Sihvosen ongelma - tällä kertaa - on siinä, että hän ei halua nähdä mitään eikä halua ratkaista mitään.
Menemättä moneen kertaan vuosien varrella esiin nostamaani lasten ja nuorten taitoja (luistelu, syöttäminen, syötön vastaanotto, laukaus jne) huonosti kehittävän suomalaisen juniorivalmennuksen ongelmiin, rajaan käsittelyn vain seura- ja maajoukkkueen pelaamiseen. Vastikään päättyneen kauden CHL:n playoffeissa kuusi suomalaista liigajoukkuetta kohtasi kuusi ruotsalaista (SHL) joukkuetta. Takkiin tuli jatkopaikoilla mitattuna 0-6. Kaikkia otteluita en nähnyt, mutta ruotsalaisten joukkueiden pelitapa oli isoon kaukaloon sovitettu eräänlainen hybridi hieman vähemmän taitavammille pelaajille kuin Kanadan MM-kultaa voittaneella joukkueella. Ensi kaudella CHL:ssä myös sveitsiläiset tulevat olemaan uskoakseni pelitapamielessä ja muutenkin kova luu suomalaisille sen perusteella mitä heidän kahden joukkueen peliä joulun jälkeen näin Spenglerissä. Tämä sillä varauksella, että sveitsiläiset ja mm. itävaltalaiset parhaat joukkueet ottavat CHL:n enemmän tosissaan vaikka se alkaakin sikäläisittäin katsoen keskellä kesälomia. Taidossa ja pelitavan toteutuksessa NLA:n parhaat joukkueet ovat vähintään samalla viivalla Liigan keskitason kanssa ja näkemäni perusteella myös mm. itävaltalaisjoukkueilla ei olisi Liigassa hädän päivää.
Tähän on tultu. Kiekkokontrolli on johtanut siihen, että suomalaisjoukkueet eivät enää ole faktisesti katsoen (0-6) edes lähellä Euroopan kärkeä. Vaikka ottelut olivat osin hyvinkin tasaisia playoffeissa ruotsalaisia vastaan, aina ruotsalaiseura pystyi pelitapansa mukaisesti kaivamaan sen ratkaisun ja usein pitkän avaavan syötön tai paineistuksen hyökkäysalueella kahdella tai jopa kolmella suomalaisseurojen pakkeihin. Siinä ei ollut mahdollista pakille syöttää edes paineen mukaisesti saati sitten toimia oikein ja syöttää painottomalle puolelle.
Kys ei ole siitä, että vain Kanada kykenee voittamaan pystyllä ja muiden eikä varsinkaan Suomen kannata sitä opetella. Jos Sihvonen katsoisi jääkiekko-otteluita ihan oikeasti, hän olisi huomannut että ruotsalaiset ovat uudistaneet peliään ja karkaamassa Suomelta (0-6), Euroopassa on otettu kiinni Suomen oletettu etumatka ja jatkossa Suomen ja Liigan joukkueilla on tekemistä pitää Keski-Euroopan joukkueet takana (sillä varauksella että ne ottavat CHL:n tosissaan kun siellä lomat ovat usein elokuussa). Liiga on jäämässä puristuksiin Euroopassa ja jatkossa parhaat joukkueet CHL:ssa tulevat pääosin Liigan ulkopuolelta ellei mitään tehdä. KHL:ssä Jokerit nousi keskitason materiaalillaan kahdeksan parhaan joukkoon ennen kaikkea tiiviillä viisikkopelaamisella, mutta myös pelaamalla vähintään välähdyksittäin ns. nopeaa pystykiekkoa. Samanlaiseen pytyskiekon pelaamiseen Jokerien materiaali ei yltänyt kuin Erkan valmentaman Suomen maajoukkueen pelit Sotshissa ja Minkissä 2014, mutta välähdyksiä tästä nähtiin.
Nyt Sihvonen virittelee vaatimusta jonka mukaan jatkossa Suomen parhaat pelaajat (Barkov, Donskoi jne) pelaisivat maajoukkueessa kiekkokontrollia, mutta NHL:ssä sitten pääosin pystyä ja osassa joukkueita kuten Minnesotassa hybridiä. Kenen etuja tällainen pelaaminen palvelee? Vastaus: viime kädessä ei kenenkään. Mutta ei Suomen tietenkään kannata kopioida Kanadan nyt nähtyä tapaa pelata voittavaa jääkiekkoa. Se ei onnistuisi syistä jotka Sihvonen hyvin esittää. Meidän on tehtävä omat ratkaisut ja näkisin tämän niin, että parhaat tulokset 3-6 vuoden periodilla saadaan kun jatketaan Kari Jalosen Tsekin kisoissa esille nostaman pelitavan kehittämistä. Se ei ollut valmis, kaikkea muuta, mutta paljon siinä oli myös hyvää mm. Barkovin ketjun pelaamisessa. Tästä jatketaan jalostamista.
Aikanaan Jukka Jalonen ja kumppanit kehittivät meidän peliä vuosia. Kun se oli valmis, tulosta tuli. Samaan on mahdollisuus myös nyt. Sen sijaan että ripustautuu menneeseen, pitää uskaltaa tehdä voittavia ratkaisuja tulevaisuuteen.