Petteri Sihvonen – kiekkomedian virallinen totuus

[Askaisten Visa]

Nimim. siffa toi esiin muutaman entisen B-juniorin nimen, jotka ovat olleet erinomaisessa juniorikoulussa ja liigaakin ovat päässeet kokeilemaan mm.

Teemu Rautiainen, Otto Paajanen, Juuso Vainio, Ville Järveläinen, Petteri Nikkilä, Robert Leino, Joni Tuulola, Ville-Veikko Eerola, Miika Franssila, Heikki Liedes ja Valtteri Parikka.

Ja Mestis-tasolla ovat pelanneet Miikka Heikkilä, Mikko Lahtela, Roope Westerman, Eetu-Ville Arkiomaa ja Kimmo Meriläinen.

Uskaltaako nimim. siffa edes arvata, montako B-juniorivalmentajaa aikojen saatossa on kukin valmentanut liiga- tai mestistasolle saman määrän pelaajia yhdestä joukkueesta?
Siis jos se nyt joku mittari on? Ja näköjään onhan se.
Entäpä jos kaikki sitä ennen (F-> C) on tehty persiilleen? Tai pirun hyvin? Mikä vaikutus on edellisillä koutseilla?

Ja mitä tulee yksilökeskeiseen valmennukseen, mielestäni sen toi "esiin" Alpo Suhonen. Mitä mieltä hänestä olen koutsina, se onkin toinen juttu.

 

[Ruoppaaja]

Ja tämäkö realisoitui sillä tavalla, että esimerkiksi Olli Jokista ei enää Jalosen maajoukkuepelit kiinnostaneet?

Nähtyjen kisojen perusteella tämä on Jukka Jalosen suurin saavutus yksilötasolla.

 

[erku]

Ja tämäkö realisoitui sillä tavalla, että esimerkiksi Olli Jokista ei enää Jalosen maajoukkuepelit kiinnostaneet?

Miten tämä liittyy Jaloseen? OJ itse on todennut, että maajoukkueuran lopettamisella ei ollut mitään tekemistä valmentajan kanssa. Ja vaikka olisi ollutkin, niin mitä sitten? Ei se nähdäkseni tee Erkka Westerlundistakaan yhtään sen heikompaa yksilöiden valmentajaa, vaikka Saku Koivua, Petri Vehasta, Niko Kapasta tai Sean Bergenheimia ei kiinnostanutkaan Erkan maajoukkueessa tällä kaudella pelata.

Pelitapavalmentaja Jukka Jalonen muuten kehitti HPK:ssa siihen malliin yksilöitä, että moni yksilö edellä valmentava olisi kateellinen. Jostain Jokeri-hylkiö TommI Santalasta hän leipoi MM-kisatason pelaajan hyvin nopealla aikajänteellä. Kerho-kasvatti Antti Miettinen kouliintui Jalosen valmennuksessa siten, että myöhemmin hän pelasi liki kymmenen vuoden NHL-uran ja voitti useita arvokisamitaleita Leijonissa. Leijonien nykyinen luottopakki Juuso Hietanen kehittyi Jalosen alaisuudessa junnupelaajasta EHT-tasolle asti. Myös Ville Leinon uran varrella Jalonen lienee se tärkein yksittäinen valmentaja kohti NHL-uraa. Bratislavan maailmanmestari Janne Lahti nousi Liigan huipulle Jukan valmennuksessa. Leijonien MM-joukkueessa nyt pelannut Petteri Wirtanen kasvoi Jalosen valmennuksessa pelaajaksi, joka voitti SM-kullan ja sitten olikin lähtö Pohjois-Amerikkaan. Jukureista tulleesta Mikko Mäenpäästä Jalonen leipoi vuodessa 40 pisteen pakin SM-liigaan.

 

[dana77]

Juniorijoukkueen valmentajan meriitit eivät ole voitetuissa titteleissä vaan huippuammattilaisiksi kehitetyissä pelaajissa

Tämän tarkoittamasi mediahahmon B-juniorivalmennuksessa ovat olleet SM-liigatasolla pelanneet: Teemu Rautiainen, Otto Paajanen, Juuso Vainio, Ville Järveläinen, Petteri Nikkilä, Robert Leino, Joni Tuulola, Ville-Veikko Eerola, Miika Franssila, Heikki Liedes ja Valtteri Parikka.

Mestis-tasolla ovat pelanneet Miikka Heikkilä, Mikko Lahtela, Roope Westerman, Eetu-Ville Arkiomaa ja Kimmo Meriläinen.

Voisitko ihan selvyyden vuoksi boldata tästä joukosta nuo huippuammattilaiset. Selvyyden vuoksi esim NHL-tähdet voisi merkitä vihreällä, NHL-rivipelaajat keltaisella ja aikuisten arvokisojen maajoukkue-pelaajat punaisella.

 

[erku]

Voisitko ihan selvyyden vuoksi boldata tästä joukosta nuo huippuammattilaiset. Selvyyden vuoksi esim NHL-tähdet voisi merkitä vihreällä, NHL-rivipelaajat keltaisella ja aikuisten arvokisojen maajoukkue-pelaajat punaisella.

Voisitko ihan selvyyden vuoksi kertoa, että kuinka monta NHL- tai arvokisapelaajaa yhdestä B-juniorien SM-sarjajoukkueesta keskimäärin kouliintuu? Sen jälkeen voitaisiin määritellä, että kuinka monta SM-liigapelaajaa yhdestä B-juniorien SM-sarjajoukkueesta keskimäärin kouliintuu. Ja sitten sama juttu Mestis-pelaajien kohdalla.

Lisäksi joku voisi vaikka piruuttaan vertailla Erkka Westerlundin oppipojan Tomi Lämsän valmentamien Reippaan B-juniorien ja samaan aikaan Sihvosen valmentamien HPK:n B-juniorien myöhempiä urakehityksiä. Kumpi on tuottanut paremmin hedelmää: "pelikirjavalmennus" vai "yksilö edellä valmentaminen"?

 

[Scissors]

Kumpi on tuottanut paremmin hedelmää: "pelikirjavalmennus" vai "yksilö edellä valmentaminen"?

Lopulta joku voisi listata Sihvosen pistekeskiarvon liigatasolta. Vaikka meneekin tämänhetkisen aiheen ohi. Ettei vain pääse unohtumaan aina välillä että tuo jätkä ei ole valmentajana menestyksellisesti yhtikäs mitään. Mopo taas sen verran karkaamassa täällä.

Pelikirjavalmennuksellisena ajattelijana Sihvonen varmasti on jotain (itse hyväksyn osan pelitapa-ajattelustaan täysin mukisematta), mutta valmentajana ei yhtään mitään, jos siis menestystä tarkastellaan. Ja menestystähän tuo jätkä kipeästi kaipaisi jotta saisi vähän uskottavuutta näiden juttujensa taakse. Uskottavuuden ansaitseminen olisi tärkeää myös sen vuoksi ettei Petterin jatkuvasti tulisi tarvita nostaa itseään framille "minä se olin joka..."-tyyppisellä huoraamisella. Tuo jos jokin on ihan saatanan paksua.

Aika moni valmentaja muuten varmasti pääsee samalle tasolle noiden liigatasolle nousseiden pelaajien määrässä joten tuo juniorista liigatasolle on omasta mielestäni täysin irrelevantti konteksti. Esimerkiksi Juuso Nieminen on kaveri joka kyllä laittaa tuollaiset lukemat melko lailla uuteen uskoon.

Miksei Petterille muuten vähitellen tarjota jotain kunnon tehtäviä esim. liitosta jos kerran tässä on se Suomen jääkiekon ns. ylijumala? Luulisi ettei jatkuvasti tarvitsisi ainoastaan meuhkata näistä visioistaan jossain jääkiekkoskenen vähiten arvostetussa printtilehdessä tai jossain nettiblogissa.

mjr:ltä hyvä viesti tuossa taannoin, kuin omalta näppäimistöltä.

 

[erku]

Lisäksi joku voisi vaikka piruuttaan vertailla Erkka Westerlundin oppipojan Tomi Lämsän valmentamien Reippaan B-juniorien ja samaan aikaan Sihvosen valmentamien HPK:n B-juniorien myöhempiä urakehityksiä. Kumpi on tuottanut paremmin hedelmää: "pelikirjavalmennus" vai "yksilö edellä valmentaminen"?

Tein itse nyt työtä käskettyä ja selvitin Lämsän vuosien 2008-2009 ja 2009-2010 valmentamien KiekkoReippaan B-juniorien myöhempiä urataipaleita. Liigatasolle näistä on noussut neljä pelaajaa eli Joonas Hurri, Juha-Pekka Pietilä, Sami Rajaniemi ja Kimi Koivisto. Mestis-tasolle on noussut seitsemän pelaajaa eli Topi Kettunen, Tuukka Rajamäki, Jussi Viitanen, Roope Elimäki, Antti Iivari, Saku Laitinen ja Heikkii Tuomisto. Nimimerkki siffa jo aiemmin toi esiin Sihvosen valmentamien HPK:n B-junnujen (09-11) kehityskaaret. Noista on noussut siis 11 pelaajaa Liigatasolle ja viisi Mestis-tasolle. Lisäksi Sihvosen koutsaamista junnuista neljä (Vainio, Paajanen, Leino ja Järveläinen) on päässyt pelaamaan alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Lämsän koutsaamista B-junnuista tähän ei kyennyt kukaan.

Tässä katsannossa voisi sanoa, että pelikirjavalmennus on tuottanut huomattavasti parempaa yksilöiden kehittymistä kuin yksilö edellä valmentaminen. Jos siis pidetään siitä kiinni, että Sihvonen on se pelikirjavalmentaja ja Erkan oppipoika Lämsä se yksilö edellä valmentava.

 

[kake619]

Voisitko ihan selvyyden vuoksi kertoa, että kuinka monta NHL- tai arvokisapelaajaa yhdestä B-juniorien SM-sarjajoukkueesta keskimäärin kouliintuu? Sen jälkeen voitaisiin määritellä, että kuinka monta SM-liigapelaajaa yhdestä B-juniorien SM-sarjajoukkueesta keskimäärin kouliintuu. Ja sitten sama juttu Mestis-pelaajien kohdalla.

Lisäksi joku voisi vaikka piruuttaan vertailla Erkka Westerlundin oppipojan Tomi Lämsän valmentamien Reippaan B-juniorien ja samaan aikaan Sihvosen valmentamien HPK:n B-juniorien myöhempiä urakehityksiä. Kumpi on tuottanut paremmin hedelmää: "pelikirjavalmennus" vai "yksilö edellä valmentaminen"?

Perse edeltä puuhun mennään tässäkin, mahdoton vertailla kun käytössä oleva materiaali ei ole identtinen. Toinen juttu sitten on se, että onko näiden pelaajien kehityksen kannalta ainoa merkitsevä vaihe B-juniorit.

Jukureista tulleesta Mikko Mäenpäästä Jalonen leipoi vuodessa 40 pisteen pakin SM-liigaan.

Eiköhän kuitenkin sovita, että Mäenpäästä tuon 40 pisteen pakin leipoi Duffa (toki pohjat on tehty jo paljon ennen tätä). Vai meinaatko taas, että Mäenpää oli kädetön rimppakinttu tullessaan HPK:hon ja tästä surkimuksesta Jalonen loi muutaman kuukauden aikana 40 pisteen pakin liigaan?

 

[Robin Big Snake]

"minä se olin joka..."-tyyppisellä huoraamisella. Tuo jos jokin on ihan saatanan paksua.

Niinhän se on. En kertakaikkiaan ymmärrä miten Westerlund, Nyholm ja Rantanen kuvittelevat että Sihvonen muutti kaiken kirjoittamalla lehteen. Ihan niin kuin muilla ei olisi aivoja ollenkaan.

Eiköhän kuitenkin sovita, että Mäenpäästä tuon 40 pisteen pakin leipoi Duffa (toki pohjat on tehty jo paljon ennen tätä). Vai meinaatko taas, että Mäenpää oli kädetön rimppakinttu tullessaan HPK:hon ja tästä surkimuksesta Jalonen loi muutaman kuukauden aikana 40 pisteen pakin liigaan?

En tiedä Jyväskylän ajoista mutta niiden jälkeen Lahessa oli ainakin. Tuo mainitsemasi.

 

[erku]

Eiköhän kuitenkin sovita, että Mäenpäästä tuon 40 pisteen pakin leipoi Duffa (toki pohjat on tehty jo paljon ennen tätä). Vai meinaatko taas, että Mäenpää oli kädetön rimppakinttu tullessaan HPK:hon ja tästä surkimuksesta Jalonen loi muutaman kuukauden aikana 40 pisteen pakin liigaan?

Viimeisellä Mestis-kaudella Mäenpää teki 40 otteluun 16 pistettä. Mikä tuollaisen kiekollisen pakin kohdalla on mielestäsi realistinen odotusarvo SM-liigaan, jos pelkkiä pisteitä ajatellaan? Minusta se on ainakin ihan jotakin muuta kuin 40 pistettä 52 otteluun.

 

[kake619]

Tein itse nyt työtä käskettyä ja selvitin Lämsän vuosien 2008-2009 ja 2009-2010 valmentamien KiekkoReippaan B-juniorien myöhempiä urataipaleita. Liigatasolle näistä on noussut neljä pelaajaa eli Joonas Hurri, Juha-Pekka Pietilä, Sami Rajaniemi ja Kimi Koivisto. Mestis-tasolle on noussut seitsemän pelaajaa eli Topi Kettunen, Tuukka Rajamäki, Jussi Viitanen, Roope Elimäki, Antti Iivari, Saku Laitinen ja Heikkii Tuomisto. Nimimerkki siffa jo aiemmin toi esiin Sihvosen valmentamien HPK:n B-junnujen (09-11) kehityskaaret. Noista on noussut siis 11 pelaajaa Liigatasolle ja viisi Mestis-tasolle. Lisäksi Sihvosen koutsaamista junnuista neljä (Vainio, Paajanen, Leino ja Järveläinen) on päässyt pelaamaan alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Lämsän koutsaamista B-junnuista tähän ei kyennyt kukaan.

Tässä katsannossa voisi sanoa, että pelikirjavalmennus on tuottanut huomattavasti parempaa yksilöiden kehittymistä kuin yksilö edellä valmentaminen. Jos siis pidetään siitä kiinni, että Sihvonen on se pelikirjavalmentaja ja Erkan oppipoika Lämsä se yksilö edellä valmentava.

Sitten pikainen vilkaisu näiden pelaajien uraan ennen Lämsää ja sama noille Sihvosen valmentamille pelaajille, onhan noista nyt nähtävissä (ainakin tilastoscouttauksen perusteella) selkeä materiaaliero. Toisen joukkueen pelaajat ovat dominoineet aikaisemmin C:n sm:ää, kun toiset ovat pelailleet C:n divaria tai jopa alempia sarjoja tai olleet vähintään sen 0.5ppg jäljessä samalla sarja tasolla pelanneita toisen joukkueen junnuja.

Noissa HPK:n -92 ja -93 ikäluokissa oli muutama todella kova yksilö jotka pelaisivat tällä hetkellä liigaa riippumattasiitä kuka heitä olisi valmentanut. Ei sillä, hyvää työtä varmasti Sihvonenkin tehnyt junnujen parissa, mutta pitäisi pahimpien puusilmienkin muistaa realiteetit. Onhan se eri asia jos käsissäsi on joku Crosbyn tasoinen talentti, tai vaihtoehtoisesti Pentti Nöyränen, mitään Pentiltä pois ottamatta.

 

[kake619]

Viimeisellä Mestis-kaudella Mäenpää teki 40 otteluun 16 pistettä. Mikä tuollaisen kiekollisen pakin kohdalla on mielestäsi realistinen odotusarvo SM-liigaan, jos pelkkiä pisteitä ajatellaan? Minusta se on ainakin ihan jotakin muuta kuin 40 pistettä 52 otteluun.

Kysymyshän oli nyt siitä, että onko Jalonen tehnyt Mäenpäästä tuon 40 pinnaa liigassa tekevän pakin yhden kesän aikana, niinkuin sinä annoit ymmärtää (jos tämä olisi vain Jalosen ansiota, niin aikaahan ei tosiaan olisi ollut kuin tuo yksi kesä, kauden alkaessa kun Mäenpääkin alkoi tehdä tulosta).

Tuohon kysymykseen odotuksista, pelkkien tilastojen perusteella odotuksia ei varmaan olisi minkään tasoisia. Kuitenkin jokaiselle Mäenpään pelejä kaudella 05-06 seuranneelle oli aivan selvä, että herrasta tulee tekijämies liigatasollekin.

 

[erku]

Kysymyshän oli nyt siitä, että onko Jalonen tehnyt Mäenpäästä tuon 40 pinnaa liigassa tekevän pakin yhden kesän aikana, niinkuin sinä annoit ymmärtää (jos tämä olisi vain Jalosen ansiota, niin aikaahan ei tosiaan olisi ollut kuin tuo yksi kesä, kauden alkaessa kun Mäenpääkin alkoi tehdä tulosta).

Minusta ajatuksesi ovat outoja. Ensin sanot, että se oli Dufva, joka teki Mäenpäästä pelimiehen SM-liigaan. Nyt sitten vetoat, että ei Jalonen yhdessä kaudessa ole voinut ihmeitä tehdä. Mutta Dufvako sitten yhdessä kaudessa Mäenpäästä taikoi pelimiehen SM-liigaan? Jos näin, niin luulisi Mäenpään tehojen olleen Mestiksessä vähän kovempaa kaliiberia kuin tuolloin oli. Jos joku pelaaja siirtyy Mestiksestä SM-liigaan ja kykenee SM-liigassa takomaan pisteitä selvästi kovemmalla tahdilla kuin Mestiksessä, niin kyllä minä ansion tästä laittaisin nimenomaan sille SM-liigavalmennukselle.

 

[P.Sihvonen]

Lämsä ei kehittänyt yksilöä...

Tässä katsannossa voisi sanoa, että pelikirjavalmennus on tuottanut huomattavasti parempaa yksilöiden kehittymistä kuin yksilö edellä valmentaminen. Jos siis pidetään siitä kiinni, että Sihvonen on se pelikirjavalmentaja ja Erkan oppipoika Lämsä se yksilö edellä valmentava.

Sen sanon käsi sydämellä, että minä kehitin yksilöä ja Lämsä ei. En voi koskaan antaa Lämsälle anteeksi hänen pelaajiensa puolesta sitä pelitapaa, jota hän viljeli meitä vastaan B-junioreissa. Miettikää nyt: KReippaan sentteri varjosti läpi ottelun meidän sentteriä! Ei saatana! Se on niin verinen vääryys juoniorilätkässä, että alta pois! En tiedä, oliko myös Westerlundilla näppinsä pelissä. Viimeistä ottelua, jossa KReipas pelasi "normaalisti" meitä vastaan Lahdessa, Westerlund oli katsomassa matsia ja tuli vaihtamaan pelin jälkeen muutaman sanan ja kehui joukkueeni pelaamista. Pelasimme totaalista kiekkokontrollia, jossa kiekko oli aina meillä 58-70 prosenttia. Mutta, kas, seuraavan kerran, kun kohtasimme KReippaan, kaikki oli muuttunut... Ja, mikä pahinta, se Lämsän vartiointipelaaminen meitä vastaan alkoi levitä myös muihin sarjan joukkueisiin. Sana kiiri. Perkele välieräsarjassa Ässät, jossa oli Joel Armia ja kumppanit, vartioi myös meidän sentteriä! Porissa puhuttiin, että kasassa on vuosikymmeniin lahjakkain porilaisvuosikerta - ja vittu mitä peliä meitä vastaan! Jääkiekkoilun Jumalat olivat oikeudenmukaisia, kun Teemu Rautiainen kiskaisi meidät jatkoon Game Fivestä jatkoerässä. Nostan sen sijaan hattua kahdelle koutsille. Silloiselle Bluesin B:n Timo Hirvoselle, joka peluutti joukkueelle omaa peliään, eikä räätälöinyt sitä meitä vastaan. Ja etenkin HIFK:n Jussi Silanderille teen kunniaa. HIFK:n B voitti meidät finaaleissa puhtaasti, ja Silander peluutti omaa pelikirjaansa.

Eli tässä vähän sitä realismia, johon tuolla valmentamisen arjessa olen kohdannut. Sitä joko koutsi kehittää yksilöä - tai sitten ei. Minä yritin parhaani jälkeen kehittää. Valmensin sekä pelitapaa että yksilöä, sitä pelaajaa eli ihmistä.

 

[kake619]

Minusta ajatuksesi ovat outoja. Ensin sanot, että se oli Dufva, joka teki Mäenpäästä pelimiehen SM-liigaan. Nyt sitten vetoat, että ei Jalonen yhdessä kaudessa ole voinut ihmeitä tehdä. Mutta Dufvako sitten yhdessä kaudessa Mäenpäästä taikoi pelimiehen SM-liigaan? Jos näin, niin luulisi Mäenpään tehojen olleen Mestiksessä vähän kovempaa kaliiberia kuin tuolloin oli. Jos joku pelaaja siirtyy Mestiksestä SM-liigaan ja kykenee SM-liigassa takomaan pisteitä selvästi kovemmalla tahdilla kuin Mestiksessä, niin kyllä minä ansion tästä laittaisin nimenomaan sille SM-liigavalmennukselle.

Mikä tässä nyt on niin vaikeaa, Mäenpää oli hyvä jo tulleessaan Kerhoon. Ja edelleen jos Jalonen olisi Mäenpään kehityksen takana, niin aikaahan ei olisi ollut kuin tuo kesä (vaikka sinä tässä koko ajan kaudesta jauhatkin), Mäenpää kun teki pisteitä ja pelasi korkealla tasolla kauden alusta lähtien. Kehitys on siis tapahtunut jo ennen kauden alkua, ei tää oo niin vaikeeta hei. Jos Jalonen sellainen velho on, että muutaman kuukauden aikana saa tällaisen muutoksen aikaan, niin on se kumma etteivät jopa maailman huiput hakeudu hänen valmennukseensa.

Korostan vielä loppuun, Mäenpää oli hyvä jo tullessaan Jukureihin, Dufva oli kuitenkin se joka tästä pelaajasta teki urheilijan (eikä muuten ole ainoa laatuaan kun on käynyt hakemassa nuorena vauhtia Dufvan koulusta). Mäenpään suoritus ja vastuu paranivat kauden edetessä. Se miksi Mikkelissä ei tullut tuon enempää pisteitä selittyy sillä, että ei siellä kukaan muukaan pisteillä juhlinut Dufvan aikaan, joukkueen menestys oli se juttu minkä eteen jokainen teki kaikkensa.

Edit. Vielä sellainen, että onhan se nyt ihan eri pelata ylivoimaa Ville Leinon kuin Mika Niemen kanssa. Yv:llä kuitenkin syntyi hyvin iso-osa noista Mäenpään tehoista Kerhossa.

 

[erku]

Sen sanon käsi sydämellä, että minä kehitin yksilöä ja Lämsä ei.

Niin, ehkä aiemmin kirjoitinkin vähän kieli poskessa ja tarkoituksella kärjistin. Muistan jo aiemmin olleen puhetta palstalla tuosta Lämsän peluuttamasta "yksilöä kehittävästä" juniorikiekosta. Siksi ihmettelenkin syvästi niitä puheita, joita Lämsästä on viljelty syksystä 2010 saakka. "Suomen lupaavimpia kiekkovalmentajia". Tulevaisuuden maajoukkuevalmentaja". "Pakko sen on olla kova, kun Erkka otti sen apuvalmentajaksi". Taisi kuitenkin olla niin, että Lämsä sai paikan Jokerien Liigajoukkueen apukoutsina vain ja ainoastaan siksi, että oli Erkan perhetuttu. Lähtökohtaisesti osaavampia ja kovempia näyttöjä omaavia nuoria koutseja olisi löytynyt pilvin pimein. Se on jo sitten oma tarinansa, että miksi ihmeessä Lämsästä leivottiin myös Suomen 16-vuotiaiden maajoukkueen päävalmentaja ja mikä kummallisinta, Jokerien edustusjoukkueen päävalmentaja. Tuollainen uraputki tuli pelkästään siksi, että hän on Westerlundin perhetuttu. Muuten hän todennäköisesti koutsaisi jossain Suomi-sarjassa tai junioreissa. Siis yhtään näitä sarjatasoja väheksymättä.

 

[Colisee Pepsi]

Tämän tarkoittamasi mediahahmon B-juniorivalmennuksessa ovat olleet SM-liigatasolla pelanneet: Teemu Rautiainen, Otto Paajanen, Juuso Vainio, Ville Järveläinen, Petteri Nikkilä, Robert Leino, Joni Tuulola, Ville-Veikko Eerola, Miika Franssila, Heikki Liedes ja Valtteri Parikka.

Mestis-tasolla ovat pelanneet Miikka Heikkilä, Mikko Lahtela, Roope Westerman, Eetu-Ville Arkiomaa ja Kimmo Meriläinen...

Kentien tarkoittamallasi mediahahmollakin on pieni osuus em. pelaajien kasvattamisessa, mutta eiköhän se todellinen kunnia kuulu näitä nuoria F-C-junnuina valmentaneille.
Suurinta osaa yo. pelaajista hän on valmentanut jopa yhden kokonaisen vuoden 16-17 -vuotiaina, useat olivat nousseet jo nuorisomaajoukkueisiin ennen siirtymistään Mediahahmon valmennukseen ja osaa hän on vain morjenstanut hallilla, toki ottanut heidät valmentamaansa joukkueeseen mukaan joukkueen menestyksen kannalta elintärkeisiin peleihin, kuten karsintoihin ja play-offeihin.
Siffan antama informaatio on kuin suoraan Don Tamin kynästä, jossa itselle/veljelle/sukulaiselle yritetään ottaa kunnia muiden tekemästä työstä!

Joten jos pidät ko. Liiga- ja Mestis-pelaajia hyvinä esimerkkeinä huippupelaajien kasvatuksesta niin annetaan edes se kunnia niille joille se kuuluu - eli HPK:n 92-94 ikäluokkia valmentaneille NuoriSuomi -coacheille....

...Yleensä juniorivalmennus on onnistunut erittäin hyvin, jos yksi joukkueesta nousee SM-liigaan ja pari Mestis-tasolle...

Kuten Scissors tuossa jo aiemmin totesi, niin Juuso Nieminen on tosiaankin näyttänyt sen, miten lapsista kasvatetaan jääkiekkoammattilaisia. Hän on valmentanut samoja poikia, ikäluokka kerrallaan vanhempiin siirtyen, periaatteessa E-junnuista A-nuoriin! Ja listalta löytyy niin NHL:ssä pelanneita, junnumaajoukkueiden vakiokasvoja, Liigassa breikanneita kuin Mestiksessä kasvamassa olevia.
Ja tämä nuorten pelaajien kasvatuksesta syntynyt arvostus näkyy nyt siten, että hänet on palkattu U16-maajoukkueen viimeisimmäksi vastuuvalmentajaksi.

Toivottavasti Sihvonen luotsaa samaa HPK:n ikäluokkaa aina A-nuoriin asti ja jos tällöin näistä mussukoista useampi pelaaja nousee Liigaan ja Mestikseen , joku jopa KHL/NHL-tasolle asti, niin silloin on aihetta röyhistellä rintaansa.
Sillä näitä Don Tami -kaavalla laskettuja "Minun Pelaajiani" löytyy tästä maasta varovaisesti arvioituna useammalta sadalta valmentajalta - aivan kuten Askaisten Visa jo diplomaattisesti arvuuttelikin.

 

[erku]

Korostan vielä loppuun, Mäenpää oli hyvä jo tullessaan Jukureihin, Dufva oli kuitenkin se joka tästä pelaajasta teki urheilijan (eikä muuten ole ainoa laatuaan kun on käynyt hakemassa nuorena vauhtia Dufvan koulusta). Mäenpään suoritus ja vastuu paranivat kauden edetessä. Se miksi Mikkelissä ei tullut tuon enempää pisteitä selittyy sillä, että ei siellä kukaan muukaan pisteillä juhlinut Dufvan aikaan, joukkueen menestys oli se juttu minkä eteen jokainen teki kaikkensa.

Jukureissa kyseisellä kaudella esimerkiksi Erholtz teki 38 otteluun 27 pistettä. Myös Kaj Lindström teki pakeista enemmän pisteitä kuin Mäenpää. Tämä nyt mielestäni vähän kumoaa nuo väitteesi siitä, että pisteiden vähyys johtui Dufvan sapluunasta, joka esti yksilöiden kovat tehopisteet. En minä kiistä Dufvan ansioita Mäenpään kehityksessä, mutta sittenkin taitaa olla niin, että Jalosen valmennuskessa se kaikki potentiaali vasta saatiin irti. Nousu Mestis-joukkueen kolmanneksi tehokkaimmasta pakista SM-liigan eniten pisteitä tekeväksi kotimaiseksi pakiksi lienee jonkin sortin ennätys. Minusta olisi aika älytöntä ajatella, ettei suurin ansio tässä olisi Liigajoukkueen valmennuksella ja pelitavalla.

Edit. Vielä sellainen, että onhan se nyt ihan eri pelata ylivoimaa Ville Leinon kuin Mika Niemen kanssa. Yv:llä kuitenkin syntyi hyvin iso-osa noista Mäenpään tehoista Kerhossa.

Huoh. Vastassa olevien alivoimapelaajien tasossa ei toki tietenkään tapahdu mitään muutosta Mestiksestä SM-liigaan siirryttäessä.

 

[Colisee Pepsi]

... Porissa puhuttiin, että kasassa on vuosikymmeniin lahjakkain porilaisvuosikerta - ja vittu mitä peliä meitä vastaan!..

Aina tasaisin väliajoin muistat palata ajassa viitisen vuotta taaksepäin, joten: Kaikki kunnia sinulle HPK:n B-junnujen kanssa saavuttamastasi hopeasta! (Sen jälkeen, eikä itse asiassa sitä ennenkään ei ole juurikaan mainittavia saavutuksia CV:ssä, mutta kukapa se kissan hännän pöydälle nostaisi jollei kissa itse?)

Enkä tiedä mitä Porissa tai H:linnassa on puhuttu, mutta tässä muistelossasi taidat kyllä hieman muunnella totuutta?
Tosiasiahan on, että
A) sinulla oli käytössäsi n. kaksi kentällistä 92-93 ikäluokkien maajoukkuepelaajia, kun taas
B) Ässillä oli käytössään "kaikkien aikojen huonoin" 92-ikäluokka sekä kieltämättä hyvät ja junnumaajoukkueissa esiintyneet Flames/Oilers 93:set kuten Armia, Arousva, Huhtala ja Nevalainen.

Aika kultaa muistot ja itse kullakin on tapana lisätä vähän värikynää Don Tamin tyyliin, mutta kuten useimmissa vastaavissa tapauksissa ei se tässäkään keississä ole suinkaan mustavalkoinen totuus.
Eli HPK:lla oli vähintäänkin yhtä hyvät ikäluokat - minun ja joidenkin muiden "värilasittomien" mielestä itse asiassa jopa selkeästi parempi materiaali kuin Ässillä!

Joku palstan Ässät-nimimerkeistä voisi joko vahvistaa tai tyrmätä oman mielikuvani 92-ikäluokasta?
Edelleen, 93:set olivat kieltämättä lahjakkaita, mutta eikös Porissa kuitenkin enemmän odotettu paljon hehkutetulta Riks/Raks 95-ikäluokasta?

...Sitä joko koutsi kehittää yksilöä - tai sitten ei. Minä yritin parhaani jälkeen kehittää. Valmensin sekä pelitapaa että yksilöä, sitä pelaajaa eli ihmistä.

Sitä joko onnistuu kehittämään yksilöä - tai sitten ei.
Edellä parjaamastasi huonosti valmennetusta Ässät-jengistä on muuten kahdella pelaajalla NHL-sopimus...


HUOM! Omastakin mielestäni tuo viestin alun "menestys/CV" -juttu oli itseltäni rimanalitus ja huono kuitti ketjun otsikon nimimerkille. Junnuvalmentajan pätevyydestä tai huonoudesta ei pidä eikä saa tehdä suoria johtopäätöksiä joukkueen menestyksen mukaan!

 

[kake619]

Jukureissa kyseisellä kaudella esimerkiksi Erholtz teki 38 otteluun 27 pistettä. Myös Kaj Lindström teki pakeista enemmän pisteitä kuin Mäenpää. Tämä nyt mielestäni vähän kumoaa nuo väitteesi siitä, että pisteiden vähyys johtui Dufvan sapluunasta, joka esti yksilöiden kovat tehopisteet. En minä kiistä Dufvan ansioita Mäenpään kehityksessä, mutta sittenkin taitaa olla niin, että Jalosen valmennuskessa se kaikki potentiaali vasta saatiin irti. Nousu Mestis-joukkueen kolmanneksi tehokkaimmasta pakista SM-liigan eniten pisteitä tekeväksi kotimaiseksi pakiksi lienee jonkin sortin ennätys. Minusta olisi aika älytöntä ajatella, ettei suurin ansio tässä olisi Liigajoukkueen valmennuksella ja pelitavalla.

Niin, paljon parjattu Erholtz pelasi tuolla kaudella huomattavasti enemmän kuin yksikään toinen puolustaja joukkueessa, mikä nyt luonnollisesti näkyi myös pisteissä. Lindström taas teki yhden pisteen enemmän kuin Mäenpää, pelasi toki myös pari peliä enempi. Huomion arvoinen asia myös Mäenpään kasvanut vastuu kauden edetessä.

Toki varmaan suurin yksittäinen tekijä kasvaneessa pistemäärässä on joukkueiden erilainen pelitapa, tekeekö tämä sitten pelaajasta paremman, minun mielestäni ei. Tässä on varmaan se mistä me olemme erimieltä.

 

[P.Sihvonen]

Olenhan siellä minäkin ollut mukana

HUOM! Omastakin mielestäni tuo viestin alun "menestys/CV" -juttu oli itseltäni rimanalitus ja huono kuitti ketjun otsikon nimimerkille. Junnuvalmentajan pätevyydestä tai huonoudesta ei pidä eikä saa tehdä suoria johtopäätöksiä joukkueen menestyksen mukaan!

Kirjoitin juuri äsken Facebook-seinälleni: "En jaksa olla ihmettelemättä, millä vauhdilla 12-13-vuotiaat kiekkopojat voivat kehittyä. En ole ennen koutsannut juuri tämän ikäisiä. Olen valmentanut läpi linjan aivan kaikissa ikäluokissa luistelukoulusta SM-liigaan, paitsi em. ja 13-14-ikäisiä. Nykyisessä valmennustehtävässäni kyse on kiehtovasta tutkimusretkestä ja absoluuttisesta palvelutehtävästä. Olen poikia varten, pojat eivät ole minua varten. On etuoikeus saada jakaa lajin parissa se, jonka olen itse vuosien varrella ammentanut. Olen löytänyt sellaisen uuden valmennusotteen, jonka lopputulema lienee se, että muutaman vuoden päästä pelaajani luultavasti sanovat, että siinähän se Petteri mukana kulki, ei ollut mitään niin ihmeellistä, oli kivaa ja treenattiin ja pelattiin hyvää lätkää."

Muutaman vuoden päästä olen valmentanut kaikkia ja kaikkea mahdollista Suomessa paitsi maajoukkueita. Mutta en ole valmentanut siksi, että sen nojalla voisin sitten kirjoittaa jääkiekosta julkisesti. Olen valmentanut rakkaudesta lajiin ja valmentamiseen. Se, että olen valmentanut, mitä olen valmentanut, ei nähdäkseni voi kovin paljoa viedä arvoa siltä, mitä olen jääkiekkoilusta kirjoittanut. Olen elänyt ja hengittänyt jääkiekkoa 5-26-vuotiaana ynnä 30-46-vuotiaana, yhteensä 37 vuotta erittäin intensiivisesti. Vuosien kokemus on antanut selkänojaa ja -rankaa ottaa sitten myös vastaan rajua arvostelua, vaikkapa valmentamiseni "CV":stä. Hannes Kapasen sanoja siteeratakseni ja hieman varioiden: Hautaan asti tämä laji minut vie.

 

[Colisee Pepsi]

Valoa tunnelin päässä?

... Olen valmentanut rakkaudesta lajiin ja valmentamiseen...

Näin minäkin vilpittömästi uskon, ja tämä on todella hatunnoston arvoista! Chapeau!
Suomen jääkiekkoilulle on erittäin tärkeää, että kaltaisesi jääkiekon ammattilainen on mukana koko sydämellään ja antamassa panoksensa esim. tällä hetkellä lasten valmennuksen parissa!
Toivottavasti yhä useampi kaltaisesi pro hengittäisi yhtä paljon jääkiekkoa kuin sinä ja olisi mukana Suomen jääkiekon tulevaisuuden (ja samalla huippupelaajatuotannon) kannalta erittäin tärkeässä junnuvalmennuksessa.
Esim. 15-20 v. sitten "vanhoja Liigapelaajia" ei juuri näkynyt pienten junnujen valmennuksessa. Jostain syystä lasten ohjausta/valmennusta pidettiin niin vähäpätöisenä ja "alempiarvoisena" hommana, että mikäli paikkaa A/B-nuorten päävalmentajana ei auennut niin silloin sanottiin vahva ei myös E/D/C-junnujen valmennukselle. Niinpä erittäin tärkeät ensimmäiset kehitysvuodet mentiin joko isävalkun tai nuoren alottelijan ohjauksessa. Ja tämä on mielestäni yksi merkittävimmistä tekijöistä, yhdessä tuolloin vallassa olleen pelikirjaopin ohella, että Suomen junnut ovat jossain määrin pudonneet kelkasta.
Viimeisen 10 vuoden aikana yhä useampi ex-pelaaja on tullut mukaan junnuvalmennukseen. Useat toki edelleen oman pojan harrastuksen kautta, mutta pääasia että ovat mukana - resurssien/rahan puutteelle ei tosiaankaan ole helppo löytää ratkaisua.

...Se, että olen valmentanut, mitä olen valmentanut, ei nähdäkseni voi kovin paljoa viedä arvoa siltä, mitä olen jääkiekkoilusta kirjoittanut...

Päinvastoin, se mitä ja millä tavoin olet jääkiekkoilusta kirjoittanut on valitettavasti vienyt arvoa siltä, mitä olet valmennustyölläsi Suomen jääkiekkoilulle antanut - ja toivottavasti tulet jatkossa myös antamaan.

 

[Major Julli]

Miettikää nyt: KReippaan sentteri varjosti läpi ottelun meidän sentteriä! Ei saatana! Se on niin verinen vääryys juoniorilätkässä, että alta pois! En tiedä, oliko myös Westerlundilla näppinsä pelissä.

Aivan varmasti tällä Suomi-kiekon Stalinilla oli sormensa pelissä. Pieni vinkki: vuoraa lippiksen sisäpuoli puolella rullalla alumiinifoliota ja valmenna se päässäsi niin westerlundilaiset eivät pysty lukemaan ajatuksiasi. Nytkin kerkesivät jo omia keksimäsi yksilö edellä valmentamisen

Eliteprospects.com - Ässät U18

Tuosta löytyy se legendaarinen Ässien B-junnu joukkue jonka HPK löi. Kaksi kaveria oppi roikkumaan niin hyvin että sai NHL-sopparit, Armia ja Borna. Muuten tuo joukkue oli aika paska materiaaliltaan.

 

[erku]

Eliteprospects.com - Ässät U18

Tuosta löytyy se legendaarinen Ässien B-junnu joukkue jonka HPK löi. Kaksi kaveria oppi roikkumaan niin hyvin että sai NHL-sopparit, Armia ja Borna. Muuten tuo joukkue oli aika paska materiaaliltaan.

Heh. Tuossahan on useampia kavereita, joilla oli vyöllään maaotteluita 16- tai 17-vuotiaissa. Ainakin Kekki, Fagerudd, Arousva, Huhtala ja Nevalainen. Jos tuo nyt sitten on paska materiaali, niin kovat on teillä Porissa odotukset ja vaatimukset.

 

[siffa]

Palaan teemaan, jonka Erkka Westerlund Minskin MM-kisojen aikana ja niiden päätyttyä otti esille. Erkka arvosteli, että suomalaista jääkiekkopuhetta on viimeiset kymmenen vuotta hallinnut pelitapakeskustelu. Erkan mielestä on aika alkaa puhua yksilöiden valmentamisesta pelitapakeskustelun sijaan.

Erkka veti Jääkiekkoliiton kehitysjohtajana pelastustalkoot-nimellä uudet visiot suomalaisen huippujuniorijuniorituotannon nousuun saattamiseksi. Syksyllä 2010 maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen ja liiton töissä ollut Jukka Rautakorpi rantauttivat uuden valmennussysteemin jääkiekkoseuroihin. He olivat Westerlundin visioiden jälkeen kehittäneet työkalut uudelle valmennussysteemille.

Jukka Jalonen kertoi seuroille, että tarkoitus on saada aikaan asennemuutos niin, että valmentajat oppivat valmentamaan laadukkaammin yksilöitä. Aiemmin Jalosen mielestä yksilöajattelua ei oltu nostettu riittävän vahvasti esiin. Yksilön valmentaminen on parhaimmillaan joukkuevalmennusta. Edelleen Jalonen korosti, että ihmisjohtaminen ja peliäly eivät ole kaksi irrallista asiaa, vaan ne kulkevat käsi kädessä. Jalonen korosti, että peliälyä pystyy ja pitää opettaa ja sitä varten olivat Jalonen ja Rautakorpi sekä muut liiton vastuuhenkilöt kasanneet kansainvälisten vaatimusten pohjalta opetusohjelman.

Jalonen ja Rautakorpi puhuivat jääkiekkoseuroissa Meidän Pelistä. Suomalaisen jääkiekon uudet, neljän kategorian hyökkäys- ja puolustustilanteet priorisoitiin. Hyökkäyksen kärjessä on maalin teko, sen jälkeen tulevat tilan voittaminen, tilan tekeminen ja puolustusvalmius. Puolustuksessa tärkeysjärjestyksessä ovat maalinesto, riisto omalle joukkueelle, tilan voittamisen estäminen ja hyökkäysvalmius. Jalonen selitti, että peliäly sisältyy jokaiseen kategorisoituun neljään pelinnetilannerooliin: hyökkäämiseen kiekollisena, hyökkäämiseen kiekottomana, puolustamiseen kiekollista sekä puolustamiseen kiekotonta vastaan. Pelaajan pitää oppia reagoimaan viiveettömästi eri peliprioriteettien mukaan.

Jalonen valmensi toistaiseksi ainoana suomalaisena maajoukkueen päävalmentajana Suomelle maailman mestaruuden keväällä 2011. Jo silloin olivat maajoukkuevalmentaja Jukka Jalosen käytössä termit yksilökeskeinen, ihmisläheinen valmennus ja reagointipelaaminen. Kun Erkka Westerlund puhui yksilökeskeisestä valmennuksesta ja reagoimisesta menneellä kaudella kolme vuotta Jukka Jalosen jälkeen, niin asioista mitään tietämättömät jääkiekkotoimittajat luulivat, että asia oli jotain aivan uutta.