Hyökkääjät:
Blair Betts: GP 35, 3+6=9, +2, 10:41
Eihän Bettsistä vain voi olla pitämättä. Illasta toiseen vahvaa kahdensuunnan kiekkoa ja aivan sitä alivoimapelaamista. Toivotaan, että olkapää vain kestää sillä tässä kaverissa Flyersilla on ehdottomasti yksi NHL:n eturivin nelossenttereistä.
Danny Briere: GP 32, 16+9=25, 17:56
Hivenen yllätyinkin kun en nyt jatkuvasti jaksa näitä tilastoja plärätä kuinka maalivoittoiset nuo Dannyn alkukauden tilastot ovatkaan. Kaverihan olisi siis reilusti päälle 30 maalin vauhdissa. Hyvin on siis mennyt, joten se viime kaudella menetetyn painon nostamatta jättäminen on ollut selvästi hyvä päätös, joka on siirtänyt sitä viime kevään sähäkkyyttä myös runkosarjaan. Jos jotain negatiivista hakee niin turhat jäähyt ovat sitä ehdottomasti. Lukuisia turhia huitomiskakkosia etc. joita siis pitäisi vain kyetä karsimaan.
Daniel Carcillo: GP 20, 1+1=2, -6, 7:58
Kuten tilastoistakin näkyy niin vaikeahko alkukausi olisi takana. Shelleyn hankinnan jälkeen on hakenut hivenen sitä omaa paikkaansa. Tehokentissä ei Dannystä vain hirveätä apua ole ollut vaikka tätä toivoinkin vaan Nödl on ottanut sen roolin. Loukkaantumisetkin ovat hivenen sotkeneet. Shelleyn pelikiellon vuoksi koottu Carcillo-Betts-Powe on kuitenkin ollut hyvä ja siellä se Dannyn oma paikka onkin. Tulee mitä luultavimmin tappelemaan tästä viimeisestä rosteripaikasta Shelleyn kanssa loppu kauden ajan.
Jeff Carter: GP 35, 13+15=28, +9, 18:04
Laidalta ei löytynyt sitä onnea vaan kyllä se keskusta on vain se Jeffin tontti. Mitä Carterista nyt sanoisi? Ailahtelevaa… eli sitä tuttua ja turvallista Jeffiä. Aika ajoin aivan pitelemätön hyökkäysase, mutta sitten tuleekin niitä otteluita, joissa miestä ei näy sitten missään. Viime ajat ovat kuitenkin sujuneet pääsääntöisesti hyvin ja JVR:n sekä Zherdevin kanssa saattaisi olla sitä kemiaa kehittymässä. Varsinkin miehen kokonaisvaltainen kahdensuunnan pelaaminen on näyttänyt viime aikoina hyvältä ja se on juurikin asia minkä kehittyminen voisi tehdä Carterista pelaajan, jonka kohdalla ne tehot eivät olisikaan enää aivan kaikki kaikessa, jolloin tehottominakin iltoina Jeff saattaisi erottua edukseen. Let’s see…
Claude Giroux: GP 35, 16+15=31, +7, 18:53
Sitä kehitystä on selvästi tullut. Viime kaudella Claude oli vielä sellainen kolmosen ihan kiva kaveri, joka tuki aina silloin tällöin, mutta rooli ei ollut vielä aivan eturivin vastuunkantajana. Nyt se todellakin on sitä. Todella kokonaisvaltainen hyökkääjä, jonka voi heittää tilanteeseen kuin tilanteeseen ja homma hoituu. Kaverin peliälyä ja juonikuutta nyt on enää kaiketi turha kehua sillä kaikki ne jo tietävätkin, mutta se mistä olen iloinen (siis ylipäätään sen profiilinnoston lisäksi) niin Claude on alkanut pelaamaan koostaan huolimatta mukavan fyysisesti ja kaverilta ollaan nähty useitakin kohtuu kovia pommeja joissa se ole ollut suinkaan Claude joka on keräillyt kamppeitaan. Vahva kaksinkamppailupelaaminenhan on jo tuttua, mutta tämä on aivan uutta Claude Giroux’ta, josta ei voi olla kuin iloinen.
Scott Hartnell: GP 35, 8+14=22, +15, 16:30
Tukka lähti, maaleja tuli tilalle. Hivenen on tahti hiipunut siitä kauden alun parhaasta vireestä, mutta ihan hyvinhän se Scottkin on noin kokonaisuudessa pelannut. Aina väliin mahtuu niitä ns. turhia otteluita, joissa kaverista ei ole sitten mitään iloa, mutta vastavuoroisesti välillä vyöryy sitten senkin edestä. Tällä hetkellä sellaisessa noin 20 maalin ja 50 pinnan vauhdissa, jotka ovat Scottille ihan hyviä lukemia. Maalitahtiin voisi toki toivoa pientä kiristystä, mutta eipä nyt sen kummempia. Fyysistä peruspeliä vain niin hyvä tulee.
Ville Leino: GP 35, 8+16=24, +14, 15:50
Kuten jo on tullutkin todettua niin itse olen tyytyväinen Villen alkukauteen. Hyökkäyspään pelaamisten lisäksi on kunnostanut myöskin puolustuspäässä ja tuonut sitä tukea hivenen heikommin puolustavana sentterinä tunnetulle Brierelle, mistä nuo koko ketjun plussatkin kertovat. Älykäs kaveri, joka taitaa sen kiekonriiston jalon taidon, joten sopii jo senkin puolesta kliseisesti ilmaistuna kuin nenä päähän Lavin aktiiviseen ja oma-aloitteelliseen pelaamiseen. Joulukuussa on ollut havaittavissa pientä tasapaksuisuutta (ei kuitenkaan sinänsä huonoa pelaamista ne maagiset hetket ovat vain olleet hivenen harvemmassa siellä hyökkäyspäässä), minkä voisi hyvin nopealla ynnäilyllä nähdä heijastuvat sopimustilanteesta ja sen ympärillä pyörivästä mediasirkuksesta.
Andreas Nödl: GP 26, 8+5=13, +9, 13:06
Nuori itävaltalainen on siis alkukauden ehdoton yllättäjä. Kauden alla kun pyöritteli ketjupalettia niin vaikeapa sinne oli nähdä Nödlin mahtuvan mitenkään päin, mutta niin vain kaveri on osoittanut ne ajatukset turhiksi. On siis pelannut sillä samalla asenteella ja energialla kuin viime keväänäkin, mutta tuonut nyt pakettiin lisäksi niitä tehoja, jolloin voidaan puhuakin jo varsin mukavasta kiekkoilijasta. Ei mikään suuri nimi, mutta ehdottomasti arvokas pelaaja Flyersille. Tuollaisia kavereita vain tarvitaan. Tehot ovat viime aikoina olleet hivenen kiven alla, johtuen pitkälti useista missatuista avopaikoista, mutta kaverin puolustukseksi on sanottava, että löytää itsensä varsin mukavasti niihin eikä se ole lainkaan huono juttu. Terävyyttä vielä hivenen lisää niissä niin siinähän sitä.
Darroll Powe: GP 35, 3+7=10, +1, 13:44
Mitäpä sitä Darrollista. Muut täällä jo hyvin kaverista kertoivatkin. Energiaa on siis viime kauden tavoin, mutta nyt se kohdentuu jo huomattavasti paremmin niihin oikeisiin asioihin, jolloin voidaan puhuakin ehdottomasti tasokkaasta nelosen kaverista. Lisäksi alivoimalla Betts-Powe -kaksikko on vain pirun arvokas. Tehotkin ovat neloseen ihan mukavat kuten toki Bettsilläkin.
Mike Richards: GP 35, 11+21=32, +12, 19:14
Mitäpä sitä puolestaan kapteenista… hyvinpä on vain pelannut. Hyvää kokonaisvaltaista pelaamista ja vastuunkantamista. Kuten Giroux’kin niin myös Richardsin voi heittää aina jäälle oli paikka sitten kuinka paha tahansa. Onhan väliin mahtunut toki niitä huonompiakin otteluita ja iltoja kuten varmasti jokaiselle jääkiekkoilijalle ja ammattiurheilijalle, mutta ne ovat selvästi harventuneet sitten uran alkupuolen. Itse olen toki sellainen “sielunsa Richardsille myynyt” -tapaus, etten nyt niin kovin helpolla miestä edes osaakaan arvostella sillä tuollainen jääkiekkoilija vain edustaa itselleni sitä ns. “täydellistä”. Ei välttämättä se kaikkein lahjakkain ja ominaisuuksiltaan ylivertaisin eikä siten kaikista mediaseksikkäinkään, mutta niinpä vain osaa sitä kiekkoa pelata vieläpä pirun hyvin. Kokonaisuus todellakin on osiensa summa.
Jody Shelley: GP 31, 1+2=3, +2, 6:11
Mies, jonka hankintaa niiden kiihkeimpien puusilmien keskuudessa tuskin koskaan tullaan antamaan Homerille anteeksi vaikka Jody tekisi mitä, on pelannut ihan mukavan alkukauden. Voin rehellisesti myöntää yhä uudestaan, että yllätyin. Kyllähän Jody on ehdottomasti ylipalkattu sillä tehoja ei hirveästi tule eikä pelaa esim. alivoimaa ja täten muutenkaan valtavasti, mutta en nyt pidä sitä minään syntinä. Joku Derek Boogaard on härskisti ylipalkattu muilta osin todella rajoitteinen one-trick-pony (vaikka toki siinä ehdotonta eliittiä), mutta Jody kykenee pelaamaan mukavaa neloskentän fyysistä kahdensuunnankiekkoa ilman niitä peluuttamisestaan aiheutuvia ongelmia niin ketjulle kuin joukkueellekaan tarjoten siinä samalla Flyersille sen heavyn, joka kykenee ottamaan matsia ihan ketä vastaan tahansa. Mielestäni tällaiselle kaverille voi hivenen ylihintaakin maksaa sillä taitoahan se tappeleminenkin on vaikka varmasti Hyttynen erimieltä onkin ;) Moni varmasti näkee asian aivan erilailla, mutta itse olen siis sinut Jodyn hankinnan kanssa.
James van Riemsdyk: GP 31, 7+8=15. +9, 13:29
Nuorukaisen toiseen kauteen on jo nyt mahtunut melkoisesti. Kauden ensimmäiset ottelut olivat todella vahvoja, mutta valitettavasti tehottomia (ne tolpat). Tämä sitten johti sen pelaamisen väkinäistymiseen ja siten sen heikkenemiseenkin, mikä johti Jamesin hetkeksi katsomonkin puolelle. Sieltä takaisin päästyään on kuitenkin ollut jälleen vahva ja niitä tehojakin on tullut ihan mukavasti. Zherdevin ja Carterin kanssa pelaaminen on ollut parhaimmillaan jopa todella hyvää. Tuntuisi tosin hivenen kärsivän samoista ongelmista kuin Giroux viime kaudella eli hyvät peliesitykset eivät aina tuppaa johtamaan tehoihin. No kaikki aikanaan. Noin yleisesti voimaa on tullut selvästi lisää mikä auttaa siinä etteivät kaksinkamppailut pääty järjestäen tappioiksi kuten vielä tulokaskaudella vaan ne raamit alkavat pikku hiljaa tulemaan esiin. Voimaa tarvitaan toki tulevaisuutta ajatellen vielä lisää, jotta nähdään se todellinen James van Riemsdyk ja mikä hän on miehiään.
Eric Wellwood: GP 3, 0+1=1, +1, 13:25
Esiintyi niissä näyttöpaikoissaan ehdottomasti positiivisesti ja erityisesti siis mitään arkailematta. Liike on avain mahtavaa, joten sen varaan on hyvä rakentaa. Kiekollinen sekä tehollinen potentiaali on se suuri kysymys, joka saattanee rajoittaa sen tulevaisuuden roolin Powen kaltaiseksi energiseksi alivoimaspesialistiksi (jota siis pelasi junnuissa paljon ja nykyään siis samalla lailla Phantomseissa), mutta joka tapauksessa lupauksia herättäviä otteita noin NHL-tulevaisuutta ajatellen. Ei vielä tällä kaudella, mutta josko seuraavalla?
Jatkuu...