarsson - 20 Lepistö
50 Crawford
(30 Emery)
Coyotes
Hanzal teki paluun ja Korpikoski pelasi myös, kuten Game 5:ssä. Schlemko pelasi myös sarjan ensimmäisen pelinsä Aucoinin tiputtua kokoonpanosta.
17 Vrbata - 11 Hanzal - 13 Whitney
89 Boedker - 50 Vermette - 19 Doan
28 Korpikoski - 15 Gordon - 14 Pyatt
8 Brule - 24 Chipchura - 22 Langkow
3 Yandle - 53 Morris
23 Ekman-Larsson - 16 Klesla
32 Rozsival - 6 Schlemko
41 Smith
(1 Labarbera)
CSN Chicagon highlight-video kauden viimeisestä ottelusta
Coyotes menetti jälleen yhden pelaajan heti alkuminuuteilla. Tällä kertaa tosin poikkeuksellisesti puolustajan. Minuutin jälkeen Klesla jäi makaamaan tuskissaan maalin kulmalle. Hidastuksesta näkyi, että Korpikoski tönäisi Morrisonin poikittaisella kumoon ja kaatuvan Morrisonin käsi liukui mailaa pitkin alas, niin että mailantuppi osuu suoraan perässä kaatuvan Kleslan kasvoihin. Vaikea nähdä tuota tahallisena vahingoittamisena, eikä tuomarit asiasta rangaistusta antaneetkaan. Klesla palasi onneksi kaukaloon toisen erän puolivälissä. Kypärään ruuvatun junnuhäkin takaa näkyi turvonnut oikea silmä.
Chicago tuli peliin hurjalla vauhdilla ja asenteesta näkyi, että joukkue haluaa nopean avausmaalin ja ratkaista pelin aikaisin. Kolmen minuutin jälkeen Smithilla oli jo 8 torjuntaa. Ekman-Larson laukoi kuuden minuutin jälkeen vieraiden ensimmäisen laukauksen, mutta hänen nousunsa johti 2-1 hyökkäykseen Coyotes-päätyyn. Shaw ei tosin onnistunut ohjaamaan Kanen lättysyöttöä Smithin ohi maaliin. Kahdeksan minuutin jälkeen Smith kaatui pelastessaan kiekkoa maalin takana. Hawks-hyökkääjät ja Yotes-puolustajat olivat nopeasti paikalla ja Smith pääsikin itse jatkamaan peliä. Hän laukoi pelivälineen katsomoon, mutta onnekseen kiekko otti pleksistä osumaa. Seuraavassa vaihdossa Sharp ja Krüger pelasivat Hayesille loistavan paikan maalin eteen. Raamikkaan tulokashyökkääjän laukaus kimposi kuitenkin Smithin suojuksista kulmaan. Tilanteen jälkeen Chipchura otti keskialueella aika kevyen jäähyn Bollandin kiinnipitämisestä. Edelleen uskomatonta, miten vaikeaksi Chicagon hyökkäyspeli menee, kun vastustajalla on yksi pelaaja vähemmän kentällä. Joukkue myllytti erän ensimmäiset kahdeksan minuuttia Smithin maalilla, mutta ylivoimalla ei päästä kunnolla edes siniviivan yli. 13 minuutin jälkeen Keith laukoi Coyotes-paineen alla kiekon katsomoon ja lähti jäähyboksiin. Eipä saanut Coyoteskaan mitään aikaiseksi ylivoimalla. Sarjan kolme ylivoimamaalia ovat syntyneet Game 2:ssa. Tauolle lähdettiin yksipuolisesta erästä huolimatta 0-0 tilanteessa. Eikä vähiten Smithin ansiosta. Kotijoukkue voitti laukaukset 16-2. Vieraiden molemmat laukaukset lähtivät Ekman-Larssonin lavasta.
Maalittoman avauserän jälkeen lähdettiin toiseen erään, jotka Coyotes on vienyt sarjan viidessä aiemmassa pelissä maalein 4-1. Erä alkoi ensimmäistä tasaisempana, mutta viiden minuutin kohdalla Stålberg ja Toews pelasivat hienoilla syötöillä Morrisonin nokikkain Smithin kanssa. Kokenut hyökkääjä ei kuitenkaan saanut nostettua kiekkoa ja Yotes-vahti ehti venyttää patjansa laukauksen eteen. Seuraavassa tilanteessa maaliin perältä kerättiin Smith, Hawks-hyökkääjiä ja Yotes-puolustajia. Kiekosta ei ollut varmuutta ja tuomarit viittoivatkin sen merkiksi, että maalia ei syntynyt. Pelin puolivälissä laukaukset olivat kotijoukkueelle 22-4. Tällä kertaa moni niistä oli varsin hyviltä paikoiltakin, eikä vain siniviivan jälkeen maalille heitettyjä.
12 minuutin jälkeen Toews yritti välttää paitsiota ja törmäsi omaan päähän luistelevaan Schlemkoon. Tästä Kapteeni joutui jäähylle kiekottoman pelaajan estämisestä. Yksi joukkueen tärkeimpiä alivoimapelaajia saikin katsoa boksista, kun Ekman-Larsson laukoi siniviivalta vieraat johtoon. Crawfordilla ei ollut juurikaan mahdollisuutta nähdä vasempaan alakulmaan viuhunutta kiekko Seabrookin ja Hanzalin takaa. Maaliin johtanut laukaus oli ottelun kuudes vierasjoukkueelle. Heti jäähyn jälkeen Shaw pääsi läpiajoon, mutta ajautui kiekon saadessaan niin lähelle, että laukaus meni päin Smithiä. Pari minuuttia tästä eteenpäin olivat taas hurjaa myllytystä, mutta Coyotes kesti, vaikka Pyatt ja Smith pelasivat välillä ilman mailaakin. Doanilla oli myös vastahyökkäyksestä hyvä paikka, mutta kiekko lipui harhautuksen jälkeen maalin ohi. Myös Langkow'lla loistava paikka, kun kiekko kimpoili Hawks-puolustajien kautta suoraan maalin eteen. Seuraavassa tilanteessa Langkow sai jäähyn helpohkon kamppaamisesta, kun Brunette oli osittain jo valmiiksi kaatumassa. Toinen erä päättyi tilanteiden vastaisesti vieraiden 1-0 johdossa. Laukaukset tässä vaiheessa peliä 28-8 Chicagolle.
Kolmas erä alkoi Hawksien lyhyellä ylivoimalla. Kahden minuutin jälkeen Phoenixin neloskenttä sai kuitenkin tilanteen ja lopulta Brule sai jatkaa maalin edestä Chichuran syötön yläkulmaan. Minuutti myöhemmin Vrbata pääsi vastaiskusta testaamaan Crawfordin torjuntataitoja. Ratkaisevaa osumaa ei kuitenkaan syntynyt. Viiden minuutin jälkeen Kane pääsi jo toista kertaa kolmannessa erässä hyvään paikkaan, mutta tilanne päättyi jälleen ohilaukaukseen. Seitsemän minuutin jälkeen Toews sai hyvän paikan, jossa visiiriin vaihtanut Klesla blokkasi ensimmäisen laukauksen ja jatkotilanteeseen loppujoukkue ehtikin suojaamaan maalia.
Erän puolivälin jälkeen Hayes taklasi selkä kentälle päin olevaa kiekollista Roszivalia, joka jäikin makaamaan jäähän taklauksen jälkeen. Sharp oli myös tilanteessa mukana, mutta Hayes oli se, joka taklauksen ajoi loppuun. Hayes saikin tilanteesta 5 minuutin jäähyn erittäin pahaan paikkaan. Hienoa, että tuomareilla oli tällä kertaa kanttia antaa oikea tuomio, vaikka tuo näyttikin lopulliselta naulalta Chicagon arkkuun.
Alivoiman alussa Toews ja Keith olivat lähellä tehdä maalin terävällä vastahyökkäyksellä. Ylivoiman loppupuolella Whitney pääsi nokikkain Crawfordin kanssa, mutta tuon Corey vielä torjui. Seuraavaa tilannetta Crow ei kuitenkaan saanut enää torjuttua, kun Vermette ohjasi maalin kulmalta tyhjiin. Hayesin rangaistuksen jälkeen Hawksille jäi kuusi minuuttia tehdä kolme maalia päästäkseen jälleen kerran jatkoajalle. Minuutin päästä Coyotes-neloskenttä pelasi kiekon hyökkäyspään kulmaan. Tuon väännön jälkeen Chipchura sai vapaasti tehdä Crawfordin edestä 4-0 maalin. Tässä vaiheessa yleisö alkoi hylätä Madhousen. Blackhawks ei enää toipunut romahduksesta, eikä viimeisistä viidestä minuutista ei jäänyt jälkipolville juuri kerrottavaa. Smithille 39 torjuntaa, uran ensimmäinen nollapeli pudotuspeleissä ja tappioton putki United Centerissä jatkui seitsemännellä voitolla (7-0-0).
Coyotesille ensimmäinen voitto pudotuspelisarjasta ja organisaatiolle kolmas ylipäätään. Edellinen oli tosiaan vuodelta 1987. Saa nähdä tekeekö tämän vuoden Coyotes lisää historiaa menemällä organisaation historian ensimmäistä kertaa konferenssifinaaleihin. Nashville tarjoaa ainakin kovan vastuksen, joten siinä voitaisiin ehkä puhua jo yllätyksestä, vaikka Coyotes kotiedun saakin sarjaan divisioonavoittonsa ansiosta.
Ratkaiseva kuudes peli kuvasi koko sarjaa hyvin, vaikka loppulukemien iso ero ei vastannutkaan peliä. Chicago pelasi sarjaa tälle kaudelle tyypillisesti vaikeimman kautta ja venymiskyky loppui yksinkertaisesti kesken. Blackhawks sai hyviä paikkoja runsaasti, mutta niin vain Coyotes kesti Smithin johdolla. Chicago sai maksaa kovaa hintaa rangaistusten muodossa, kun yrittivät vastata Phoenixin fyysisyyteen ja taitavaan pikkusikaan. Sitkeä kojoottilauma käytti harvat paikkansa tehokkaasti hyväkseen ja tuon lisäksi ylivoima oli juuri ratkaisevasti vähemmän huono. Siinä se. Yksinkertaisen koruton, mutta sitoutumista vaativa resepti. Tämä Rocky Balboa-taktiikka turhautti ainakin itseni totaalisesti ja mieleen tulivat lukuisat Leijonien väännöt valkovenäjiä ja latvioita vastaan.
Yksi ratkaiseva asia oli myös, että Game 1 oli ainoa peli, jonka kotijoukkue voitti. Runkosarjan kova kotijoukkue Blackhawks hävisi kaikki pelinsä Madhousessa.
Kun läntisen konferenssin jatkajia katsoo, ei voi olla miettimättä, onko NHL palaamassa työsulkua edeltäneeseen aikaan, jolloin joukkueet puolustivat toisensa kuoliaiksi. Minua ainakin harmittaa, jos niin käy. Tykkään viihdyttävästä vauhtikiekosta, jota Chicago on esittänyt viime kaudet.
Onnittelut kojooteille. Erityisesti uskolliselle kapteeni Doanille tämän suo mielellään, vaikka olisinkin kannattamani joukkueen toivonut jatkavan.