Jeps. Ensimmäinen erä ja varsinkin kymppi todella mallikas ja senkin jälkeen ihan ok tekemistä. Se nyt oli selvää, että Sabres tappioasemassa Ruffin erittäessä sylkeään painaa sen minkä pystyvät varsinkin kun se alku oli heiltä mitä nyt oli. Tästä päälle painamisesta huolimatta ne todelliset tontit maalintekoon olivat kotijoukkueella aika vähissä ja oikeastaan Vanek ja osittain Roy olivat ainoat, jotka nyt kykenivät jotain sen suurempaa tekemään. Flyers kykeni siis pitkästä aikaan ns. jäädyttämään tuota peliä ja pitämään tuloksellisesti , ainoastaan muutaman osuman, johtoasemansa. Mielestäni tuo hyökkääjien ja siten koko viisikoidenkin puolustaminen oli viime yönä parasta pitkään aikaan ja nyt oli jo hieman sitä terävyyttä mitä varmasti yksi sun toinenkin toivoo.
Giroux'n vitja oli siis jälleen kerran vahva, eikä heistä nyt sen enempää, mutta tällä kertaa tukea tuli muiltakin ja siis tuolta JVR-Couturier-Voracekilta, joka iski pari nopeaa osumaa ja oli muutenkin aika tasapainoinen kokonaisuus.
kun tuon tahdon yhdistää noihin taitoihin, niin ei ihme että tulosta syntyy.
Jos ei vitjasta niin "Little Mariosta" kuten Jagr on Claudea luonnehtinut pitää, jotain sanoa kun kerran noinkin loistava rivi oli poimittavaksi. Tuossa muutamassa sanassa siis vain konkretisoituu loistavasti se mitä Claude Giroux on miehiään. NHL:ssä kuin ylipäätään kiekkoilevassa maailmassa on lukematon määrä taitavia ja näppäriä kikkakoneita, jotka olisivat varmasti vähintään joissain temmottomissa höntsyissä ja pihapeleissä niitä kentän kuninkaita, mutta Claude on vain sitä sen temmon ja intensiteetin ollessa huipussaan. Kaverilla on vain pohjaton sisältä kumpuava voitontahto, jonka johdosta haluaa voittaa aivan jokaisen kaksinkamppailun tuolla jäällä oli tämä sitten missä päin kenttää hyvänsä. Ja tämäkin korostuu aina vain voimakkaammin, mitä panoksekkaampi tilanne on. Sitten kun taidot ja ennenkaikkea se pelikäsitys ovat aika harvinaislaatuisia niin puhutaan todellakin harvinaislaatuisesta pelaajasta ja kokonaisuudesta. Siitä todellisesta, sen ensimmäisen korin ja todellisen huipun, ykkössentteristä, mitä vaikkapa Mike Richards ei vain ollut.
Mielestäni Richardsista luopuminen oli paras palvelus mitä seurajohto pystyi Giroux'n kehitykselle tekemään. Giroux nousi varsinkin viime kaudella puhtaasti pelillisesti Richardsia merkittävämmäksi ja tärkeämmäksi pelaajaksi, mutta Richards oli kuitenkin, kapteeni, se hyökkäyksen ja joukkueenkin suunnan viitoittaja, mies johon ne katseet tiukassa paikassa ensiksi kääntyivät. Nyt, Richardsin poistumisen jälkeen, Claude olisi vuorostaan se joukkueen todellinen pelillinen johtaja ja hyökkäyksen kapellimestari, johon on myös ainakin toistaiseksi vastannut. Richardsin, oman esimerkkinsä ja tien viitoittajansa, yhä mukana ollessa ja C:tä kantaessa Claudelta ei ensinnäkään tätä askeleen ottamista olisi vaadittu ja toisekseen en oikein usko, että olisi sitä aivan samalla tavalla ottanutkaan vaan olisi ehkäpä jäänyt tuonne taustalle säihkymään ilman, että olisi kuitenkaan se jonka esimerkkiä muut seuraavat.
Tämä samalla, omalla tavallaan, tervehdytti tuota Flyersin palettia sillä itse olen ainakin sitä mieltä, että kapteenin vain pitää olla se kiistaton johtohahmo. Joko siten, että on omalla pelipaikallaan parasta mitä joukkueesta löytyy ja lisäksi vahva johtohahmo muutenkin tai sitten pitkän linjan ja komean uran veteraani ja seuraikoni, joka ei välttämättä enää ikääntyessään ole tätä joukkueen ehdotonta eturiviä, mutta on pelkkänä hahmona sellainen, että se kunnioitus on taattua. Mike Richards ei vain enää ollut tälläinen hahmo Flyersille. Giroux, samasta pelipaikasta, niistä samoista minuuteista (alivoimaa, ylivoimaa jne....) taisteleva, oli noussut jo ohi ja kun mies ei ollut vielä mikään iki-Flyerskaan niin en oikein usko, että tältä "kuka se joukkueen todellinen johtaja oikein onkaan?" veivaamiselta olisi voitu välttyä, jota en vain näe joukkueelle edullisena tilanteena sitten mitenkään, jolloin se menestyksenkin maksimaalinen tavoittelu olisi saattanut olla vähän sitä sun tätä.
No Richards kaupattiin (taustalla oli siis kaikkea muutakin, kuten varmaan jokainen jo tietääkin) ja tällä hetkellä Flyersin tilanne on tältä osin aika ihanteellinen. Kapteenina Pronger, joka on tuon puolustuksen selvä johtohahmo ja tärkein palanen. Varakapteeneista Timonen on sitten se puolustuken toinen todellinen ydinmies ja kokenut komean uran tehnyt esimerkinnäyttäjä siinä missä Prongerkin, Briere puolestaan olisi toki pelillinenkin avainmies, mutta etenkin persoona tärkeä, arvostettu ja helposti lähestyttävä tuossa joukkueessa ja siten aika ideaali juurikin varakapteeniksi. Täten kun niitä kirjaimia kantavat ne joiden niitä pitäisikin kantaa, ilmaan mitään kyseenalaistamisia ja soraääniä sitten mistään suunnasta, niin joukkueenkin tilanne näyttäisi huomattavasti ideaalimmalta.
Niin ja pidän sekä tulen varmasti aina pitämään Mike Richardsia arvossa ja mies edustaa sitä ns. omaa ihannepelaajatyyppiänikin, eikä siis itselläni ole mitään miestä vastaan, mutta jotenkin vain Mikelle annettiin, kovan luottamuksen ja uskon saattelemana, Flyersissa liian paljon liian nopeasti ja kun mies ei aivan pystynyt lunastamaan niitä saappaita mitä toivoivat niin ongelmiahan siitä alkoi seurata ja olisi varsinkin jatkossa seurannut. LA:ssa Miken rooli tuntuisi huomattavasti ideaalimmalta, jolloin parempaan, ainakin henkilökohtaiseen, menestykseenkin on helpompi uskoa ja toivottavasti näin käykin, ainakin alku on ollut ihan lupaava, sillä sen mies ehdottomasti ansaitsisi.
Nödl-Talbot-Simmonds painoi ihan kivaa duunia ja varsinkin Nödl säväytti jälleen kerran. Ei siis mikään tehomies, mutta duunari sitäkin enemmän. Tosin kuten tuosta nimistöstä nyt voi päätelläkin niin eihän sitä luovuutta ja pelin rytmittämisen taitoa tuossa vitjassa sen enempää ole, jolloin ketjun pelaaminen oli melkoista päästä päähän ja kiekkoa päätyyn sähisemistä.
Simmondsta pitää kyllä sanoa, että olisi tällä hetkellä hieman hukassa ja samalla ne vahvuudet jäävät hyökkäyspäässä käyttämättä kun kukaan ei ole hirveämmin ruokkimassa. Huutaisi kyllä niin Briereä tai Couturieria tuonne keskelle. Toivotaan, että Lavikin huomaisi tämän, jahka Danny tekee paluunsa, toivottavasti jo ensi yönä. Talbot ja Nödl ovat omissa rooleissaan loistavia pelaajia, mutta nämä roolit eivät vain ole sen suurempien tehomiehien hommia.
Nelosessa Holmstrom oli viime kauden tavoin ihan mukava ilmestys. Nopea, älykäs sekä kohtuu fyysinenkin kaveri. Näkisin ihan mielläni ensi kaudella vakioroolissakin nelosessa. Rinaldo puolestaan jakoi jälleen nättejä pusuja ja tuo vain sitä silmin nähtävää energiaa tuonne. Shelleykään ei sen negatiivisemmin tuolta ehtinyt erottumaan, joten no hard feelings tällä vitjalle. Olisin toki toivonut tuonne Zolnierczykiä jolloin ketju olisikin ollut melkoinen raketti-vitja, mutta näin tällä kertaa.
Puolustus selvisi viime yöstä mukavasti. Timonen siis loisti jälleen kerran, mutta itseäni ilahdutti eniten Coburnin äijämäisyys. Tiedä sitten mitä Angry Birdsiä oli pelannut, mutta viime yönä osallistui mukavasti jälkipeleihin, jakoi mailaa maalinedustoilla kuin muutenkin pelasi siten miten nuo raamit mahdollistaisivat. Mezzy puolestaan "pääsi" painimaan Gaustadin kanssa tämän menetettyä hermonsa Giroux'n tökkimisiin, joten pakit olivat tällä saralla ihan hyvin edustettuina.
Bryz otti lopussa niitä ratkaisevia koppeja ja jo niiden vuoksi tuo menee ehdottomasti positiivisen puolelle kun joukkuekin voitti. Se itseluottamus olisi yhä vielä hieman rakenteilla sillä ihan sitä ns. aukotonta ja horjumatonta tekemistä tuo ei vielä ollut vaan hieman liikaa tuntui se kiekko polttelevan vaikka kiinni jäivätkin.
