Olen löytänyt sellaisen uuden valmennusotteen, jonka lopputulema lienee se, että muutaman vuoden päästä pelaajani luultavasti sanovat, että siinähän se Petteri mukana kulki, ei ollut mitään niin ihmeellistä, oli kivaa ja treenattiin ja pelattiin hyvää lätkää."
Tästä lainauksesta tulikin mieleen, varsinkin kun ketjua tässä katseli, eräs asia. Tässäkin ketjussa muutamilla tuntuu olevan joku ihmeellinent arve nostaa valmentajia NHL-pelaajien tekijöiksi tai sitten joksikin muuksi.
Jos nyt vaikka itse miettisin, että joskus joku entinen valmennettava pelaisi ammatikseen vaikka La Ligassa. Niin en kyllä miettisi hetkeäkään, että siellä se pelaa mun ansiosta. Kyllä se syypää olisi se poika itse. Toki voisin miettiä, että pystyinköhän auttamaan tietyissä asioissa kehityksessä ja miten hyvin sen tein.
Ei joku Barkov ole sen takia niin hyvä, kun hänellä oli se tai tuo valmentajana. Vaan Barkov on sen takia niin hyvä, että hän on tehnyt aivan helvetisti töitä. Toki sitten on ollut isää ja varmaan junnuvalmentajaa neuvomassa mitä tehdä, mutta se on täysin eri asia.
Jalkapallon puolella kun vaikka puhutaan La Masiasta(Barcelonan akatemia), niin ei sieltäkään nousevat pelaajat nouse sen La Masian takia huipulle, vaan oman työnsä kautta. La Masiassa sen sijaan taas autetaan siinä. Ja ennenkaikkea Barcelonassakin valtavasti tehdään töitä siinä, että sinne löydetään parhaat/sopivimmat pelaajat kehittymään.
Vähän vastaava kuin jenkkien U-18 maajoukkueen leiritys jenkeissä jääkiekon puolella. Eli varmasti tehdään todella hyvää työtä, mutta ei niistä jätkistä tule NHL-huippuja sen takia että ne siellä on, vaan sen takia että ne ovat tehneet ennen sitä kauheasti töitä ja tekevät vielä enemmän sen jälkeen kun pääsevät sinne.
Valmentaja on opastaja, auttaja, mentori, ohjaaja, jne. Mutta pelaaja on itse se joka lopulta tekee kaiken työn ja kehityksen.
edit:Itse ainakin koen sen suurimman nautinnon valmentajana, kun huomaan että joku pelaaja on oikeasti pohtinut jotain asiaa ja osaa sitten tehdä sopivan ratkaisun siihen ongelmaan mihin on kentällä törmännyt. Ne hetket ovat niitä tärkeimpiä miksi valmennusta teen. Ja uskon että sama on varmasti hyvin monella muulla. Se, että joku joskus sitten vaikka pelaisi aivan huipulle olisi vain mukava bonus ja kiva nähdä, että on voinut sen oman promillen-prosentin(tai max. muutaman) työn tehdä auttaessaan pelaajaa eteenpäin.
