Opiskelukiireiden vuoksi jääneet kirjoittamiset tänne viime aikoina aika vähiin, joten hajanaista koontia vol. jotain olisi jälleen luvassa.
Aloitetaan tuosta v-mäisimmästä uutisesta eli Prongerista. Siis onhan tuo nyt aivan perseestä! Kapteeni ja joukkueen tärkein puolustaja seurailee sivusta loppu kauden ja koko urankin jatkumiselle tuo asettaa niitä todella tummia pilviä ja kysymyksiä. Prongsilta löytyisi kuitenkin se voitettu SC, pari olympiakultaa, Norris ja Hart Trophyt sekä muutenkin upea ja menestyksekäs ura, rahaakin olisi aivan riittämiin jne. Sitten kun sitä ikää olisi jo 37 vuotta niin löytyykö sitä halua riskeerata mahdollisesti loppu elämän hyvinvointia vain sen vuoksi, että saisi yrittää vielä muutaman vuoden ammattilaiskiekkoilua? Itse ainakin, mikäli vain lääkärit eivät tuota hirveämmin kannattaisi, kääntyisin aika nopeasti siihen, että that's it ja perhe sekä muu elämä voittaa. No varmaan osittain tämänkin vuoksi omat pelailuni jäivät sinne junioreihin, mutta joo näin vain sitä helposti ajattelisi.
Flyersin kannalta vain tuo lopettaminen ei tulisi hirveämmin kyseeseen, sillä silloin tuo sopimus olisi ja pysyisi tuolla kattoa rasittamassa päättymiseensä asti eikä sitä voitaisi keplotella "LTIR-ylityksiinkään". Virallista lopettamista ei siis suuremmin kaivattaisi vaan mikäli ura oli tässä niin eivätköhän yritä tuota Lappyn-kaavaa eli Chris yrittää toipua parhaansa mukaan, käy aina harjoituskaudella kokeilemassa ja mikäli ei toimi niin mies pyritään sijoittamaan LTIR-listalle, mikäli siis vain lääkärit ovat sitä mieltä, että pelaamisessa ei mitään järkeä olisi. Samalla pyrkivät järkkäämään tälle erinäistä kaukalon ulkopuolista edustamista ym. PR-hommaa. Chris hyötyy tästä toki tuon lopun palkkansa verran. Oma aloitteisella lopettamisella ne saatavat jäisivät saamatta. Toki tuskinpa kaveri nyt rahan takia tuota päätöstä jättäisi tekemättä vaan eiköhän se olisi sen muun joukkueen edun vuoksi. Mutta joo ei nyt mennä asioiden edelle sillä voihan tuo ura vielä jatkuakin vaikka jotenkin lopun alun fiilikset tästä nyt syntyivätkin. Toivotaan parasta ihan kaikkien osapuolien kannalta.
Tuo Prongerin tilanne, mikäli siis uran jatkuminen alkaisi tuntumaan hyvinkin epätodennäköiseltä, herättelee vain henkiin tuota kovan luokan tähtipakin kalastamista jostain muualta ja sitähän tuo puolustus myös tarvitsisi kun Timonenkaan ei ole enää ihan nuori vaikka mahtikautta nyt pelaakin. Homerin kantista ja reagoinnista sen ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni. Mitä tähän kauteen tulee niin nyt varmasti katsovat miten Gustafsson esiintyy jahka lähitulevaisuudessa tekee paluunsa, mutta en nyt pitäisi lainkaan ihmeellisenä, mikäli viimeistään siellä trade deadlinella hankkivat vahvistusta tuonne alakertaan. Itse en vain mitään sen suurempaa panostamista ja tulevaisuuden palasten uhraamista toivoisi (ellei Homer sitten hae sitä todellista vonkaletta tyyliin Suter tai Weber) sillä kyllä tuo Prongerin tippuminen ainakin itselläni entisestään voimistaa niitä tuntemuksia, että tämä olisi tällainen kehittymisen ja oppimisen ns. välikausi, joka toivon mukaan alkaa maksamaan takaisin sitten tulevaisuudessa näiden nuorten kehityksen edetessä. Kyllähän tuo joukkue voi kovan runkosarjasijoituksen vielä napata varsinkin, mikäli Giroux’n poissa olo ei veny samanlaisiin sfääreihin, mutta todelliseen playoff-menestykseen en oikein jaksa uskoa sillä juuri niissä otteluissa sitä tervettä Prongeria vain kaipaisi. Voivat kierroksen tai jopa kaksikin vielä hoitaa, mutta kolmeen puhumattakaan siitä neljästä en vain jaksa uskoa.
Ikävien uutisten keskellä hieman lohtua toisi kuitenkin nuo viime aikojen vahvat otteet. Capseja vastaan pelasivat sellaisen vahvan vieraspelaamisen. Ensimmäinen oli jälleen kerran tuollainen kotijoukkue kovalla temmolla päälle ja oma pelaaminen vielä hieman hukassa -tapaus, mutta jälleen kerran joukkue paransi siihen toiseen joka oli aikalailla Caps-päädyssä pyörimistä ilman että Bryzin olisi hirveämmin tarvinnut urakoida. Kolmanteen Caps tuli siten kuin nyt neljän maalin tappioasemassa olevan joukkueen luulisikin tulevan ja Flyersilla oli onneakin matkassa, että ne kiekot pomppivat sopivasti ohi maalin. Mutta jahka se alkurynnistys taittui ja iskivät sen viidennen, niin ottelu oli aikalailla lopullisestikin taputeltu, josta saldoon ansaitut kaksi vieraspistettä jälleen kerran. Bryzin nolla toki meni, mutta eipä siitäkään sen suurempaa syntynyt.
Viime yön otteet Habseja vastaan eivät vakuuttaneet aivan samalla tavalla, mutta jälleen kerran vain käänsivät tiukan matsin voitoksi.
Tuo joukkueen tekeminen on vain tällä hetkellä hyvällä tasolla, jolloin tuollaiset yksittäiset poissa olot edes kovatkaan sellaiset eivät ole niin lamaannuttavia, mitä olisivat silloin kun se pelaaminen ei kulkisi. Eihän Giroux-Pronger –tandemia tuolla kukaan yksi yhteen korvaa, mutta laajasta rintamasta on noussut vuoronperään niitä uusia vastuunkantajia yrittämään parhaansa ja toistaiseksi hyvin on mennyt. Mutta kuten Viluyokin jo totesi, niin näiden kahden merkitys tulee esiin todenteolla vasta silloin kun niitä pelillisiä ongelmia alkaa ilmetä ja niitä todellisia vastuun- ja taakankantajia kaivattaisiin.
riknorin tavoin pidän Lavin suhtautumisesta näihin vastoinkäymisiin. Mies ei ole jäänyt ruikuttamaan ja surkuttelemaan näiden perään vaan näkee nämä mahdollisuuksina muille sen osaamisensa näyttämiseen. Sitä olisi helppo jossitella sillä ja sillä, mutta eipä se mitään muuttaisi vaan niillä pitää vain mennä joita kokoonpanoon kulloinkin löytyisi. Tällöin on tärkeää saada näistä kavereista mahdollisimman paljon irti sekä innostaa ja rohkaista näitä koviin suorituksiin, mikä varmasti edesauttaa etenkin näiden rookien pelaamista. Sitä elintärkeää positiivisuutta negatiivisuuden ja pessimismin sijaan, siis.
Couturieristä sen verran, että Capsia vastaan tuntui hieman siltä, että haki vielä sitä paikkaansa tuossa ketjussa, sillä Rinaldon ja Zolnierczykin kanssa kun oli varmastikin tottunut siihen ns. vetojuhdan ja ketjun selkärangan asemaan ja olemaan se joka tekee niitä ns. kovia ja ratkaisevia liikkeitä. Nyt kun vierellä oli Harts ja varsinkin tuleva HHOF-Jagr, niin ei oikein päässyt vielä aivan samalla tapaa pelin herraksi ja mukaan tuohon sykkeeseen. Täytti siis paikkansa ei siinä mitään ja pelasi ihan ok peliä, sillä kukaan nyt ei varmastikaan mitään Giroux’n 1:1:n korvaamista vasta 19-vuotta täyttäneeltä tulokkaalta odottanut, mutta jäin silti odottamaan hieman parempaa. Meinaan sitä samaa rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta, mitä on tuolla nelosessa näyttäny. Viime yönä näytti jo selvästi paremmalta vaikka jäähyjä liikaa kertyikin ja Sean pelasi jo varsin maukkaan matsin uskaltaen yrittää yhtä sun toista jo huomattavasti rohkeammin, joten toivotaan suuntauksen jatkuvan samanlaisena. Clauden kanssa sitä turhaa kiirettä on turha pitää ja jotenkin nyt muutoinkin vaikuttaisi siltä, ettei Rootakaan aivan hetkeen jäällä nähtäisi.
Liljan loukkaantumisen näen enemmän tuollaisena onnekkaana epäonnena. Kaverin kannalta toki valitettavaa ja ikävää, mutta eipä ilman tuota olisi hirveämmin Bourdon ja Marshall niitä paikkojaan saaneet. Nyt kun ovat saaneet, niin ovatkin molemmat esiintyneet, ja varsinkin Bourdon, paremmin kuin kumpikaan näistä alkukaudesta tuosta tontista taistelleista veteraaneista (Lilja, Walker).
Saapa nyt nähdä mitä aikovat Gustafssonin kanssa. Liljan ja Walkerin ei tosiaan uskoisi näiden tulokkaiden otteiden jatkuessa nähdyn kaltaisina tuonne kokoonpanoon nousevan vaan kamppailevan lähinnä siitä katsomossa istujan roolista (tai ainakin tätä toivon), jonka Lilja tullee viemään pienemmän caphittinsä turvin. Eiköhän kaveri käy ensiksi hakemassa AHL:stä vauhtia ja pelituntumaa ja mikäli siellä sujuu niin sitten mieluusti vaihto päikseen Marshallin kanssa ja katsoisivat miten tuolla puolustuksella sujuu ja löytykö sitä akuutta vahvistusten tarvetta. Näiden nuorten kannalta tuo Pronger-case tarjoaa kyllä melkoiset mahdollisuudet sen oman arvon todistamiseen.
Jatkuu...