Jäänyt viime aikoina kiireiden vuoksi tänne kirjoittelut vähemmälle, mutta hyvinpä tänne näyttää juttua kertyneen ilman niitäkin rustauksia.
Todellakin kaksi varsin makoisaa ja tärkeää voittoa konferensin kärkipäänporukoista. Molemmissa kaveri tuli takaa rinnalle asti, mutta Flyers kykeni hallitsemaan tilanteen hyvin ja ottamaan ne voitot sieltä. Huomion arvoista lienee, että 5vs5 pelissä ei hirveämmin Flyersia vastaan juhlittu kummassakaan ottelussa. Crosby&Malkin tandemin ja Pensin pitäminen tällä saralla nollilla on jo kohtuu kova juttu. Richardsin hyökkäyspään antia oli joku kritisoinut, mutta Richien kolmikkoa peluutettiin jatkuvasti tätä vastustajan tähtiparia vastaan yhdessä Pronger-Carlen kanssa ja täten onnistuivat siis loistavasti kun eivät 5vs5 tilanteissa verkkoja heilutelleet.
Muutenkin tuo Nödl-Richards-Giroux on varsin tasokas "shutdown"-vitja ihan vaikkapa kevättä silmällä pitäen.
Muutenkin nuo ketjut vaikuttaisivat juuri nyt varsin mukavilta sillä JVR-Carter-Zherdev väläytteli jo Pens matsissa ollen sitten Habsia vastaan koko kentän näkyvin trio. Tästä kiitokset eritoten Carterin vahvalle pelaamiselle, molemmissa päissä. Itse epäilin tuon Carter-Zherdev -akselin toimivuutta, mutta ainakin toistaiseksi on kulkenut. Toki ketju saattaa olla varsin ailahtelualtis sillä JVR pelaa vasta toista kauttaan NHL:ssä mikä tuo väkisin mukanaan vielä sitä tason ailahtelua ja kun Zherdev ja Carterkin ovat varsin tunnettuja ailahtevista otteistaan niin jonain iltoina tuo ketju saattaa ollakin aivan muuta, mutta se nähdään sitten ajanmyötä. Zherdev on kyllä jännä tapaus sillä luo taidoillaan ja pelaamisellaan niitä ongelmia niin vastustajalle kuin omalle puolustukselleenkin sillä Habsiakin vastaan tuli useampia kiekon menetyksiä siniviivojen välissä eri taiteilujen päätteeksi, mutta vastavuoroisesti samat riplailut ja juonikkuus tuottavan vain niitä maaleja kuten siinä koko kentän soolossakin nähtiin.
Ketjuista vielä sen verran, että vaikka Shelley kärsi nyt sen toisenkin pelinsä ja olisi siis jälleen edustuskelpoinen Rangersiä vastaan niin tiukkaa tekee mahtua mukaan sillä tuo nelonen Carcillo-Betts-Powekin on ollut pirun mukavaa seurattavaa. Kaksi sähäkkää ja nopeaa fyysistä tykinkuulaa älykkäällä Bettsillä höystettynä on ollut todellakin energinen. Tuolta puuttuu toki nyt se Shelleyn kaltainen järkäle maalinedustalta, mutta Carcillo tuo puolestaan Jodya enemmän liikettä, mikä on myöskin näkynyt. Sitten kun muutkin ketjut ovat toimineet niin eipä muutoksille ole liiemmin aihetta. Niin ei sillä että Jody olisi pelannut jotenkin huonosti kun ei ole vaan on ollut varsin pirteä yllätys siis siten, että on todistanut osaavansa pelatakin mukavaa nelosketjun yksinkertaista pelaamista, mutta sitä tarjontaa ja tunkua kokoonpanoon vain olisi. Jos Shelley päätetään pukea edessä olevaan Rangers matsiin, mistä voisi näin ennakkoon odottaa kohtuu fyysistä ja panoksekasta divisionan sisäistä välienselvittelyä vaikka päiväpeli olisikin niin silloin sen pitäisi olla Carcillo, joka tekee sitä tilaa, mutta nämä ovat niitä Lavin pyörittelyjä.
Leinosta Jay kirjoittikin jo varsin osuvasti. Viime peleissä Villen tekeminen on ollut hivenen vaisumpaa. Ei siis missään nimessä mitenkään erityisen heikkoa, mutta parempaankin niitä rahkeita siis löytyy. Se on kuitenkin niin, että pitkään kauteen mahtuu hyvinkin erilaisia jaksoja ihan joka pelaajalle. Välillä tulee niitä todella vahvoja pätkiä, joissa kaikki onnistuu ja välillä on hivenen vaisumpaa. Jollekin Crosbylle tämä vaisumpi vaiihde saattaa olla sitä pinna/peli tahtia, mutta tavallisille kuolevaisille se on niitä pisteettömiä jaksoja. Tälläisten lyhyiden muutamien otteluiden pätkien perusteella ei kuitenkaan voi ainakaan omasta mielestäni tehdä sitten mitään sen suurempia ja pidemmälle meneviä päätelmiä vaan kyllä asioita pitää katsoa huomattavasti suuremmassa kuvassa. Tässä kuvassa Leinon kausi on toistaiseksi kulkenut varsin mukavasti kuten täälläkin siis jo tuotiin esiin ja täten eri arvioinneissa sitten kauden päätteeksi tällainen muutaman pelin "vaisumpi" jakso on vain aika mitätön asia mikäli kausi sujuu loppuun asti suurinpiirtein samalla tasolla kuin tähänkin asti. Toki jos trendi jatkuu viime pelien kaltaisesena ja pistetahti laantuu selvästi eikä se pelaaminen näytä muutenkaan hyvältä loppukauden osalta niin sitten voidaankin jo hivenen kyseenalaistaa asioita, mutta vielä ei siis ole tämän aika vaan antaa Villen näyttää mikä on miehiään ja ihmetellään vasta sen jälkeen.
Bobosta sen verran, ettei tuo Habs peli nyt mitenkään sen heikommalta näyttänyt ainakaan omaan silmääni. Se kolmas maali meni toki täysin Bobon piikkiin, mutta kuten Jaykin jo sanoi jälleen nähtiin se ettei se mitenkään romahduttanut sitä pelaamista jääden jylläämään nuppiin vaan nuori kaveri kykeni ylittämään sen ja otti loppu erästä muutaman varsin tärkeän kopin. Sitä ennenhän Bobo oli pelannut varsin vahvan pelin. Ensimmäinen maali oli Subbanin laadukas veto suoraan poikkisyötöstä 5vs3 ylivoimalla, jollaiset ovat vain haastavia maalivahdille kuin maalivahdille. Hivenen Bob itseään suomi tilanteen jälkeen ja olihan se toki sellaisen higlightsgamesaverin paikka, mutta ei missään nimessä maalivahdin piikkiin. Sitä ennen Richardsilla oli loistava paikka purkaa paine, mutta ei tässä onnistunut ja verkko heiluikin heti perään. Toisessa maalissa sitten Bobo torjui varsin ilkeän matalan vedon paljallaan toki eteensä sillä eipä tuollaista nyt saa oikein mitenkään vangittuakaan. Harmi sinänsä että tuo torjunnasta kimmonnut kiekko osui maalinedusmassaan eikä jatkanut matkaansa hivenen turvallisemmille maille vaikka Bobo saikin ohjattu sitä mielestäni varsin hyvin sivulle ja lopulta survomisen päätteeksi kiekko löysi tiensä verkonperukoille Bobon patjojen välistä. Tilanteessa oli Habsilla 2vs1 ylivoima Flyers maalin edessä, ja näin ollen Plekanec pääsi aivan liian vapaasti viimeistelemään. Kolmas oli toki puhtaasti Bobon imaisu, mutta tuota kauneusvirhettä lukuunottamatta ehdottomasti hyvä peli, jälleen. Ensimäinen erä oli kohtuu vaikea sillä Habs ei hirveästi tilanteita saanut, mutta kun sai niin ne olivatkin sitten lähes poikkeuksetta todellisia laatupaikkoja. Toisessa puolestaan Bobo onnistui kannattelemaan joukkuettaa Habsin painaessa aika ajoin melkoisella mylläkällä niskaan. Kolmanteen mahtui sitten tuo yksi paha virhe, mutta noin muuten hyvä erä sekin. Jos ei Flyersin esitys kokonaisuudessakaan ollut aivan priimaa ehkäpä sitten edellisen päivän Pens-ottelun rasituksilla niin samaa voi toki sanoa Bobostakin sillä onhan kaverilta toki niitä parempiakin lähinnä siis virheettömiä otteluita nähty, mutta ei tuo nyt mielestäni mitenkään heikkoa ollut.
Toki Boucherkin on pelannut viime aikoina vahvasti eli sellainen vahva vaihe olisi Brianilla meneillään, joten taistelu olisi selvästi kiristymässä siitä ykkösen viitasta ja Leightonkin olisi siis pikku hiljaa tuloillaan, mutta itse en vain näe tämän veteraanikaksikon tarjoavan sitä mitä Bobo parhaimillaan pystyy jo nyt tarjoamaan vaikka pelaakin siis 22-vuotiaana vasta ensimmäistä kauttaan P-A:ssa. Tuo atleettisuus ja mielestäni varsin vahva henkinenkin puoli ovat vain niitä asioita mitkä erottavat tätä "kakkososastoa" Bobosta. Siinä missä Leighton ja Boucher ovat kohtuu paljon riippuvaisia sen puolustuksen toimimisesta niin Bobolta löytyy ominaisuuksia ja luontaisia lahjoja sen joukkueen kannatteluunkin niinä vaikeina hetkinä mitä kunnolliselta ykköseltä toivoisikin. Se, että realisoituvatko nämä vielä tänä vuonna vai tarvitseeko kaveri sittenkin sitä aikaa lisää on toki hyvä kysymys, johon vastaus saadaan kauden mittaan, mutta näin vain ajattelen tästä paletista.
Prongerin loukkaantuminen on kyllä ikävä takaisku, mutta tilanne on mikä se on eli ilman miestä on vain pärjättävä. Melkoista satuahan se olisikin, mikäli jokainen avainkaveri säilyisi ehjänä läpi kauden sillä ne loukkaantumiset vain kuuluvat kuvioihin mukaan, valitettavasti. Tärkeämpää ja toivottavaa olisi vain se, että nämä avainkaverit olisivat sitten kunnossa siellä kauden tärkeimmillä hetkillä eikä sinne osuisi mitään pahoja loukkaantumisia. Flyers puolustuksen pitäisi olla kuitenkin huomattavasti valmiinpi tähän kuin mitä se olisi vaikkapa viime kaudella ollut kiitos Meszarosin ja O'Donnellin hankintojen. Varsinkin Meszarosin rooli tulee nyt korostumaan. Itsekin rakentaisin parit samalla tapaa mitä Jay toi esiin. Bartulis saa siis nyt sen mahdollisuutensa. Latvialainen pelasi varsin hyvin ne pari ottelua silloin kauden alussa ja ainakin itseäni on harmittanut kaverin tilanne tuon kuusikon takana sillä vaikeapa tuonne on murtautua. Itse tosin olisin toivonut aina välillä O'Donnellin lepuuttamista ihan kevättä ajatellen varsinkin näissä back-to-back matseissa, mutta tätä ei olla nähty. No nyt niitä pelejä tulee ja toivottavasti Oskars on valmis vastaamaan haasteeseen.
Enemmän tämä loukkaantuminen aiheuttaa kysymyksiä siinä mielessä, että nyt sama polvi meni vuoden sisään uudestaan. Prongerin varaan ollaan kuitenkin rakennettu varsin pitkän ja kalliin sopimuksen myötä kohtuu paljon myös tulevaisuuteen ja tähän kuvaan eivät tällaiset jatkuvat polvivaivat aivan kuuluisi puhumattakaan siitä mikä vaikutus niillä saattaa olla siihen itse pelaamisen tasoon näiden poissaolojen lisäksi siis ja lähinnä siis siihen liikkeeseen. No Flyersissahan tälläisten isojen ja kalliiden veteraanipakkien loukkaantumiskierteet ovat tuttu juttu...nimimerkillä Derian Hatcher ja Mike Rathje.