Pientä analyysiä viiden pelin jälkeen kentättäin.
Gagne-Richards-Pyörälä
Ja heti alkuun voi mainita, että kentälliset muutuivat hieman loukkaantumisten tähden ja tähän viimeisimpään Anaheim-peliin Stevens muutenkin muutti kenttiä. Pyörälä muunmuassa siirrettiin kolmoseen.
Tämä ketju on ollut täysin Richardsin varassa oleva ketju. Richards on ollut selkeästi Flyersin paras hyökkääjä tähän mennessä ja kuten jo tuossa aiemmin olen maininnut, ainoa pelaaja joka on pelannut tasaisin vahvasti.
Gagne on ollut melko pahasti unessa vielä kauden alussa. Muutamaan kertaa päässyt hyvään maalipaikkaan, mutta ei ole mennyt sisään. Yleisesti Gagne on pelannut ihan ok puolustuspeliä, mutta hyökkäykseen tarvittaisiin sähäkkyyttä. Suurta parannusta otteisiin olisi syytä odottaa.
Pyörälä on pörrännyt hyvin ja ei ole ollut mitenkään huono, mutta pikkuisen tuntuu ajoittain siltä, että hän on päässyt vähän liian suureen rooliin, liian hyvien pelaajien rinnalle. Ei hän oikeastaan ole jäänyt Richardsin tai edes Gagne ankkuriksi, mutta ehkä jokin muu alempi kenttä olisi luontevampi rooli hänelle NHL-tasolla. Ihan hyvin kuitenkin pelannut, positiivinen yllätys kaikenkaikkiaan.
Hartnell-Carter-Briere
Tämä kenttä on ollut aikalailla johtavan pelaajansa eli Carterin kaltainen, hyvin ailahteleva. Carter on aina kentällä ollessaan vastustajalle todella vaarallinen pelaaja, mutta hänkin saisi pelata vähän suuremmalla intensiteetillä ja yrityksellä. Vähän vaikea haukkua Carteria, kun kaveri on jaetulla ykkössijalla Flyersin pistepörssissä, mutta kuten koko joukkue muutenkin, Carter voisi pelata kovempaa peliä.
Hartnell sitten pelaakin kovaa, mutta kaiken koohotuksen ohessa pää ja kädet jäävät monesti jälkeen. Eipä silti Hartnell hoitaa sen tonttinsa, joka hänelle kuluu eli ei oikeastaan valittamista. Jotenkin haluaisin nähdä Hartnellin Richardsin ketjussa. Tuntuisi vaan, että nämä kaksi sopisivat paremmin yhteen kuin Carter ja Hartnell.
Briere on ollut tämän ketjun paras. Viime kauteen verrattuna Briere on parantanut otteitaan suuresti. Loukkaantumiset eivät enää vaivaa, joten Brieren peli on selvästi vapautuneempaa. Brierelle antaa kunniaa myös siitä, että hän on nyt uskaltanut pelata myös fyysistä peliäkin. Richardsin ohella hyökkäyksen positiivisempia tapauksia.
JVR-Giroux-Powe
Junnuketju on ehkä parhaiten onnistunut nimenomaan ketjuna. Tämä tietenkin loppui JVR:n loukkaantumiseen, mutta nuo kaksi ja puoli peliä sujuivat hyvin. JVR suoritti yllättävän hyvin ja pisteitäkin tuli.
Giroux on pelannut intensiteetillä ja hyvin molempiin suuntiin. Pisteet vaan ovat jääneet tekemättä, maalejakin pitäisi saada. Kuitenkin hänestä näkee, että kyseessä on erinomainen pelaaja, joka on vielä vaan vähän raaka. Jotkin syötöt ovat välillä suorastaan maagisia, ehkä vähän liiankin kun omatkin pelaajat yllättyvät eivätkä osaa reagoida niihin oikein.
Powelta ei pistäisi voinnutkaan odottaa, mutta hän on ihan hyvin pysynyt näiden kahden ihmelupauksen mukana ja ollut heidän tukenaan. Kuitenkin hänen tilanne on vähän sama kuin Pyörälän eli ehkä hän on vähän liian hyvässä seurassa siihen verrattuna mitkä omat taidot ovat.
Carcillo-Betts-Laperriere
Asham/Cote
Nelonen on onnistunut energiakenttä roolissaan oikein hyvin. Betts napsi erinomaisesti aloituksia ennen loukkaantumistaan ja häntä on ikävä.
Carcillo ja Lappy molemmat hoitivat tuon energialaiturin roolinsa taklaten kaikkea liikkuvaa hyvin. Lappyllä tuntuu olevan jonkinlainen rauhoittava vaikutus Carcilloon, sillä hän ei ole ihan niin riehakkaasti ole napsinut jäähyjä kuin aiemmin, vaan pelannut melko älykkäästi.
Asham oli alkupelit viltissä, mutta on suoriutunut hyvin nyt näissä parissa pelissään.
Nelosen murheenkryyni on sitten Riley Cote. Cote ei ole koskaan osannut pelata lainkaan ja nyt se alkaa olla pahasti rasite Flyersille, joka tuntuu tukeutuvan siihen, että kaikki kentät ovat luotettavia. Cote'n ollessa kokoonpanossa joutuvat kolme ylempää kenttää kantamaan suurempaa vastuuta, koska Stevens ei uskalla peluuttaa Cote'n takia nelosta (ihan aiheesta). Tähän vielä kun lisätään se, etteivät nuo (preseason-)tappelutkaan mitenkään vakuuttaneet, niin eipä voi kuin vain ihmetellä, että mitä tämä jätkä tekee enää NHL:ssä...
Pronger-Carle
Paras puolustajapari, ainoa joka pelaa hyvin pelistä toiseen. Yllättäen parin parempi pelaaja on ollut liekeissä ollut Matt Carle. Prongerkin on pelannut hyvin, mutta tehnyt ajoittain pahoja virheitä. Kuitenkin nämä kaksi tuntuvat sopivan hyvin yhteen Carlen saadessa porhaltaa rauhassa hyökkäykseen Prongerin varmistaessa. Ja onhan se mahtavan näköistä nähdä Pronger Flyers-paidassa.
Coburn-Timonen
Tämä pari sitten onkin alisuorittanut pahasti. Coburn varsinkin on ollut aivan pihalla koko alkukauden. Timosenkaan otteet eivät ole varsinkaan parissa viimeisessä vakuuttaneet. Johtuuko liiallisesta varoivaisuudesta Coburnin tähden vai vaikka esimerkiksi loukkaantumisesta? Mene ja tiedä. Niin tai näin, niin molempien olisi syytä parantaa otteitaan, varsinkin Coburnin.
Parent-Syvret
Tollefsen
Kolmospari on ollut ihan kohtuullinen. Tai ainakaan kovin paljon parempaa ei ole voinut odottakaan. Parentin tiedetään pystyvän parempaan, mutta on hänkin vähintään kohtuullisesti pelannut. Syvret ja Tollefsen eivät kumpikaan ole mitenkään erikoisia olleet, mutta mitä noiltakaan oikeasti kukaan odottikaan? Ainakaan Randy Jones ei pelaa tuolla, mikä on suuri plussa.
Emery
Razor on ollut Flyersin parhaimmistoa. Vaikka hänkin vähän hyytyi muun joukkeen mukana kun päästiin kotiotteluihin, niin kuitenkin hän on moneen otteseen pitänyt joukkuetta pelissä mukanan, kun puolustus on hyljännyt hänet. Ollut parempi kuin mitä odotin. Voisi olla parempi, jos puolustus ja valmennus vähän koittaisivat auttaa.
Boucher/Backlund
Boucher on pipinä ja Backlund vaan availee luukkua.
Valmennusta on tullut jo haukuttua ja en nyt jaksa alkaa sitä suuremmin analysoimaan. Ehkä myöhemmin.