Jos jatketaan hieman tätä teemaa ja eaglen mainitsemaa tavoitetta/mielikuvaa, niin miten mielestänne onnistuu henkilökohtaisen taktiikan opettaminen ilman taustalla olevaa pelitapaa?
Nythän on selvää, että tämä pelitapa on vielä varsin lavea kokonaisuus mutta esimerkkinä käytettäköön vaikka Meidän pelin-tyylistä ajatusmallia. Eli pitääkö henkilökohtaista taktiikkaa opettaa tällaista ns. kansallista peli-identiteettiä vasten, vai onko olemassa universaaleja lainalaisuuksia joita voi opettaa ilman tällaista pelillistä selkärankaa? (Ja populistit please, Meidän peli on nyt vain esimerkkinä helpottamassa asiaa)
----
Voiko lapselle jo alkaa opettamaan niin sanotusti "kaikkea" vaikkapa pelitilanteiden tunnistamisen suhteen, vai pitäisikö pyrkiä opettamaan ensin vain tietynlaiset tilanteet (joita siis se sinun pelitapasi tuottaa)?
Katson tämän olevan portaittaista. Seuralla on oltava tietty identiteetti ja arvot, jotka näkyvät toiminnassa G-junnuista edustusmiehistöihin. Tämä on Suomessa aika usein melkoista puuhastelua. Pitää olla tunnistettava monessa muussakin asiassa kuin pelitavassa (käyttäytyminen, millaista luonnetta arvostetaan seurassa jne), mutta jos pitäydytään pelitavassa, katson että pitää opettaa asioita pelitilanneroolien kautta.
Pallollinen joukkue:
- minulla pallo/kiekko
- kaverilla pallo/kiekko
----positiivinen/negatiivinen transitio----
Palloton joukkue:
- puolustan pallollista/kiekollista
- puolustan pallotonta/kiekontonta
Näiden kautta henkilökohtaista taktiikkaa, jonka painopisteet toki voivat kummuta sieltä seuran identiteetistä ja pelitavasta (=millaisia pelaajia halutaan) mutta en kyllä lähtisi alle C-ikäisissä miettimään liikaa erilaisia spesifejä tilanteita, joita tällainen seuran pelitapa tuottaa. Mieluummin siten, että nuo pelitilanneroolit osataan (kaikki neljä) ja lisäksi viive transitioissa olisi minimaalinen. Tällöin erilaiset joukkuetaktiset pelitavat kyllä tarttuvat. Ja kuten edellä mainittiin, 2v2 on yksinkertaisin pelimuoto näiden harjoittamiseen ja pienimmissä junnuissa lähtisin tästä liikkeelle. 3v3 on jo merkittävästi vaikeampi, puhumattakaan 4v4 tai 5v5 jotka ovat tuollaiselle alle 10-vuotiaalle jo ihan pirun vaikeita kokonaisuuksia.
Kun tullaan C-ikään ja vanhempiin (ihan viimeistään B-iässä), näkisin että kaikki kiekollinen / pallollinen harjoittelu johdetaan suoraan pelitavasta ja luodaan sitten treenejä, joissa näitä asioita toistetaan laadulla. Taktinen puoli siis tällöin käytännössä kaikessa lajitekemisessä mukana. Itse korostaisin kuitenkin edelleen junioreissa kiekollisen / pallollisen vastuuta, että koutsi ei pakota tekemään tietynlaisia kiekollisia / pallollisia ratkaisuja vaan yksilölle jää tilaa. Pallottomat / kiekottomat liikkeet kuitenkin hieman eri asia, näkisin että nämä sijoittumiset ovat ensisijaisen tärkeitä pelinopeuden kannalta, eikä niihin jätetä hirvittävästi tilaa "luovuudelle".
Eli, pelitilannerooleista tuo ykkösrooli (pallollinen/kiekollinen joukkue - sinulla pallo/kiekko) vapaampi, muut mitä vanhempiin mennään, sitä tiukemmalla otteella. Yhteistyön pelaamista.
Ja samaan aikaan kuitenkin siinä määrin yksinkertainen joukkuetaktinen paletti, että pelaaja kykenee heittäytymään pelille.