Atlantaa vastaan paluu voittokantaan sanotaanko sellaisella aika varmalla esityksellä. Ilman Pavelecin lukuisia hienoja torjuntoja ottelu olisi voinut ratketa hivenen aiemminkin, mutta hyvä näinkin.
On valmentajassakin vain eroa sillä Stevensin aikana olisi voinut vain todeta, että se oli sitten siinä ja mennä nukkumaan kun Thrashers sai sen koppimaalinsa toisen lopussa. Tappio olisi ollut aika varma tai no hyvin todennäköinen. Nyt Lavin ollessa puikoissa oli puolestaan todella varma olo, että kyllä tämä hoituu ja niinhän se hoituikin. Oikeastaan tuntui jokseenkin lähinnä vain hyvältä, että Atlanta sai sen maalinsa sillä se tiesi sitä, että yhdelle sun toiselle jäi jotain ärsykettä sinne hampaankoloon ja näin ei mistään ennenaikaisesta voittoon tuudittautumisestakaan ollut pelkoa.
Maalivahtikuviotkin saivat hivenen pöyhintää sillä siinä missä Boosh imuroi Bruinsia vastaan niin Bobo niitä mailapelinsä muutamia sekoiluja lukuunottamatta pelasi jälleen vain vahvasti. Boucherin kohdalla tuli tosiaan esiin se miksi ainakin itse pidän Briania puhtaana "hyvän päivän maalivahtina". Silloin kuin hommat sujuvat, koppi tarttuu ja tulosta tulee niin voi olla jopa pirunkin kuuma tapaus, mutta sitten kun tulee se jokin ikävämämpi epäonnistuminen/vastoinkäyminen, joka oikeasti näyttää hivenen rumalta. Bruinsia vastaan siis enemmän tai vähemmän epäonnekas laitakimmoke. Se vain jättää jälkensä ja se itseluottamus alkaa rakoilemaan, jolloin tekeminen ei ole enää lainkaan yhtä hyvää ja varmaa vaan suurinpiirtein jokainen veto on kunnon vaaramomentti. Sieltä puuttuu siis se maalivahdille tärkeä kyky sivuuttaa ne ikävämmät tapahtumat nopeasti ilman, että ne jäävät jyskyttämään sinne takaraivoon ja siten jyrsimään sitä itseluottamusta. Brian on vain varsin haavoittuvainen eikä siten siis ainakaan tänne mikään menestystä tavoittelevan joukkueen ykkönen sillä aivan varmasti playoffeihinkin mahtuu ihan jokaiselle niitä mustempia hetkiä, joista pitää vain päästä todella nopeasti yli ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Walkerista sen verran, että paransi selvästi tähän Atlanta otteluun ja tekeminen alkoi näyttämään jo ihan mukavalta. Bruinsia vastaan oli melkoisia vaikeuksia oikeastaan aina kun kiekko oli hivenen pidempään miehen hallussa. Rauhallisuus on se piirre mistä kaverissa pidän sillä ei todellakaan hätäile vaan pelaa hyvin hallitunnäköisesti. Bartuliskin on tässä selvästi kehittynyt, mutta aina välillä latvialaiselta näkee yhä niitä turhan hätäisiä ratkaisuja, joista seuraa enemmän haittaa kuin hyötyä. Walker tosin voisi välillä pistää sitä kiekkoa hieman nopeamminkin liikkeelle sillä eilenkin se jäi monesti hivenen turhankin myöhäiseen jolloin joutui yhtälailla pistämään hivenen heikompaa ja roiskivampaa syöttöä. Liikehän on aika kankeaa vielä eikä se kaverin vahvuuksiin ole koskaan kuulunutkaan, mutta eiköhän tuohonkin tulla vielä parannusta saamaan. Thrashers peli jätti ihan positiivisen fiiliksen, joten katsellaan miten homma jatkuu. Flyersin kannaltahan olisi idealeinta, että kaveri pelaisi ne pelit mitä nyt pääsee pelaamaan mahdollisimman hyvin vieläpä ilman uusia loukkaantumisia, jotta joku nyt edes voisi kaverin sitten kesällä huolia. Hivenen tosin ihmettelin tuota ajoitusta sillä Bartulis oli pelannut viimeiset ottelunsa varsin vahvasti eikä siis mitään syytä sen kuudennen pakin vaihtamiselle ollut.
Pakkiparitkin muuttuivat Walkerin myötä muutoinkin ja ovat nyt pari ottelua menneet seuraavasti:
Timonen-Coburn
O'Donnell-Meszaros
Carle-Walker
Carle-Walker -kaksikko oli vielä Bruinsia vastaan melkoinen kauhistus, mutta paransivat selvästi viime yöksi. Coburn on tukenut molemmissa matseissa hyökkäyksiä todella hanakasti ja kaverin nopeus yhdessä hyvien reagointien ja nousujen kanssa on mahdollistanut useampia ylivoimahyökkäyksiä. Omassa päässäkin varsinkin Tharshersiä vastaan homma oli voisiko sanoa jo "tutun" varmaa. Bruinsia vastaan oli toki lähes koko joukkueen mukana aika ajoin jossain toisaalla. Meszaros on ollut myös molemmissa peleissä todellakin tutun vahva. Ylipäätään Mezzy on nyt Prongerin poissaollessa osoittanut, että miehestä voisi olla jopa johtavaksi puolustajaksi ja puolustuksen selväksi tukipilariksi sitten kun aikanaan tälle P-T -akselin jälkeen selvää tilausta olisi. Voi siis olla, että Homer löysi vieläkin hiomattomamman timantin kuin tähän mennessä ollaan luultukaan.
Zherdevistä pitää sanoa sen verran, että vaikka tekikin Bruinsia vastaan ihan mukavat tehot niin pidin huomattavasti enemmän tästä Thrashers-ottelun suorituksesta vaikka tehoitta jäikin sillä Bruinsia vastaan se puolustaminen ei liiemmin kiinnostanut vaan kaveri hiihteli missä hiihteli lähinnä niitä läpiajoja itsekkäästi kytäten, mutta viime yönä tätä ei enää nähtykään vaan pelasi jo molempiin suuntiin ja joukkueen eteen niin hyvin kuin ne puolustuskyvyt nyt mahdollistava sillä eihän sillä eiväthän ne kaverin vahvuudet sillä osa-alueella sijaitse.
HBL-jatkaa tehoilujaan ei siinä mitään loistava homma, mutta itse haluan kehua Richardsia sillä varsinkin Bruinsia vastaan oli niitä harvoja hyökkääjiä joille pystyi antamaan puhtaat paperit kun puhutaan nimenomaan omasta päästä. Hienoa puolustamista yhdessä Nödlin kanssa. Hyökkäyspäässäkin mukavaa pelaamista, joten juuri sitä mitä kapteenin kuuluukin tehdä vaikka ei mikään kirkkain ja näkyvin tehoilija olisikaan. Yksinkertaisen tärkeä kaveri, jonka nyt kaikki jo tiesivätkin, mutta sanoinpa sen silti. Tuo Zherdevin peluuttaminen Richardsin ja Nödlin kanssa on Lavilta sinänsä järkevää sillä tämän kaksikon kanssa Zherdevin omanpäänpuutteet eivät liiemmin näy, mutta playoffeja ajatellen en oikein niin tiedä tästä ketjusta sillä Richards-Nödl -akselia tarvittaneen pelaamaan niitä vastustajan tähtiä vastaan, johon kuvaan Zherdev ei vain oikein sovi vaan ketjuun tarvittaisiin ennemmin joku Giroux'n tai Powen kaltainen pelaaja. Näin ollen tuo Nikin rooli on edelleen varsin avoin eli keiden kanssa? Sillä tarvitsisi niitä hyvin puolustavia kavereita ketjuunsa, mutta näitä tarvitaan puolestaan keväällä muissa tarkoituksissa, jolloin kysymys on enemmän kuin relevantti. No vielähän on aikaa tämän selvittämiseen, mutta mielenkiintoinen tilanne ja pähkinä tuo vain on.
Pari tärkeää onnistumista maalienkin muodossa saatiin eli Carter Bruinsia vastaan ja Giroux viime yönä. Molemmilla on ollut viime aikoina niitä paikkoja ihan riittämiin, mutta kun ei niin ei. Jeff jatkoikin maalien muodossa heti Atlantaa vastaan vaikka sekin meni hivenen vaikeampaa reittiä.
Niin ja Jody!!! Bruinsia vastaan Thorntonista hanskausvoitto ja viime yönä puolestaan kauden toinen komea osuma. Sinänsä ironistakin, että siihen asti muut Flyers-hyökkääjät olivat tuhrineet paikan jos toisenkin jonka jälkeen kuten asiaan kuuluu Thrashers kävi tekemässä oman hivenen tyhjästä tulleen maalinsa. No Jody päätti sitten näyttää muille miten niitä maaleja tehdään ja PAM! Viimeksi tuollainen nousu ja lämäri -yhdistelmä on tuottanut näin sponttaania/suurempaa iloa mitä viime yönä varmaankin Sami Salon oltua asialla alivoimalla Torinon 2006 puolivälierässä USA:ta vastaan. Jody ei vain suostu tekemään rumia maaleja, ne jääkööt muille ;)
Edit. Niin ja ne O'Donnellin pusut! Meinasi jo aivan unohtua. Siellä varsinkin Evander Kane sai kerätä kamojaan ja haukko henkeä ihan kunnolla. Hienoja puhtaita niittejä juuri siihen vartaloon eikä kädet enemmän tai vähemmän ylhäällä yläkroppaan.