AHL:stä puheenollen sain tänään buustia kirjoittaa Phantoms-arviot valmiiksi. Kausihan ei suurta muutosta tuonut vaan jäivät jälleen kerran selvästi pudotuspelien ulkopuolelle positiivisesta kauden aloituksestaan huolimatta. Jos hyvää kaivaa, niin Allentowniin siirtymisen myötä väkeä riitti halliin läpi kauden ja loppuunmyytyjä otteluita kertyi useita. Tunnelma oli myös erityisesti Pennsylvanian paikallisväännöissä Wilkes-Barre/Scrantonia ja Hersheyta vastaan mitä mainion välittyen aina ruudulle asti eli kipinä tiiviille kiekkoyhteiselle syttyi ja jatkossa kun saisivat vielä menestyvän joukkueen kasaan, niin mikäs sen mainiompaa. Pelaajien tilastoja voi käydä kurkkaamassa vaikkapa täältä:
http://www.hockeydb.com/ihdb/stats/leagues/seasons/teams/0073022015.html
Maalivahdit:
Martin Ouellette
Stolarzin loukkaantuminen ja Zeppin NHL-noston tekivät Oullettesta joulukuussa muutaman ottelun ajaksi Phantomsien ykkösen, mihin vastasi kiitettävästi. Muutama ottelu kertyi vielä lisää kevät puoliskolla, mutta pääasiassa kausi sujui ECHL:ssä. Taisin nähdä Ouelletten kahdeksasta matsista hurjat kolme, joten mahdottomia ei pysty kertomaan. Kahdessa voitossa ei joutunut suuria sankaritekoja tekemään, vaan perussuorittaminen riitti. Tappiossa meni pari helpohkoa ja vaikutti heti haavoittuvalta kun viisikkopuolustus ei ollut parhaassa tikissään. Näytti jotenkin epästabiililta eli lähemmäs parimetrsiseksi veskariksi teki yllättävän paljon erilaisia syöksyjä ja muita kontrolloimattomia pyörimisiä pakekin kasassa pitämisen ja peittävyyteen luottamisen sijaan. Isot kaverit pelaavat yleensä eritavalla. Oli pelkällä AHL-lapulla, joka ei jatku ensi kaudeksi. Voisi tietysti saada vastaavan syvyyttä tuovan ECHL-rooli jatkossakin, mutta voivat palkata tuohon melkeinpä kenet hyvänsä.
Anthony Stolarz
Kauden alussa ottelut olivat Zeppin loistaessa kortilla, mutta hiljakseen sai pelimääräänsä kasvatettua ja onnistumisia aikaan, mitä tietysti auttoi Zeppin loukkaantuminen. Loppukauden vetivät aika tasaisesti pelejä, mutta olihan Zepp näistä se varmempi ja tasokkaampi suorittaja siinä missä Stolarz pelasi hitusen tasapaksun ja ailahdelleen kauden. Sinänsä kelpo tekemistä ja hyviä yksittäisiä otteluita ja hetkiä, mutta vastapainoksi tuli myös liikaa helppoja osumia ja virheitä. Lisäksi tärkein eli voitot olivat läpi kauden tiukassa, joten tuloksellisesti ei mitenkään mairitteleva season. Mitä Stolarzia on tullut nähtyä ensimmäisestä London-kaudesta lähtien, niin tasaista eteenpäin menoa on tullut kaudesta toiseen, mutta sellaiset todelliset harppaukset ovat jääneet tulematta, mikä saa miettimään onko tällaista tulossakaan? Paljon vaikuttanee seuraavan maalivahtivalmentajan osaaminen. Nuoren klopin kannalta oli kyllä harmi, ettei Reesen kanssa aloitettu työ päässyt jatkumaan yhtään pidempään, vaan uutta valmennussuhdetta pitäisi jälleen aloittaa. Näen edelleen Stolarzilla mahdollisuuksia NHL-uraan, mutta mitään nopeata nousua ei kannata odottaa, mitä ei tietysti Masonin vuoksi tarvita.
Rob Zepp
Zepp pelasi kauden alusta lähtien korkealla ja luotettavalla ykkösmaalivahdin tasolla, jossa ei huonoja iltoja paljoa näkynyt. Pystyi tarjoamaan varsinkin alkukaudesta useat kerran avaimet voittoon myös silloin kun muun joukkueen pelillinen panos ei olisi pisteitä edellyttänyt ja ilman miestä Phantomsit olisivat olleet montaa voittoa ja läjää pisteitä köyhempiä. Muun joukkueen tavoin taso hieman tippui keskitalven pimeinä kuukausina, mutta kokonaisuutena vahva kausi, mitä tietysti veteraanikassarilta sopi odottaa. NHL-kakkoseksi eivät taida rahkeet riittää ja tiedä sitten kiinnostaako AHL riittävästi?
Puolustajat:
Mark Alt
Poikkeuksellisen ehjän edelliskauden jälkeen olikin jälleen loukkaantumisten vuoro. Mitään hirmuisia kuukausien yhtäjaksoisia huileja ei Altille tällä kertaa kertynyt, mutta jatkuvasti vain tuntui tulevan jotain pienempää. Milloin vaivasi olkapää, milloin aivotärähdys, milloin alavartalovammat jne. Pelikunnossa täytti varman ja luotettavan peruspakin roolinsa, muttei kyennyt nousemaan johtavaan rooliin ja varsinkin kiekollisen pelaamisen kehittyminen jäi kovin vähäiseksi. Useamman kerran kauden aikana toistui sama kaava. Alettuaan saamaan juonenpäästä kiinni, oli vuorossa uusi tauko, niin vaikeatahan se on. Loukkaantumiset rajoittaneet niitä NHL-mahdollisuuksia. Syksyllä Flyers-pakisto kärsi loukkaantumisista ja mahdollisuuksia tarjottiin Phantoms-pakeille, mutta Alt oli loukkaantuneena, jolloin miestä ei tarvinnut edes harkita. Sama juttu toistui uudestaan tammikuussa. Flyersilla tarvetta Phantoms-nostoille, mutta kas Alt miehittää jälleen sairastupaa. Kauden lopulla pääsi sentään haistelemaan joukkueen lomafiiliksiä ja yksi ottelukin kertyi, mutta eihän tästä vuodesta miehelle paljoa käteen jäänyt. Olin aikanaan vähintään semisti luottavainen Altin kehitystä kohtaan, mutta tuntuu, ettei vain pysy kasassa pidempiä jaksoja, jolloin on vaikea kehittyäkään. Ja kun samat vaivat alkavat kertaantua, niin tuskinpa sitä voi kauhean tervettä jatkoakaan nähdä, jonka myötä mahdollisuudet ja tulevaisuuden näkymät heikkenevät. ELC:tä olisi vielä vuosi jäljellä, eikä oikein muuta voi toivoa kuin terveitä päiviä.
Adam Comrie
Bongattiin kesken kauden ECHL-yhteistyöseura Readingistä ja ehti pelaamaan 40 otteluakin. Joukkueessa pelkällä AHL-sopimuksella pelanneista syvyyspuolustajista on kiekollisesti etevin, mutta samalla puolustussuuntaan virheherkin. Jännä tapaus, jolle ei sen kirkkaampaa tulevaisuutta voi povata.
Steven Delisle
Raamikas Delisle täytti oman peruspakin ruutunsa tuoden samalla fyysisyyttä ja voimaa takalinjoille. Oma asiansa on tietysti tulisiko tällaisia pakkeja peluuttaa 60+ peliä runkosarjassa? NHL-potentiaalia ei ole, ei tuo mitään eliittiominaisuuksia, jotta voisi puhua johtavasta veteraanipakista, joten vähän turha tapaus kun taso ei ns. selviytymistä suurempaan riitä. Ehkä suhtaudun asiaan vähän turhan negatiivisesti ja onhan tällaisia syvyysnimiäkin hyvä pitää AHL-sopimuksella ringissä mukana, jotta pelaajia löytyy kaiken maailman nosto ja loukkaantumissumiin, mutta jotenkin sitä vain kaipaisi enemmän laatua.
Brett Flemming
ECHL:n ja AHL:n välillä pyörinyt syvyyspuolustaja AHL-sopimuksella, joka ei tuonut kokoonpanoon sen kummempia. Ihan asiallinen taistelija, jolla ei kuitenkaan ole yhtäkään NHL-ominaisuutta. Tuskinpa tai paremmin toivottavasti ei ole mukana enää ensi kauden kaavailuissa. Keskinkertainen.
Shayne Gostisbehere
Gostisbehere aloitti kauden lennokkaasti ja tehokkaasti päästen pelaamaan pari peliä ylhäälläkin, mutta sitten meni polvi ja samalla koko kausi. Mikäli Phantomsien loppukaudessa olisi ollut jotain panosta olisi voinut tehdä paluunsa kauden lopulla, mutta eivät nähneet aiheelliseksi kiirehtiä panoksettomien otteluiden vuoksi. Olisi kaiketi viettänyt muutenkin ahkerasti aikaa salilla ja lihasta on kertynyt selvästi lisää, minkä pitäisi auttaa kaksinkamppailupelaamista, mutta tiedä sitten miltä liike näyttää loukkaantumisen ja lihasmassan kasvun seurauksena? Näin fanina toivoisi ensi kaudelta NHL-läpimurtoa, mutta aika avoin tapaus Gostisbehere vain on, pitkän huilin jälkeen. Kauden alku voi hyvinkin mennä pelaamista hakiessa. Kiekollisen kärkipakin saappaat olisivat kuitenkin Phantomseissa vapaina.
Robert Hägg
Hägg pelasi nuorelle pelaajalle tyypillisen ailahtelevan kauden. Aloitus oli lupauksia herättävää touhua. Pelasi hyvää all-around kiekkoa, tehoa syntyi ja teki vähän virheitä. Vuoden 2014 loppu oli asteen haastavampaa. Puolustusvirheitä alkoi kasaantua, tehot putosivat ja yleisilme muuttui jotenkin vaisuksi ja mitään sanomattomaksi. Tuntui, ettei oikein saanut itsestään mitään irti vaan veteli samanlaisia tasapaksuja matseja toisensa perään virheitä varoen. Vähän sama laulu jatkui U20-kisoissa. Palattuaan kisoista teki selvän tasonnoston, joka kantoi pitkälle kevääseen. Virheiden määrä putosi, pelirohkeus kasvoi ja hyökkäyssuuntaan alkoi taas löytynyt luovuutta, aktiivisuutta sekä tehoja. Pyrki myös lisäämään fyysistä pelaamistaan. Yleisilmeeltään pelaaminen näytti yritteliäältä ja energiseltä, kuten nuoren pakin kohdalla kuuluukin. Nosti samalla rooliaan Phantoms puolustuksessa. NHL:ää ajatellen Häggin pitää saada lisää tasaisuutta ja varmuutta. Käyrä ei voi olla yhtä poukkoileva, mitä se päättyneellä kaudella oli. Ruotsalaisessa on kuitenkin elementtejä 2-3 parien NHL-luudaksi, joka toivon mukaan saa tililleen ensimmäiset NHL-ottelunsa tulevalla kaudella. Lähtökohtaisesti olisi Phantomsien kärkipakkeja alkavaan kauteen ja joukkueen menestykseen tulee vaikuttamaan paljon miten vastaa haasteeseen.
Matt Konan
Teki paluun kauden viimeisenä viikonloppuna loppuvuodesta 2013 koetun aivotärähdyksen jäljiltä, mikä oli hieno juttu. Pelaaminen näytti yllättävän hyvältä pitkälti yli vuoden tauon jäljiltä, mutta kolmen pelin perusteella ei voi muuta sanoa. Harmi juttu, että ELC:n viimeiset puolitoista vuotta menivät hukille eikä saanut näin edes mahdollisuutta NHL-unelmansa toteuttamiseen, mutta elämä on. Phantomseihin on työntymässä ensi kaudeksi sen verran uutta voimaa, ettei Konanille taida löytyä enää roolia, mutta mielenkiinnolla kyllä seuraan missä ja miten ura jatkuu.