Tampa-matsi oli tosiaan aika omanlaisensa ottelu, joka muistutti aika ajoin melkoista shakkia. Tuosta pelaamisesta voi toki olla mitä mieltä tahansa ja ensimmäisenä itsellänikin heräsi, että mitä helvettiä nyt tuolla seisovat pakka levällään eivätkä edes yritä murtaa Tampan muuria, mutta saman tilanteen toistuessa kerta toisensa jälkeen selvisi, että tuo olikin selvä valmennuksen linjanveto ja omalla tavallaan tuo vaikutti sekoittavan Tampaakin kun vastustaja ei sieltä tullutkaan vaan veti sinne toiseen ääripäähän. Ja mikä tärkeintä täten liiemmin saaneet niitä vaarallisia kontrauksiaan kuin muutenkaan vyörytyksiään ja kun se kärkikarvaaja tuli riittävän uteliaaksi niin Flyers sai ihan näppärillä ja ilmeisen suunnitelluillakin kuvioilla sitä painetta toiseen päätyyn. Toki tuo sitten vei aika ajoin sen temmon jopa aivan nollaan ja nähtiin melkoista kävelyä ja kyttäilyä, joskin vaikka se tempo nyt oli aika ajoin mitä oli, niin molemmista joukkueista löytyi niin yksilöosaamista kuin ennenkaikkea sitä terävää reagoimista tilanteisiin ja pelin aaltoiluihin, jolloin pienessä hetkessäkin, yksittäisen virheen seurauksena, saattoi tapahtua todella paljon. Näinhän tämä on ollut järjestäen tätä Boucherin Tampaa vastaan, jonka seurauksena peli olisi varmaan muutenkin ollut varovaista ja mahdollisimman huolellista merkittävien virheiden minimoimista, mutta nyt vetivät ilmeisenä protestina ja mielenilmauksena sen toisenkin ääripään tuonne eli odotellaan mekin. Ja ihan hyvä osoitushan tuosta Tampan pelaamisesta saatiinkin.
Niin ja kyllähän Laviolettella aivan varmasti on käsitys siitä miten tuollainen trappi murrettaisiin, en epäile tätä hetkeäkään sillä muuten valmentaisi ensinnäkin aivan väärässä sarjassa ja tekihän Flyers viime kaudellakin ihan riittämiin maaleja Tampaa vastaan eikä tuo siis osoittanut silloin mitenkään mahdottomaksi kannoksi kaskessa vaikka haastavaa olikin. Mikäli siis näin vain pitäisi tehdä esim. tappioasemassa, jolloin tuollainen seisominen sahaisi ainoastaan sitä omaa jalkaa. Uskon siis Peterin vain kyllästyneen tuohon Boucherin vastustajan ratkaisuja odottelevaan ja vasta niihin iskevään pelaamiseen kun itse edustaa lähtökohtaisesti sitä toista ääripäätä eli aktiivisen pelaamisen ja kovan karvaamisen koulukuntaa. Mielestäni ihan ok, että näin alkukaudesta kun mitään sen suurempaa ei vielä pelissä ole hakevat hieman asetelmia ja samalla osoittavat mielipiteensä tuosta koko touhusta sillä kyllähän tuo parhaimmillaan/pahimmillaan (miten vain haluaakin tuon mieltää) vain on niin 90-luvun loppua ja Devilsiä, joita tuskin ketkään muut kuin Devils-kannattajat muistelevat tänä päivänä lämmöllä pelin otettua sitten niistä päivistä todella ilahduttavia harppauksia aktiivisempaan ja vauhdikkaampaan suuntaan.
Niin ja se suurin ongelmahan ei tuossa ole se, että pääseekö tuosta keskustasta läpi vai ei vaan se pääseekö Tampa niihin katkoihin ja siten vaarallisiin ja Boucherin taktiikassakin kovasti painostettuihin kontrauksiin? Silloin todellakin menevät eivätkä meinaa ja näitä kuvioita ja eri variaatioita näihin tilanteisiin ovat selvästi harjoitelleetkin. Tuon trapin ohittaminen voi vielä onnistuakin ihan hyvällä prosentilla, mutta mikäli mukaan mahtuu niitä vaarallisia menetyksiä (joita melkeinpä väistämättä tulee 60 minuuttisen aikana) ja mikäli vastustaja osaa näitä hyödyntää (kuten Tampa noiden tähtihyökkääjiensä ja Boucherin taktiikan keskittymisen voimin osaavat, mm. viime kaudelta tuttu juttu) niin lukevat voivat olla kaikkea muutakin kuin positiiviset. Viime kaudellakin Flyers kyllä sai luotua niitä paikkoja ja maalejakin ihan riittämiin Tampaa vastaan, mutta niinpä saivat salamatkin juuri tuolla kyttäys+kontraus -taktiikallaan ja tappavalla YV:ään. Näiden myötä Tampa on vain aika vittumainen vastustaja ja samalla siis tuppaavat passivoimaan koko peliä sellaiseksi virheiden välttelyksi sen rohkean ja luovan yrittämisen sijaan.
Vaikka tuosta 1-3-1 –kyttäilystä en niin pidäkään niin onhan tuossa nyky-Tampasta ja Boucherin valmentamisessa paljon mielenkiintoista seurattavaksi. Onhan tuo joukkueen tekeminen siis todella kurinalaista ja kaikki tehdään juuri eikä melkein kuten valmentaja tahtoo, jonka vuoksi tuota pelaamista voikin aivan hyvin kutsua omalta osiltaan tylsäksi tai ainakin yllätyksettömäksi, mitä siis tuo trappikin luonnollisesti edistää. Paketti on hieman kuin kallis sveitsiläinen kello eli lukuisat pienet osaset toimivat yhteen aukottomasti ja erheettömästi. Se mistä pidän tuossa niin reagoivat tilanteiden vaihteluihin ja pelin eri aaltoiluihin äärettömän nopeasti ja pelaamisessa korostuu selvästi se, että ne pelin yksittäiset pienet osa-alueet ovat vain merkittäviä ja läpi ottelun niissä onnistuen se tuloskin on usein joukkueelle edullista. Tuon passiivisuuden vuoksi Tampa-matsit olisivat mitä luultavammin pitkässä juoksussa aika puuduttavaa seurattavaa ja mikäli yksi sun toinenkin joukkue pelaisi tuolla odottelevalla ja kyttäävällä tavalla sen oman aktiivisuuden sijaan niin eipä se liigan viihdearvolle hirveän positiivista tekisi vaikka pelikirja fanaatikot kusisivat hunajaa. Silloin tällöin ja mikäli joka toinen joukkue ei tuollaista noin systemaattisesti harrasta niin tuo menee vielä tuollaisena omana tuulahduksenaan ja itse Boucherhan ja miehen valmentaminen ylipäätään on mielenkiintoista. Todella reagoivaa, vuorovaikuttavaa sekä niitä pienimpiäkin yksityiskohtia voimakkaasti korostavaa.
Tappiohan tuolta siis tuli, mutta pinna kuitenkin, joka sen kolmannen lopun onnettoman jäähysuman, kyllä jälleen kerran, jälkeen oli kuitenkin ihan ok juttu. Ja se mistä pidin niin näiden jäähyjen jälkeen kolmannen viimeiset minuutit ja jatkoaika mentiin puhtaasti Tampan päädyssä ja ottelun tärkeimmillä hetkillä homma oli siis täysin kontrollissa, mutta niinhän siinä jälleen kävi, että kun ne omat paikat eivät kelvanneet, niin vastustaja iski sitten ensimmäisestään useampaan minuuttiin. Toinen asia mistä pidin niin tuo paine pakkeihin oli aika ajoin jo hieman sitä mitä sen toivoisi olevankin. Nuo nopeat laiturit vain pääsevät sinne iholle ja näiden kanssa Tampa puolustuksella piti kiirettä.
Talbotin peluuttamista tuolla Readin ja Voracekin välissä en ymmärrä edelleenkään. Max on ehdottomasti keskeinen roolipelaaja, duunari kuin johtohahmokin tuolle joukkueelle, mutta tuon ketjun pitäisi kyetä luomaan säännöllisesti ja nimenomaan siis viisikkopelaamisellaan niitä tilanteita. Tällä hetkellähän nuo perustuvat joko Readin nopeuteen, Talbotin röykeyteen, Voracekin taitoihin tai muihin yksilöiden yksittäisiin väläyttelyihin kuin siihen, että koko ketju kykenisi niitä omalla vahvalla ja sujuvalla yhteispelillään luomaan. Tuosta ketjusta vain puuttuu se peliä rytmittävä, tilanteita rakentava ja ohjaksia käsissään pitävä pelaaja, joka ns. yhdistäisi tuon ketjun ja toisi kanssapelaajiensa vahvuudet hyötykäyttöön. Tuo olisi nyt tuollainen kolme nopeaa sähisijää sen kahden taitavan vauhtikoneen (Read ja Voracek) ja aivojen sijaan. Itselleni olisi päivän selvää, että Couturier ansaitsisi edes en näyttöpaikkansa tuolla, mutta ei näemmä sitten.
Couturiereistä puheen ollen tuo nelonen oli melkeinpä se pirtein vitja vaikka otteisiinsa nähden aivan liian vähän niitä minuutteja jälleen saivatkin. Toivat meinaan aina jäällä olleessaan sitä vauhtia ja energiaa tuonne ja Tampa puolustuksella oli todellakin kiire, sillä Rinaldo-Zolnierczyk ovat luistimilla vain todella sähköinen kaksikko. Keskellä Couturier toi tuohon sitä järkeä ja omalla luonnollisen helpolla tekemisellään sai näiden kahden muun vahvuudet tuolta esiin eli se liike ei mennyt hukkaan ja toi samalla sitä tasapainoa tuonne jäälle. Vielä kun pääsisi tekemään tätä astetta tasokkaamman tai ns. tehollisesti potentiaalisemman kaksikon kanssa Talbotin tilalla niin… Laville voisi siis joku ostaa sen herätyskellon.
Puolustuksesta sen verran, että Coburn jatkoi viime aikojen vahvoja otteitaan ja uuden sopimuksen kunniaksi kurnutti niin ihanasti Downietakin, joten way to go Braydon!!! Tuo on se mies, jota haluaisin nähdä ottelusta toiseen ja samalla ehdottomasti tuon tuoreenkin sopimuksensa arvoinen.
Jatkuu...
