Mukava voitto, mutta olihan taas kaksijakoinen ottelu. Ensimmäiset reilut puolitoista erää loistavaa vieraspelaamista eikä Rangersille liiemmin mahdollisuuksia annettu. Miehet liikkuivat, kiekko liikkui...todellakin helpon näköistä. No kaipa se sitten oli jälleen liiankin hyvää ja toisen erän lopusta alkaen ote alkoi pikku hiljaa herpaantumaan ja Rangers pääsi turhan helposti hyville paikoille, mutta Boucher tuki silloin. Ihan siitä kahakasta tämä turn off ei mielestäni alkanut vaan sen jälkeiset minuutit olivat Flyersilta parempia kuin ne juuri sitä edeltäneet eli se selvästi jätti hivenen hampaan koloon yhdelle sun toiselle, mutta eipä sitä sitten loppuun asti kestänytkään. Kolmannessakin Flyersilla oli paikka jos toinenkin ottelun lopulliseen tappamiseen, ylivoimaa ja mitä kaikkea, mutta kun ei niin ei ja tiesihän sen miten siinä sitten käy eli Rangers sai sen Booshin lahjoittaman maalin ja hengen päälle. Sitten kun Timonen ja Zherdevkin uunoilivat vielä kimpassa niin johtoa olikin enää maalin verran. Lopun Flyers onneksi kesti tuurilla ja taidolla, jottei sen enempää tarvinnut vittuuntua, mutta olihan tuo jälleen sellaista ettei paremmasta väliä. Täysin hallussa ollut ottelu meinasi livetä lopun ihmettelyyn.
Booshista sen verran, että tällä kertaa ei tuo paha virhe onneksi romahduttanut vaan kykeni pitämään itsensä joten kuten kasassa. Hyvä näin, mutta en edelleenkään vain osaa luottaa kaverin vireen kestämiseen läpi kauden. Kokonaisuutena siis vahva peli, mutta se yksi lapsus mahtui jälleen kerran mukaan. Jos tuota epätasaisuutta vielä ajattelee niin itse en ainakaan ihan äkkiä keksi, mistä muualta se heijastuisi kuin nupin sisältä ja henkiseltä puolelta? Onko vika sitten keskittymisessä vai missä, mutta luvattoman helppoja maaleja menee vain luvattoman usein kun ensin mies on seissyt lähes koko ottelun päällään. Ihmeellinen kaveri.
Walkerista pitää jälleen sanoa, että pelasi hyvää ja rauhallista peruspeliä. Tekee sen mihin kykenee eikä yritä liian hienoja kuvioita. Kaveri ei ole pelikäsitykseltäänkään mitenkään onneton vaan hahmottaa hyvin kaukaloa, joten kyllähän Matt tuolla kolmosen jatkona ihan hyvin menee. Liike voisi olla parempaa, mutta muuten olen ollut tyytyväinen näkemääni sen Bruins-matsin jälkeen siis. Harmi vain, että kaveri on ylipalkattu sillä kyllä tuollaiselle puolustajalle olisi niissä omissa ajatuksissani aina käyttöä nyt vain tulee siellä tulevaisuudessa mitä luultavimmin joutumaan olosuhteiden uhriksi.
JVR pitää myös nostaa esiin vaikka ei tehoille päässytkää sillä loi omalla energisellä ja aktiivisella pelaamisellaan useita vaarallisia tilanteita niin itselleen kuin muillekin. Lisäksi kolmannen lopussa vahva vaihto yhdessä Giroux'n kanssa ja saivat sitä painetta sinne Rangers päätyynkin ja siten sitä kelloakin kulutettua.
Averykin oli jälleen vauhdissa. Tällä kertaa otti siis matsia niinkin kovan ja tunnetun tappelijan kanssa kuin Matt Carle. Lisäksi ne perus cheapshotit kun Carle oli jo jäässä. Yllättyneet?...hiljaistapa on. Carlen vastaus kun mieheltä tiedusteltiin tästä oli ihan osuva "That's the kind of player he is." Voiko sitä enää paremmin sanoa... Sitten sitä perus mussutusta ja ihmettelyä "että mistä nyt tuulee?" kun Shelley kävi myöhemmässä vaiheessa antamassa sitä suullista palautetta tästä... Rooli on toki ärsyttää, mutta ei jäässä olevaa kaveria vain kuulu iskeä varsinkaan kun Carle ei ollut tehnyt sitten yhtään mitään ansaitakseen näitä extra-iskuja. Todellista class-ass toimintaa jälleen kerran samalta pieneltä mieheltä. Ja ennen kuin joku Avery-fanboy ryntää puolustamaan Seania vaikkapa muistuksella viime kaudesta ja Carcillo-Gaborikista (joka oli siis sinänsä aika samanlaista sarjaa joskin slovakki osoittikin suurempaa innokkuutta hanskaamiseen kuin Carle nyt, mutta siis suunnilleen samaa sarjaa) niin siinä matsissa ei vain jaettu niitä iskuja vastapuolen pötkötellessä jäänpinnassa.
Ja kun kerran Ragsien haukkuminen käynnistyi niin pitää jakaa myös osansa Kris Newburylle, joka huitoi vähän ketä milloinkin. Walkeria poikkarilla selkään kun tämä oli lopulta sen pikku scrummin aihettaneessa tilanteessa tullut haastamaan Powea hanakasti haastaneen Prustin. Sitten Shelleyn jaettua kolmannessa mukavan pusun niin huitaisuhan sieltä tuli vastauksesksi niin ja jälleen mitenkäs muuten kuin takaapäin. Ymmärrän, ettei kaveri ei ole suuren suuri eikä siten varmaankaan ole niin innokas hanskaamaan lähemmäs päätä pidempiään vastaan, mutta sen verran voisi muistaa, että pelaa Rangersissä ei Yankeeseissä ja jos se ei vielä ollut tiedossa niin joku voisi ystävällisesti käydä sen kaverille kertomassa.
Kehutaan myös hivenen sillä anatsun hypetyksestä nauttiva turska eli Zuccarello Aasen oli ihan mielenkiintoinen näky. Kaverihan on kokonsa puolesta kuin jostain ala-asteen liikuntatunnilta, mutta se ei haitannut pelaamista vaan taklasi hanakasti ja oli muutenkin jatkuvasti aktiivinen. Pelaa tosin hivenen rumastikin eli jakaa varsin myöhäisiä niittejä, huitoo mailallaan etc. joten jossain kohtaa voisi luulla, että jollakin vain tulee mitta täyteen ja silloin sittiäistä niistetään. Toivotaan ettei kuitenkaan kuole tästä sillä sen verran mielenkiintoinen kaveri kuitenkin olisi kyseessä ja olisi kaiketi saamassa myös jonkinsortin kulttimainetta Rangers-fanienkin keskuudessa sen verran kaverin energisille otteille jaksoivat hurrata.